He's no good to me dead

Bongasin facelassa, että HBO oli tiputtanut kanavansa hintaa ja muutenkin järkeistänyt ehtoja. Kelasin, het et "jes, ny jotain muuta kuin hääjuttuja". Vielä ei natsannut blogiton ja häätön päivä kuitenkaan. Kovin on haastavaa kattoa Game Of Thronesia ja koittaa veivata vieraslistaa sekä keskustella itse juhlapäivän aikatauluista ja muutenkin juhlan kulusta. Ny Starkit on pausella ja meikällä näppis laulaa.

Bestmän kävi mua tänään myös moikkaamassa. Harmillisen pahasti meillä on kalenterit aina ristissä. Kovinkin mielelläni näkisin kyseistä herrasmiestä useamminkin. Hyvin saatiin purettua kuulumiset. Paskanjauhamisen ohella päivän polttavia puheenaiheita oli mm. lapset, parisuhteet, erot, uudet suhteet, exät, nyksät ja vielä ne tapaamattomat, sekä, yllätys yllätys, meidän häät. Refereoin pikaisesti mitä tässä on tullut viime tapaamisen jälkeen tehtyä ja mitä on vielä suunnittelupöydällä. Sitä me miettitiin, että mikähän on soppeli määrä alkoholia per vieras juhlissa. Päädyimme siihen ratkaisuun, että simuloimme tilannetta joku viikonloppu kun nuo kalenterit näyttävät molemmille vihreää valoa. Myös polttareita sivuttiin. Tuumailin suoraan, että jannut voi sitten samantien poissulkea kaikki juntit ideat. Toistaalta sillä porukalla millä polttareita tullaan pitämään, on se luultavasti mahdotonta. Kokovartalokalsarit vaan päälle. Semmoset villinlännen versiot, missä on takaluukku. Sitten haetaan Citarista useemman kilon kirjolohi. Kaupustelu ja rahankerjuu tapahtuu sil viisiin, että lähestetyään naisia ja myydään heille mahdoolisuus läiskiä sulhoa paljaalle perseelle sillä raa'alla kalalla.

Mut pikkuhiljaa täs alkaa asiat toisensa jälkeen menemään eteenpäin. Vaimokkeen puku on hanskassa, hotelli varattu ja puolentoista viikon päästä tapaaminen pitopalvelun kanssa. Eikä pidä unohtaa, että huomenna on perjantairairairai.

Syksyllä Palmasiin

Tänään töissä käyty keskustelun pätkä:

Minä: Nyt kun mulla on tuo mun hääblogi, ni sun pitäs Timo alkaa pitään muotiblogia.
Timo: No johan nyt toki
Minä: Pistät kato kokovartalo peilin sun eteiseen ja otat joka aamu kuvan sen peilikautta kännykällä ennen ku tuut töihin. Sit kirjotat sun blogiin ku sulla on tuo hieno raitahuppari päällä. Sit mietit siellä blogissa, et mitähän jätkät tykkään konttorilla, ku on tää punanen pipo noiden vihreiden kenkien kaa.

Keskustelu jatkui vielä kahvipöydässä ja ideat ei tuosta kyllä ainakaan paremmaksi muuttuneet. Ääneen sanottiin häämatka ja se, että häämatkalle ei ole syytä ottaa hevosenpäitä mukaan. Noh, mä näin netissä, tai vaimoke näki, kumisen kamelinpään? Olisko se sit paree?

Meikäläinen ei ole tämän pian 37 vuotisen eloni aikana juuri ulkomaan kamaraa tallustellut. Uumajassa olen käynyt pienenä poikana kerran ja Tukholmassa tuossa jokunen vuosi sitten. Ensi kesänä tulee lähdettyä ainakin Italiaan, koska mua pyydettiin sinne kuvaamaan häät. On kyl semmonen Once in a lifetime juttu, että het olin messissä. Mut matkustamisesta ja häämatkasta, niin läppänä meillä oli, et jahka avioon päästään, ni se olis Syksyllä Palmasiin. Yksi kaasoista heitti kylläkin ilmaan Thaimaan ja se jäi kyl kytemään mun takaraivolle. Kaksi viikkoa Thaimaassa vuoden päästä ei kuulosta lainkaan huonommalta idealta.

