26.12.2015

Welcome to my darkside: Näyttelyä pukkaa huhtikuussa 2016

Joulun jälkeinen elämä eteni kovalevyjä ja kuvia penkomalla. Tuli tossa syksyllä sen verran eeppinen tarjous pöydälle, ettei sitä voinut jättää käyttämättä. Vähän niin kuin korkattu Jallu ja pullo sweppesiä. Olin visioinut kalenterista ensivuodelle, mutta näyttely tuli takaa ja paineli Autobahnia pitkin kauas horinsottiin. Kalenteriin suunnittelemani kuvat tässä liitteenä. Kalenterin aika olkoon siis myöhemmin.

Huhtikuussa on mahdollista käydä katsomassa kuviani printteinä Espoon Sellon kirjaston seiniltä. Olkoon tämän siis Heads up. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää Carolaa tästä annetusta mahdollisuudesta.

Welcome to my darkside:








23.12.2015

Panohommia, humalia ja maltaita

Ei se määrä vaan se laatu, vai miten se meni. Mutta jos nyt koittaisi summata tätä vuotta, ennen kuin se muste loppuu taas.

Vuosi alkoi lomautuksella. Se jatkui humalansekaisesti ja huipentui kesällä KesäKisoihin 2015. Poika meni Manseen, mutta vielä minä sen takaisin voitan. Kesäkisoissa nousi sitten seinä pystyyn ja "mikään ei tunnu miltään" tunne muuttui, että kaikki on ihan liikaan. Ovi kiinni, ikkunat kiinni ja kävi tossa facebookkin telakalla. Sipilät, maahanmuttajat ja kaikki muuta aivopierut oli vain yksinkertaisesti liikaa samalla kun pukkasi MS taudissa pahenemisvaihetta. Uutta lääkettä pukkaan alkuvuonna, joten se on sentäs ny hoidossa, mikä on ihan jees. Siinä sivussa tuli myös kitaristin urani täyteen Psalms for the Dead Sunissa. Uutta prokkista kyllä pukkaa, joten sekin asia on hoidossa, mikä myös on ihan jees.

Bestman sai houkuteltua mua mukaan myös uuden paikallisen olutseuran toimintaan. Toistaiseksi se on mun kohdalla ollut oman alkoholismini naamioimista harrastukseksi sekä Whats Up ryhmän spämmäämistä valokuvilla juotavista nesteistä. Voisiko tän blogin uusi suunta olla olutbloggaus. Eilen, kuin itsestään runosuoni meinaan pulputti kuin käymissanko konsanaan.


Kun lapsi pääsee karkkihyllylle, tulee Palvovin koira yleensä häntää heiluttaen tarkkailemaan tilannetta. NIin kävi nytkin. Jo kassalle tultaessa sitä hiipi kuitenkin mieleen epäilys, että tulikohan tehtyä virhe. Epätietoisuus jatkui vielä maksukortin tunnusluvun näppäilyn piipailuja kuunnellessa. Päätin heti, että pitkitän tilannetta nauttimalla tämän vasta saunan jälkeen parin päivän odottelun päätteeksi. Jos se kypsyisi jääkaapissa lisää? Odottavan aika on kylläkin tunnetusti pitkä ja lopulta sitä saunaa ei enää odottanut vaan mä pelkäsin sitä. Sen ei haluaisi tulevan, mutta kaljapiru sisällä huutaa saada kuulla marsun uikutuksen. Ja kyllähän tuo sissijuustokin pitäisi saada pestyä.. Lopulta se tuli se ensipuraisu. Se on kuin anaaliseksi. Akka huutaa ja kiroilee kaikki tuntemansa kirosanat ja oma naama on vetää Bachin konserton viulisti tahtiin ilveitä. Tässäkö tämä oli? Ei jatkoon, vaan saunan taakse ja niskalaukaus. Juottaisin vaimolle, mutta sekään ei ole ollut niin sietämätön, että ansaitsisi tuon juomaan. Ja antoihan se sentään persettä. Paska olut vaatisi arvoisensa lopetuksen.

Loppuun ei tule jäniskevennystä vaan satunainen kattaus uusimpia kuvia:








14.9.2015

Kaiken takana on panomies

Vaimosta tuli päällikkö ja samaan aikaan musta liikkuu kaupungilla huhuja. StudioNatsin mukaan kuulun nyt isojen poikien kerhoon. Mä en silleen mittaa, mut ihmisillä näemmä pitää jotan tapoja olla laskea omaa ja muiden markkina-arvoja. Sanonta "Kunnia siinä menee, mutta maine toistaalta kasvaa" pitää kohdallani taas kerran erittäin hyvin paikkansa. Maineeni perusteella mä panen kaikkia mun malleja. Piti ensitöikseni kysyä SeremoniaMestarilta, että onko sillä perse kipee. Ei ollut. Kunniaa en voi ottaa, joten huhut panemisistani ovat siis kovasti liioiteltuja. Tissikuvia ja mauttomia ehdotuksia saa halutessaan edelleen lähetellä sähköpostiini.