Jäin miettimään, että mitäs häämädnessiä tässä olisi viimepäivinä tapahtunut. Joitain, mistä pitäisi päästä avautumaan. BrideZillat ehkäpä kärsivät kellonajan muutoksesta tai sit oon ollut toisen asialla ja osannut filtteröidä turhan diipadaapan hevon helvettiin mun ajatuksista, koska mitään päivän polttavaa aihetta ei tulla tupsahda nyt päähän.

Wanted: Alive

Tämä kun on kuitenkin hääblogi, niin lienee paikallaan avata myös sitä, millaisia häitä meillä täällä tällähetkellä suunnitellaan. Mut StarWars vei mukanaa jo kahdeksankymmentä luvun alussa ja vaimokkeen hivenen myöhemmin. Meistä kun kumpikaan ei oo silleen mitään vanhan liiton kannattajia, niin oikestaan alusta asti oli selvää, ettei mennä ihan perinteisen kaavan mukaan. Kumpikaan meistä ei kuulu myöskään kirkkoon, joten maistraatin kautta sitten haetaan vauhtia bileille. Star Wars dresscodea emme kuitenkaan tule vierailta vaatimaan, enkä minäkään meinaa hengata bileissä Darth Vader kypärässä.

Geek meininki tulee näkymään koristelussa, kutsuissa ja mahdollisesti virallisissa hääkuvissa. Kuvaaja on tosiaan buukattu ja vaimolla on jo visiotakin potretista. Vielä ei kylläkään ole sen kummemin kuvaajan kera palaveroitu, mutta ehtiihän tätä. Emme myöskään buukkaa kuvaajaa dokumentoimaan koko kekkereitä, vaan sen ajattelimme toteuttaa muilla konstein. Juhlissa on kyllä kuvaaja, mutta sen ympärille ollaan rakentamassa jotain normaalista poikkeavaa. Kuvaaja kun on kuitenkin frendi, niin pitäähän senkin päästä nauttimaan Jaloviinaa kamman kautta imastuna suoraan nenään. Mä muistan yhden Absintti keikan nääs ;P Dokaamista ei pidä pilata valokuvaamisella. Siinä on yhtälailla kamera tiellä samalla tavalla ku naiset miesten naidessa.

Musiikkipuolta tullaan bileissä hoitamaan vinyyleiltä. DJ heitti ideaa, että vieraat voisivat tuoda mukanaan omia suokkareita ja musta se onkin melkoisen hyvä ja kova idea. Live musapuolelle emme myöskään buukkaa mitään tanssiretkuetta. Itsehän kallistun musiikkissa hivenen hevin puoleen, mutta hevisoitinorkesteriakaan ei ole tulossa. Olemme tiedustelleet parin frendin hoppiretkuetta vetämään setti kemuihin.

Sormuspuolella plääni on se, että meikäläinen ottaa vaimokkeen nykyisen kihlasormuksen, jonka sille teetätin kun kihloihin mentiin. Valimon koru teki pääkallosormuksen, joka sitten siirtyisi mulle ja vaimokkeen sormus tullaan tekemään sitten parista, käsittääkseni tulevan anopin, vanhasta sormuksesta

Nyt tuntuu, että aikaa on vaikka ja kuinka hääpäivään, mutta jos ikä on tuonut jotain, niin ajan exponentiaalisen kasvun. Se on vaan hupista saatana ja elokuu. Alle vielä mun ja vaimokkeen kera otettuja StarWars ruutuja. Ensimmäisessä ruudussa myös kemuissa toimiva SeremoniaMestarimme.

Highway to Hell

Tuli töissä snadisti myöhässä iltapäivän kahvitauolle palaverin takia. Konttorin Kipalla oli synttärit ja tarjolla olikin kakkua, jota oltiin juuri kiikuttamassa pois. Kakku päätyi rääpittäväksi mulle ja hyvällä halulla sen tähän meikäläisen +100kg jätemyllyyn upposikin. Ääntä kohden ja muutama minuutti myöhemmin lautanen oli tyhjä ja viikset täynnä kermavaahtoa. Tästä päästiinkin sitten työkavereiden kanssa aasinsillalla häätarjoiluihin ja koemaisteluihin. Hokaisin, että sehän onkin kiva tehtävä kun pitopalvelua valitaan, että pääsee koemaistelemaan sapuskoja. Siinä oli pari vapaa-ehtoista mukaantulijaa het lähettyvillä. Pitää ehkä kattella oikeesti noi kakun ja safkan toimittajat kuntoon hyvissä ajoin et on aikaa vetää ittensä vielä neuvolapainoihin. Muuten tuo hullu akka kuitenkin juoksuttaa mua pitkin ABB:n mäkeä.

Kun sitä töissä käytiin, taas kerran, hääkeskusteluja niin yksi, vielä avioitumaton duunikaveri, totesi et sit jos sen aika tulee et naimisiin pitää, niin rynnäköllä pikasesti maistraattiin ja sillä selvä. Ymmärrän kyllä helvetin hyvin, että sitä tapahtuu. Keskustelu kääntyi myös anoppeihin ja appiukkoihin. Sit mä sen älysin. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tulevalla appiukolla on maita Helvetissä. How cool is that? Sain heti vision, et sitten joskus kun eläkepäivät koittaa, ni me mennään vaimokkeen kaa itäsuomen perukoille Helvettiin viettämään vanhuutta. Kelatkaa miten siistiä olisi asua Helvetintie 666:dessa? Siinä vois samalla valmistautua tulevaan. Musta vähän tuntuu et jos on olemassa ison satukirjan mainitsemat kaksi vaihtoehtoa niin tuskin mun polku vie taivaanportille.

Triviana tähän loppuun voisin kertoa pätkän mun tosielämästä.
Nousin tässä yhtenä iltana käydäkseni jääkaapilla. Akka kysyi et oonko pierassu. En muistanut, että oliko niin päässyt käymään. Hetkeä myöhemmin mun jääkaappiretkeily sai jatkoa ja akka toisti kysymyksen. Tällä kertaa tiesin että en ollut suljinta laulattanut, joten mitä tekee vaimoke? Se pukkaa nenän sohvaan ja tuumaa, et perkele, sohva haisee. Pieru on pinttynyt. Et sitä se kuulemma teettä ku mä alasti istun täs kaivan palleja. Housuja kuulemma olisi suotava käyttää. Ei taida lähteä pieru enää sohvasta. Nytkin mä oon yksin kotona, istun alasti sohvalla ja kirjotan tätä. Kohta mä laitan koneen veke ja pistän Juoppohullun päiväkirjan pyörimään töllöön ja imen lisää vaikutteita. Taidanpa myös pierasta.

Talviajan Tosi TeeVee

Kirjoita horo, kirjoita. Kirjoita kun muste on kuumaa ja kynä terävä. Kirjoita koska luistaa ja koska kirjoituttaa. God dääm, mun tarvii saada elämä. Jotain sutinaa asap. Joitan ilman etuliitettä tai sivumainintaa "häät".

Hullulla akalla on nyt hääaiheinen leffamaratooni näemmä menossa. Se eilen lahjoi mut viekkaasti Viaplayn maailmaan kertomalla ilmaisesta kuukaudesta ja että siellä olisi Vuonna -85 katsottavissa. Noh, tuohan on ite vuosimallia -85 mut musta tuntuu, ainakin tällä hetkellä, et hän ei ollut parasta mitä tuolla vuodella on tarjota. Mitähän pahaa mä oon oikeesti tehnyt kun meidän teevee täällä tosiaan tuuttaa jo toista hääleffaa? Pitää itsekin melkeen tässä kysyä et polkastaanko varovasti bissellä käyntiin vai oikastaanko suoraan kossuun? Tapan aikaani siis kirjoittamalla kaikesta tänne.