"Ei oo väliä että mitä puhutaan, kunhan puhutaan"







10.6.2015

Valvira ja Virkamies on väärässä!

Koulut loppui ja lapset tulivat heti lomansa alkuun meille. SotaMarsalkkakin kun on lomalla, niin päätimme ensi töiksemme lähteä Tallinnaan. Oli muuten meikäläisen ensimmäinen kerta kuten myös lasten. Pikainen päivän visiitti oli sangen jees. Eiköhän tuonne uskalla joskus uudestaankin mennä.

Kävin totta kai tsekkailemassa terminaalin edessä olevan Superalkon. Laivan ja maissa olevan juominkinkaupan hinnoissa ei niinkään ollut olusten kohdalla eroja. Väkevät näyttivät olevan merellä halvempia jopa. Mutta Superalkossa oli jotain, mitä ei suomesta eikä edes laivalta saanut. Siellä oli Ron De Jeremy rommia. Okei, kyllähän sitä suomesta saa, mutta ei samalla etiketillä. Virkamies on sitä mieltä, että kun viinapullon kyljessä on pornotähden naama, tulee pesää ovista ja ikkunoita. Ainakin noin kärjistetysti. Valviran toimesta Ronin naama ei suomessa myytäviä pulloja korista. Koittakaas arvata että voinko mä olla ostamatta tuollaista pulloa, missä Ron on. En voi en! Pullo siis kassalle ja vaimon laukkuun ja kohti suomea.

Saatuani perseeni mökille pulloineni, pullo piti totta kai korkata. Katselin het Sotamarsalkan reaktioita, mutta eipä se korvaansa lotkauttanut. Mainitisin Ronin olemassa olosto, mutta reaktio oli hyvä että päin vastainen. Että se siitä pesästä sitten. En kuitenkaan ollut valmis vielä luovuttamaan ja saatuamme mökille vieraita, tein syväluotaavaa käytännön läheistä tutkimusta Ron pulloni kanssa vieraiden kustannuksella, mutta taas jäi homma vai haaveeksi. Tässä vaiheessa alkasin ensimmäistä kertaa epäilemään, että Valvira virkamies on väärässä. Mulla on pullo rommia ja pornotähti etiketissä, mutta ei heru. Päätin viedä kokeiluni eteenpäin. Olin joskus kuullut puhuttavan Tinderistä, joten Googlekauppan etsi kenttä käyttöön ja appia lataamaan. Hetkeä myöhemmin mulla oli kuulkaa oma hieno pikkupikku profiili Tinderissä höystettynä rommi pullon etiketin kuvalla. Alkoi karmea sydämen paukuttaminen ja vastoin ehkä ennakko odotuksiani, sainkin muutaman parin. Käytyäni suoraan asiaan naisten kera Tinderissä, Ronin ollessa siipimiehenäni, niin sain pettyä kolmesti ensimmäisen vuorokauden aikana. Ehkä mun esittelytekstiä ei oltu luettu tai sitten Pesän ja Ronin mainitseminen avausreplassa ei ollutkaan toimiva yhtälö.

Mun Tinderin profiili löytyy vieläkin. En ole heittänyt kirvestä kaivoon, mutta aika huonolta näyttää. Uskallan väittää, että Valvira ja sen virkamiehet on väärässä. Pornotähden naamankuva etiketissä ei tarkoita yhtään mitään. Rommi on edelleen rommia ja tämä kyseinen rommi on vielä hyvää semmoista. Siinähän on naiset jumalauta vaan tiellä ku miehet alkaa rommia juomaan. Ei silloin nussita saatana.


20.5.2015

Aina mun pitää

Miten usein saankaan juuri nukkumaan mennessä kuningasidean, en niinkään usein pesää, blogipostaukselle ja joka jumalankerta siitä on aamulla vain muistuttamassa märkä läntti lakanoissa. About näin se meni nytkin. Illalla hahmottelin F1 autonlailla lähevää starttia mutta ainoa asia mitä muistan, niin viinasta mä kelasin kirjoittavani, kuinkas muutenkaan.