TV:n häätarjonta on tuntuu räjähtäneen käsiin. On häitä sulhasen tapaan, neljät häät, satuhäät, prinsessa häät. Mä haluun 9mm buranahäät ja mä haluun ne ny! Jos tuntee tuo vaimoke myötähäpeää mun blogikirjoitteluista, niin mä tunnen kyllä myötähäpeää noista teeveen hääpareista. En oo lähimainkaan valmis vielä purkamaan mun todellisia tuntoja reality TV:n hääjutuista. Ehkä mun pitää imasta pari jaksoa lisää, niin saa semmosen "mä oon niin never höörd susta" angstin.

Hääohjelmia katsoessa herää kyllä kysymys, että miksi, oi luoja miksi, noita samoja pelejä ja leikkejä veivataan vuodesta toiseen? Miten omaperäistä onkaan ryöstää morsian paskan kinkkukiusauksen jälkeen. Ja boolikin on pahaa. Jos ilta on täynnä kiusallisia tutustumisleikkejä, niin mikä ihme siinä on, että vieraat on kaatokännissä. Sulhasellekaan ei natsaa, ku Norjan kielikurssi kuulostaa paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin koko päivän graavilohessa marinoitunut Taco. Saattas siinä olla tietty sissijuustot omasta takaa.

Hevostelua

Se on jännä juttu, miten sitä tunteekaan itsensä pirun nokkelaksi parin Jallupaukun jälkeen. Mut sit ku lähtee purkaan ja kelaan hommaa seuraavana päivänä (mahdollisen krapulan jälkeen), niin voi todeta olleensa naurettava asshole, ihan kuten aina yleensäkin. Eka idea korjata tilanne oli mulla, tottakai, vaihtaa Jallu joksikin toiseksi, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että tarkkana saa olla ettei tilanne menisi vaihdon takia entistä huonompaan suuntaan.

Mulle on tässä viikon aikana kyllä sattunut jotain. Liekö löin pääni viikko sitten Tampereella hummatessani. Huomaan havainnoivani ympäristöäni sillä silmällä, että saisin kaivettua materiaalia tänne mun blogiini. Kelasin jopa nauhottavani jotain keskusteluja kännykkään, että voisin niitä sitten purkaa ja puhtaaksi kirjoitellen käyttää täällä. Vielä en kuitenkaan ole rekannut itseäni mihinkään hääfoorumille. Siinä vaiheessa saattaisin jo itsekin huolestua itsestäni. Mutta juttuja olen noita muista suomalaisista Bridezilloista jo kuullut. Tuntuu, että tuo oma tuleva vaimo ei ehkä ole sieltä pahimmasta päästä. Lieneekä suomalaisilla tulevilla morsiammilla päällä joku kilpavarustelu kuin Neuvostoliitolla ja USA:lla kylmänsodan aikana? Onko tarkoitus pelotella toisia morsiammia vai vaan saada kaikki läheiset ympärillä pyörivät ihmiset vararikkoon ja murtumaan henkisesti. Jengillä on kaksi, 2, siis KAKSI hääpukua ostettuna. Ensin ostetaan yksi ja viikon päästä löytyykin toinen, joka on hienompi. Mitä helvettiä sitä edes enää katselee hääpukuja jos semmoisen jo osti? Ei ne nyt jumalauta itsestään vastaan kävele.

Häät on kyllä semmoinen aihe mistä voi ammentaa lopottomiin. Joka postaus voisi käsitellä samaa asiaa ja siitä saisi joka kerta revittyä uutta pihalle. Tästä kuitenkin pääsen hommassa eteenpäin ja nostan nyt esille juhlapaikan koristelun. Vastaani tuli kuva semmoisesta kivasta pinkkihelvetistä. Kuvan perusteella se näytti juuri siltä paikalta, missä yksisarvinen kirmaa vapaana ja paskoo sateenkaaria ja elää elämäänsä onnellisena ilman salametsästystä. Eikös häiden funktio ole ola parin näköinen juhla? Oonko sitten suppea vai onko mulla ihan väärät frendit, mutta kuka jätkä oikeasti haluaa tuollaisen koristelun? Konfliktien välttämiseksi on tietty välillä paikallaan myöntyä kaikkeen Bridezillan ideoihin, mutta olisiko se raja kuitenkin vedettävä johonkin? Mutta ehkä se pillu, pari tissiä ja perse saa vain jotkut miehet joojottelemaan ja muutenkin sekoamaan.

Mä haluun tulla mun häihin hevoskärryllä. Kärryjä vetää musta ja valkoinen hevonen. Alla oleva kaveri oli het messissä.

Chaos A.D

Suomalaisen miehen kuuluisi perjantaina ajaa suoraan töistä alko kautta kotia ja korkata kossu ennen, kuin sattuu vahinkoja. Sit sauna päälle ja sinivuokkojen numero pikavalintaan ja heads up soitto, että laittavat loossin lämmityksen päälle. Mutta mitä teen minä? Se on kumma juttu, että vaikka ikää ja kokemusta alkaa olemaan, niin en sen vertaa ole vielä oppinut, että perjantaisin ei kannata mennä kauppaan töiden jälkeen, ellei sitten mene just ennen sulkemista. Silloin saattaa olla kyl keissi jo se, että maijalan pojat on hakeneet parempaan talteen. Perjantain kaupparuuhkasta selviytyminen alkaa vaatimaan jo valkotakkisten apua. Pitääpä varata aika lekurille ja pyytää napit joulushoppailua silmällä pitäen.

Edellisessä postauksessa puhelin Prismasta ja kilon verrasta mainosta. Siinä se lehti edelleen kököti ovesta tullessa ja nyt se perkele kököttää tässä meidän keittiön pöydälläkin. Eipä siinä paljoo auta ku tuo hullu akka vähän hymyilee ja vilauttaa rintaa, niin paketti on sekaisin kuin VR:n lipunmyynti. Ja tosiaan, lehti painoi tasan sen kilon mitä lonkalta heitin. Vaimoke sen puntaroi.

Nyt tämä mies kaataa lasillisen (tuopillisen) * Jallua, laittaa Sepulturan soimaan ja alkaa lukemaan tosimiesten lehteä, eli Infernoa. Ja myöhemmin yöllä heiluu kassit kuin kirkonkellot hääurkujen soittaessa Imperial Marchia. Sit mä herään hiestä märkänä ja mietin et oliko se painajainen?

This is Madness

Havahduin tänään faktaan, että tämän blogin perustamisen jälkeen olen uhrannut jopa useamman ajatuksen tuleville häille. Ensireaktioni oli tottakai, että olen tulossa joko kipeäksi, tai sit mun pitää tarkastaa mun lääkitystä. Jo eilen illalla todella kuuntelin vaimoketta, kun se etti kenkiä ja laukkua ja jotain ja jotain ja jotain. Ehdin taivastella häämeininkiä niin kuluttajan kuin myyjänkin puolesta. Vittu soikoon, et kun lisäät myyntituotteeseen sanan "hää" niin se tuntuu räjäyttävän katekertoimet sellaisin lukuihin että Piin (ja nyt ei puhuta tulevien häiden SeremoniaMestarista) likiarvokin tuntuu pieneltä. Käytetty snadi hääkakunkoriste, kuin uusi, kolmekymppiä. Kolmekymppiä! Kuulinko mä nyt oikein? Näin kuvan ja mietin itse askartelevani hienomman. Tämä siis jossain hääfoorumilla, mihin tuo vaimoke on itsensä rekannut. Naisparka, ensin se kattoo mua ja sit se pakenee mua tollaseen mestaan. Noh, ehkä ei pidä mennä kritisoimaan sen valintoja.