Kalenteri kertoi, että tuli tuossa tissuteltua Pääsiäisestä Vappuun. Pääsiäisenä istuin paljussa SeremoniaMestarin kanssa, joten se kyllä osaltaan selittää syitä. Vappuna sitten SeremoniaMestari edusti epäsuorasti, mutta en mä kredittejä Manseen anna siitä, että sain homman takasin raiteille. Mutta vapun jälkeen blogistia pelotti, bändin laulajaamme vitutti ja vaimo lähti Helsinkiin.Vaimon Hesan matkan jälkeen mua jo kyllä nauratti ja laulajallemme kiitos sinnikkäästä yrittämisestä.

Kommelluksista ja katastrofin aineksista huolimatta, ainoita aineksia mitä on tullut sekotettua, on toinen toistaan paremmat safkat, mitä tulee vuoron perään täällä kotona tehtyä. En mä myönnä että vaimoa koittaisin lihottaa eikä se myönnä tekevänsä samaa mulle. Mutta jos tilanne jatkuu tälläisenä, niin vaimon perseelle voi pian ampua videotykillä leffaa. Ajattelin aloittaa Alieneilla. Facehugger kuin facehugger. Videotykin tuen omaa vatsaa vasten.

Kesä lähestyy ja mä välillä jopa kaipaan työmaalle. 6kk lomautusta ja sen päälle 1kk lomia alkaa oleen jo liian pitkä aika meikäläiselle vaan olla. Maksa esittää ainakin vastalauseita vastaaville lomille jatkossa.





6.5.2015

Seksi ja alkoholi tekee onnelliseksi mutta oletko aina tehtyt tämän virheen?

Mielen sopukat sanoisi, että olen ennenkin kirjoittanut otsikoinnista. Itsekin toki sorrun täällä blogissa milloin mitenkin otsikoimaan, mutta se johtuu ihan mielikuvituksettomuudestani kuin tarkoituksenmukaisesta harhaan johtamisesta.

Menin itse nyt tekemään sen virheen, että klikkasin juttua seksin ja alkoholin onnellisuudesta kertovaa otsikkoa. Luettuani jutun kelasin, että mä vissiin teen jotain väärin, koska jos em. aisioiden määrä määrittää onnellisuuden laadun niin mun pitäs olla kuin Japanilainen magneettijuna, leijua useemman sentin ilmassa ja liikua 600km/h kohti lähintä pesää. Faktahan on, että tällä määrällä viinaa mun maksa on ainaisessa käymistilassa ja tuota seksiäkin on useammin kuin kerran viikossa pimäessä peiton alla bumtsibumin ja saunan välissä.

Minä olen onnellinen, mutta en alkoholin ja seksin takia. Olen onnellinen, koska oli asia kuin asia, niin nykyään mulla on elämässä tuo SotaMarsalkka, jonka kanssa mä voin siitä puhua ja kaikki asiat jakaa. Ei se mua häidenkään jälkeen ymmärrä ja oikestaan aiempaa jopa useammin tuo puhuu mulle aksentilla jota iPhonen Sirikään ei tunnista. Me ei uida valtavirtaan eikä edes vastavirtaan. Meillä on oma puro ja me mennään sinne Star Trekin teleportaatiolla ja sille ei voi Darth Vaderkaan mitään.




4.5.2015

Miten meni noin niin ku omasta mielestä?

En lähde edes itse analysoimaan syvällisemmin mun blogin kuivan kauden syitä, mutta jos jotain pitää lähteä arvailemaan, niin kyllä miestä on viimeaikoina vienyt joku ihan muu kuin vaimo talutushihnasta.

Kuumalinjani (kyllä, nimesin puhelimeni sellaiseksi, koska mähän oon vastustamaton hottis) on pirissyt lähes taukoamatta ihmisten kysellessäni vointiani ja blogin hiljentymistä. On esitetty spekulointia, että Sotamarsalkka olisi onnistunut kuohimaan meikäläisen. Kivekeset on nätissä purkissa etikkavedessä baarikaappissa. Siinä samassa kohdassa missä tapasin pitää Jallupulloani. Huhut ennenaikaisesta rauhoittumisesta ovat siis isosti liioiteltua. On tullut kerättyä lisää materiaalia tänne blogiin ja muutenkin ukkomiehen kokemusta tältä toiselta ja toivon mukaan viimeiseltä avioliittokierroksela. Mutta tälläkään kertaa kaikki tarinani eivät kestä päivänvaloa ja enpä taida meikäläinen ihan kaikkia yksityskohtia edes muistaa.