Prisman lehtihyllyssä, het siinä kun kävelee sisään kauppaan, oli uusi häälehti. Mähän en sitä tunnistanut uudeksi mistään, mutta vaimokkeen haukansilmähän bongasin se jo luultavasti parkkipaikalta asti. Seurasikohan se uuden musteen tuoksua? Sen verran itse kiinnitin lehtee huomiota, että hintaa oli siin kympin hujakoilla ja sivut oli täynnä mainoksia. Että sitä pitäs sit niin ku siitä riemusta et menee avioon,  järkkää bileet ja kaipaa vinkkejä, niin vielä maksaa et saa mainoksia. Lehti jäi hyllyyn ja hyvä niin, koska olisi muuten varmaan pitänyt kotiovella viisata mitä siinä meidänkin ovessa lukee. Ei mainoksia. Kiitos. Okei, myönnetään, että voihan noista mainoksista olla hyötyäkin. Saa ideoita ja silleen, mutta että maksaa noin 10€/kg mainospaperista, joka kuitenkin päätyy roskiin, niin nada. Eihän tota voi ees ens vuonna antaa kellekään ku se on jo viime vuodenmallia. Kuka hullut nyt käyttää viimevuotisia koristeita ja ideoita? Tuleekohan musta työpaikkakiustattu, jos en sit pidä sen hetken kuumimpia Calvin Clinen kalsareita ku lopulta päädyn hääyön viettoon? Mä lähdenkin tästä ny käväseen ja vien mun huomiset lounasrahat tonne lehtiroskiin suoraan.

Ennen häitä fyrkat hääjuttuihin, häiden jälkeen suoraan vaimon tilille? Onks se sit hyvä diili?

T minus 310 days and counting

Puhelimeni kännykkä heitti kalenterihäläriä aamupäivällä. Ruutu vilkutti viestiä, että häämekkkojen sovitus. Akkalauma, sisältäen tulevan morsiammen ja kaksi kaasoa, olivat buukanneet riepujenvaihtohelvetin het aamutuimaan. Oli kyl sangen cool, että kaksi kaasoa neljästä pääsivät mestoille. Mun pälli kärähtää jo pelkän ruokkakaupassakäynnin aikana. Pelonsekaisin tuntein mieleeni hiipi juuri viimekesäinen käyntini Itiksessä. Mä haluun t-paidan mis lukee et I survived Itis. Mutta tottatosiaan, olen jo nähnyt kuvia et millasta kolttua on luvassa. Me ei olla silleen vanhanaikaisia.

Hääriepukeskustelu tulee varmaan jatkumaan myös tänään illalla, kun suuntaamme kahville yhden kaason luo. Se, mikä hommasta teki ja tekee vähän edelleen absurdia on se, että kaaso on mun teiniaikainen ex, eka avopuoliso jos tarkkoja ollaan. Ehkä mä en ihan silleen nähnyt tota tulevaksi, kun exäni kera tuossa kymmenen vuoden paussin jälkeen nähtiin ja vaimmokeenkin hälle esittelin. Noh, ment to be tai jotain.

Kun omat häät tuossa vuodenalussa tulivat taas silleen snadisti ajankohtaiseksi, niin jäin harmittelemaan, etten kerran ottanut yhtä kolttua DA:ssa suosikeihin. Vaateparsi oli sen verran cool jopa mun makuun, että kiinnitin siihen huomiota. Toki siinä vaiheessa kun se eteeni tuli, ei uudet häät todellakaan olleet mun -to do listalla. Hätäseen olin edelliset avioeropaperit saanut allekirjoitettua ja kiikutettua oikeuteen. Niin, munhan ei pitänyt enää koskaan mennä naimisiin. Tiedän sanoneeni tuon sekä nykyiselle, että usealle kaverille ja kolleegalle. Niin se elämä heittelee.