Mutta yhteenvetona. Vielä tulee elämää tihrustettua kameran läpi, kitarakin pysyy lapasessa ja maksa piippaa kuin rekka peruuttaessa. Seremoniamestaria olen koittanut pitää turvamatkan päässä, mutta pari kertaa on tälle vuodelle ehtinyt kuitenkin lipsahtaa. Lomautus jatkuu ja töihin näillä näkymin heinäkussa. Ohessa muutamat tämän vuoden kuvakaappaukset. Enjoy.








20.2.2015

Queen of fucking everything

Perjantai ja olen selvän puolella, ainakin toistaiseksi. Harvinaista. Edellisestä humalasta on jo kolmisen viikkoa. Laulajattaremme kaatoi väkisin viinaa kurkkuuni Saksalaisen herrasmiehen pitäessä kiinni ja kannustaessa. Noh, paskapuhettahan tuo on. Saksalainen kaatoi ja laulajat kannusti. Rehellisyyden nimissä on nyt kyllä myönnettävä, että uutta olutharrastusta on tänään tullut vähän jo harrastettua. Hienoja sanoja ja syitä ottaa pikkasen olutta näin perjantaina. Ja kaikkina muinakin päivinä, varsinkin näin lomautettuna.

Kieroutunut vaimoni punosi eilen todella hienon ja kieroituneen loitsun päälleni. Hän pyysi mukaansa kirpputorikierokselle ja myi sen silläkin idealla, että naapurissa olisi K-market mistä voisin hakea parit oluset. Myöskään myyty visio jakkupukuisesta (jos sellainen kirppikseltä löytyisi) vaimosta ei ainakaan vähentänyt intoani lähteä mukaan. Jakkupukua ei löytynyt, mutta mä sain olutta. Tehtävä suoritettu siis onnistuneesti. Eilen tuli myös frendiltä lainattua koko Fifty shades of gray kirjasarja. Taidan itse skipata sen lukemisen mutta taidan seurata vaimon reaktioita muistivihkosen takaa. Jääkö mitään raportoitavaa, sen aika näyttää.







1.2.2015

Coma White

Vieressä puhutaan kieliä, mitä en ymmärrä. Koitan paeta pakottavaa tarvetta kommentoida mitenkään käytävää keskustelua kuulokkeiden sisään luukuttamalla meidän Palmujen 8 biisiä sisältävää uutta nauhoitetta. Ei enempää kuin puolet liikaa, ainakin näitä palmubiisejä. Keskustelusta en saa selvää. Ottaisin Jallua, jos kehtaisin. En kehtaa. Laittaisin Palmut hiljempaa mutta sitten saattaisi vaikka tuo viinapiru alkaa huutamaan. Jatkan pähkinän kaivamista takahampaan takaa.

Huhut mielikuvituksettomuudestani kirjoittaa tätä blogia ovat olleen tosia. Meininki ollut kuin Jeesuksen haudassa pääsiäisenä. Kyllä, tyhjä on. Satunaisesia valonpilkahduksia on toki ollut horisontissa mutta niitä on sitten voinutkin verrata Provinssirokin viimeisen päivän Bajamajoihin. Noh, kyl te varmaankin tiedätte mistä mä puhun.

Selvin Palmasista, minä, vaimo ja kaikki muut eläkeläiset. Viikko oli liikaa mun atleettivartalolle. Lihoin varmaan 5 kiloa vaikka käveltyä tuli ihan perkeleesti. Se oli syömistä ja juomista lähes aamusta iltaan. Olis varmaan pitäny nussia vieläkin enemmän.

Viime postauksen jälkeen olen myös taas lomautettu. Lomautuksen aloitin tälläkin kerralla lähtemällä etelään. Vuosi sitten olin pari yötä Tampereella. Tällä kertaa matkasuunnitelmassa oli Helsinkiä ja Turkuakin. Selvisin hengissä, mutta vaikka siitä on jo reilu viikko kun kotiuduin, tuntuu että en oo vieläkään palautunut. Pelkät muistotkin Seremoniamestarista laittoi taas tekemään lisää viinaa. Pelkkä ajatuskin Seremoniamestarista saa mut näköjään viinapirun valtaan. Kannattaiskohan silleen nätisti poistaa sen mun facen fiidistä, ihan vain minimoidakseni haluni juoda.



Kuvien malli: Sadenia




26.11.2014

Syksyllä Palmasiin



Kylläpä tekee höpöä, ai etän etän että. Huomenna jää kotikonnut taakse ja viikoksi Kanarialle. Joo, ehkä aavistuksen kliseinen matkakohde, mutta kai mäkin joskus saan olla vähän mainstream? :D