Olen olan yli katsellut kyllä noita hääpukuja jo useamman tuhatta. Voi herranjumala sentää miten karseita vaatteita netti voikaan olla pullollaan. Semmonen kermakakku-unelma kun kävelisi hääpäivänä mestoille, niin jos ei Jallu huikka auttais, niin kyl siinä olisi joko avioliiton alku koetuksella tai sais morsio kattella sulhasen perävalojen perään ja miettiä et mihin se ny lähti? Ja jumalauta tosiaan noita pukujen alaosia. Saa ottaa hääyöksi trimmerin, puukon ja sakset följyyn jos mielii päästä mestoille. Samalla saa toivoa sormet ristissä, ettei päädy vain yhdestä puskasta toiseen. Noh, ainakin on trimmeri mukana ja nyt en tarkoita mitään tukkatrimmeriä vaan semmosta varjossa kasvanutta puutarhavekotinta. Huntujen funktiokin on mulle aina ollut suuri mysteeri. Toistaalta jos morsio tykkää vetää tikkurilan maalikerraston naamariin, niin huntu saattaa olla semmonen kiva pehmentäjä siinä välissä. Auttaakohan siihen semmonen tiukka napakka takaraivolyönti ja toive siitä, että se naamari ottaisi ja lähtisi lentoon.

Juuri saamani informaation mukaan, puku on nyt valittu. Enää puuttuu, meikki, kengät, hanskat, tukka, korut ja mitä kaikkea tilpehööriä sitä nainen nyt ylipäänsä mukanaan kantaa? Ai joo, laukkua unohtamatta. Ja oli se laukku sitten miten iso tai pieni tahansa, pitää se mitä todennäköisimmin sisällään sen verran paljon tavaraa, että sillä voittaisi helposti Survivor kilpailun

Aikalaskuri tuumasi, että mulla on vielä 310 päivää aikaa miettiä et oliko tää sittenkään hyvä diili.

I hate when that happens

Nokkeluuden sietämätön mahdottomuus

Tulin juuri kaupan kautta kotia ja istahdin keittiön pöydälle syömään grillikanaa, brutaalisti käsin. Pöydällä näytti olevan taas uusia häälehtiä. Oli niitä siinä jo ruokatunnin aikaankin, mutta mulla ei oo kyl mitään käryä siitä, että mitkä olen jo nähnyt aikaisemmin. Yhtään sivua en ole itse lukenut. Ruokatunnilla kyllä sain kuulla  yhdessä lehdessä olevasta mainoksesta, joka mainosti ensi vuoden helmikuussa olevaa jotain erilaista häämessua Helsingissä. Sinne kuulemma sulhoja ei tarvitse pakolla raahata mukaan, vaan miehetkin on huomioitu. On äijäparkkia ja oluen maistelua. Onkohan siellä yläosattomat tarjoilijatkin? Tuntuu jotenkin hasardilta hommalta istuttaa jätkät keskenään riviin kiskomaan kaljaa ja kelaamaan, että millainen virhe olikaan kosia. Sen kaiken testossteronin kun änkee keskelle oluenmaistelua ja urheilulehtiä, niin vähemmästäkin on jätkät lähteneet kytkemään. Siinä kun vielä joku Alfasulho tunnelbaanoissa alkaa epäillä naapuripöydän tuskastuneen, selvinpäin jätetyn (akka kielsi dokaamasta) parkalasse sulhon silmen liikeratojen ja oman naisen poven kohtaamista, niin johan alkaa läski tummua.

Lienee syytä palata kuitenkin minuun ja miten olen tähän päätynyt, taas. Olen -70 luvun loppupuolella syntynyt mies, joka on jo toisella kierroksella mitä tulee avioliittoihin. Ensimmäisestä liitosta on kaksi tytärtä ja, noh, exvaimo. Oikeastaan tulevat häät on mun kohdalla jo kolmannet sulhasena. Ihan eka kerta meni hommaa simuloidessa yläasteen yhdeksännen luokan lopussa. Koulussa mitä kävin, oli semmonen tapa, että kaikki ysiluokat piti häät. Kukahan vittu mutkin onnistui puhumaan silloin sulhasen virkaan? Jos sinä, rakas lukijani, nyt koit piston sydämessäsi, niin vielä ei ole liian myöhäistä hyvittää tekoaan. Mutta muistan sen olleen aika kova ja hankala paikka nuorelle pojalle. Aika oli sitä, kun tytöt kyllä kiinnostivat, mutta ei kukaan tyttö musta ollut kiinnostunut. Tai jos olikin, niin puhalsi vähintään pari promillea tai sitten vain ymmärsi olla hiljaa. Mutta kyllä mä silakan hajun olin jo tuohon ikään mennessä kiinni saanut.
Lähtee teksti karkaamaan, joten pitää palata takaisin itseeni. Se, miten olen ihan tarkkaanottaen päätynyt tähän, tuskin on oleellista, mutta eiköhän tuohonkin palata tässä blogin etenemisen mukaan. Ja väritetään sen verran vielä omia ääriviivoja kertomalla, että harrastan kitarointia ja valokuvausta. Jälkimmäinen tuleekin näkymään sekä täälä blogissa, että tulevissa häissämme. Sen verran sentään olen kartalla tulevista bileistä, että Geeg ja StarWars teemalla mennään. Siitäkin mitä luultavimmin lisää myöhemmin.

En ole pitkään pitkään aikaan kirjoitellut ja huomaan jo nyt olevani melkein pahemmin kohmeessa kuin lumimies Öz. Aika tulee näyttämään, että miten MS tautini vaikuttaa kirjoittamiseen, muistiini siitä mistä olen täällä jo turissut, unohtamatta myös itse hääpäivää. Pyrin olemaan yhtä mauton kuin huono häälahja ja pitämään hyvän maun rajankin välilihassa.

Lopetan tämän postauksen kosintaani ja siihen saatuun myöntävään vastaukseen. Eli yhteen syyhyn siitä, miksi tämä blogi nyt on olemassa.

"No voi ny vittu. Nyt se hullu akka perusti jonkun vitun hääblogin!"

Minätuli idis ku puhuit blogista. Pitäskö mun alkaa sulhasena alkaa pitään blogia :d
Morsiananna mennä ois tosi hauska musta
plus että saisit ehkä ideoitaskin läpi sitä kautta
voisin sieltä lukea sun tuumiasi
Minähaha
Morsianvoisit havainnollistaa kuvilla omia ideoitas
tosi ihana idea oikeesti
Minäjos keksis oikeen osuvan nimen ja sais pari kertaa runosounen kukkimaan ni kai sitä vois koittaa pari lainia raapustaa
Morsianonks sul mitä/mitään ideoita nimeksi?
Minänoup
Morsian
jos sulla tulee jotain mieleen niin mä voin auttaa kans keksiin
Minä
pitää vetää folioo päänylitte ja alkaa vastaanottamaan viestejä

Hetkeä myöhemmin:

Minähillitön määrä morsiamme kyseenalaistamaista. Sehän ei voi olla mikään muu kuin bridezilla, ohan se sentään nainen
Morsian
haha
Minä: <3 

Morsian 

kyl mä kestän  

kaiken takana on nainen

Siitä se ajatus sitten lähti. Ihan viattomasta läpästä morsiammen ja morsiammen kaason kanssa. Tämän aloituspostauksen otsikosta tosiaan kiitos yhdelle kaasoista, jota saatetaan jatkossa tituleerata myös StudioNatsina.
Olen menossa naimisiin elokuussa 2014. Olen jo hyvän tovin seurannut sohvalla läppärin takana surffaavaa morsianta, kun hän etsii ideoita hänen häihin. Jep, _hänen_ häihin. No ei varmaankaan ole ensimmäinen ja viimeinen morsian joka tuollaista on suustaan päästellyt, mutta totuuden nimissä eipä mullakaan ole juuri vielä ollut montaakaan ideaa tarjota. Mut oon mä sentään tulostanut muutamat pitopalvelutarjoukset.

Mun blogi on nyt online ja lyönnissä ja semmonen hyvänlaatuinen kutina sanookin, että eka postaus lähestyy loppuaa. Puolustuksen puheenvuoroa odotellessa ja tän perkeleen bloggerin asetusten manuaali mulle nyt heti ASAP!

EDIT: Oot muuten menossa naimisiin vasta ensivuonna. Tuolla on väärä vuosi.