Hupsista saatana ja uudenvuodenaatto. Vaimoke on taas duunissa, pennut on käsittääkseni mulla. Tulevat ja menevät vähän et en oo aina varma et onko ne sisällä, pihalla vai kaverilla. Ilta meinataan ottaa iisisti. Joku tuossa heitti että miten olisi StarWars maratooni. Sopii mulle.
Kirjoittelin tuossa aikaisemmin, että musavideohommia tehtiin frendin kera. Ny alkaa oleen härätasot kohdillaan, mutta laadullisesti ja monella muullakin tasolla on vielä pirusti opeteltavaa ja petrattavaa. Mutta video tässä, olkaa hyvä. En ota vastuuta jos ei tule enää uni silmään.
Hevostelun vastapainoksi piti käväistä myös studiossa antamassa valohoitoa. Jos totta puhutaan, niin en oo varma kumpi on siistimpää, video- vai valokuvaus, tällä hetkellä. Niin tai näin, niin molemmat vie kyl voiton häähässätykseltä. Häähypetys on kyllä kieltämättä ollut noiden STD korttien jälkeen joutokäynnillä. Toisaalta täs putkahti joulu eteen, niin se siirsi kyl ajatukset ihan muualle.
Ja sitten loppuun itelle ihan reminder:
Huomenna on tosiaan uusi vuosi, tuleva häävuoteni. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on niin NatsiTorttu. Päätin aloittaa vastavirtaan, joten kaivoin mopin (ekaa kertaa sinä aikana kun tässä kämpässä on asuttu ja asuttu on pian puoltoista vuotta) ja pesin lattian, koska puhtaalta lattialta on kiva alottaa. Mietin hetken myös vaihtoehtoista tapaa aloittaa puhtaan pöydän alta pienissä Jaloviina höyryissä, mutta kun pennut on täällä ja mä meinaan alkaa dietille ja tipattomalle, niin sen suhteen aatelin ottaa varaslähdön. Ei tuu silleen paineta et olis tullu tehtyä mikään mainstreamin kaltainen uudenvuodenlupaus kun mä ennakoin.
Sitten seuraa hääsuunnittelua: https://www.youtube.com/watch?v=2UDzWcT4ygo (jostain syystä ei nyt nastaa Youtubesta videon upottaminen)
Lopulta vaimo pyytää päästä häämatkalle semmoiseen paikkaan, missä on lämmin eikä hän ole käynyt pitkään aikaan. Mies ehdottaa keittiötä.
Mun joululoma muuttui tänään aamusta talvilomaksi. Vaimoke suhasi itsensä töihin. Se on vaatekaupan myyjä ja voin vain arvata millasia asiakkaat on tänään olleet alennusmyyntie alettua. Kelatkaa, alet. Mitä isompi prosentti, sen enmmän ihmiset sekoo. Ihan kuin sitä ale% vois verrata alkoholipullon % lukuun sellaisenaan. Miinus viiskyt ja pullo kossua ja baanalle. Mä revin kaikilta silmät päästä jotka meinaa ottaa mun koltun siitä alepöydältä. Ja auta armias jos tuo blodi kumitissi ottaa just nuo mun korkkarit mitä oon kattellu. Tungen ilman likkaria ne se ahteriin. Ite älysin pysyä kaukana keskustasta. Alettiin frendin kaa kuvaamaan uutta musavideoa. Huomenna jatketaan ja jos apinat osaa olla nätisti tynnyrissä, niin eiköhän tuosta saada valmista ensi viikon alkuun mennessä.
Sekoaminen taitaa olla sisäänrekennettu ihan ihmisen perusluonteeseen. Miettii just noita alennusmyyntejä. Ja just ennen noita aleja oli tuo joulu. Kaupat, ostarit ja marketit oli just ennen jouluakin täynnnä noita kireähermoisian materialisteja. Hulluna hamstrattiin lahjoja ja ruokaa. Sit mennään pariksi päiväksi kotia, vedetään pää täyteen ja akka pataan ja sit alet. Noita maailmanloppuja kyl tipahtelee varsinkin täs loppuvuodesta melkoisesti. Ens viikolla olis uusivuosi.
Pasa ja Atpokin miettii elämää ja sen tärkeitä päiviä:
"Haluamme esittää avoimen kysymyksen kaikille hääintoilijoille. Sitäkö on hauskanpito ja ikimuistoisuus, että tehdään yhden päivän ajan kaikki asiat aivan vitun hankalasti, stressataan siitä niin helvetisti ja huomataan, ettei itselleen täydellisen sopimaton tapa juhlia ollutkaan niin kivaa?"
Mä voisin ny kyl alkaa valmistatutumaan tohon mun tulevaan epämukavuuspäivään sillä, et koittasin saada tän mun ruhon vähän siedettävämpään kuntoon. Sai tuo rantapallo taas pari lisäkiloa jouluna. Olishan se silleen kiva nähdä oma mulkkunsa hääyönä ilman peiliäkin.
Joulun lukemiset on nyt taputeltu kansista kansiin. Kylläpä nauratti mutta samalla laittoi miettimään. Kaikkia joulun herkkuja ei onneksi ole vielä syöty. Massakausi siis päällä ja pian mä oon oikeesti melkosen tukevassa kunnossa. Ennätyspainoa näytti puntari tänä aamuna. Noh, tammikussa sitten. Ny pitää kaksi käsin vetää kinkut ja viinat kitusiin niin voi sitten rauhassa vittuuntua tipattomalla tammikuulla.
Mua jotenkin naurattaa tuo alla oleva kuva. Kysäsinkin vaimokkeelta et ollaanko me tollasia ja just tollasia me ollaan. Tuo kuva on ehkä vielä se siloteltu versio meistä. Ei vaiskaan, me ollaan toisillemme ihan vitun ällösiirappisen kultasia aamusta iltaan. Mä vaan haluisin het aamulla silmäni avattuani vain uppoutua ton lumoaviin silmiin ja ihanaan persoonallisuuteen. (paskiainen lukee mun olan yli. Se on muuten ihan vitun ärsyttävää)
Sain myös tänään pullon saksalaista viinaa. Pitääpä juoda itseni mukavaksi ja vaimoko kauniimmaksi. Stay tuned. Over and out!
On jouluaattoilta 2013. Larsen XO:ta on kulunut pari lasia muutaman jouluoluen kera. Jallua ihme kyllä hyvin vähän. Pukki toi usemman kirjan. Kuva osastasta lahjasaaliista tässä. Suklaa ja konjakki ei kuulu saatuihin lahjoihin ja kuvassa ei kaikki paketit ole. Pehmeät on jo jalassa:
Kello tosiaan lähestyy yhtätoista ja pennut on vielä hereillä, joskin sängyissä hengaamassa ja kohtapian unten mallilla, toivottavasti ainakin. Vaimoke tuossa katsahti mua äsken viettelevästi ja tuumasi, että odottaa vielä ainakin yhtä kovaa pakettia. Vastalahjana luvassa jotain lämmintä ja kosteaa. Hetken siinä mietin ja tuumasin, että haiskahtaa ihan huonolta ja homeiselta asuntokaupalta.
Pukki toi hyviä lahjoja kyllä. Tänään on ollut maha kipeä syömisestä ja myös nauramisesta. Fingerporit ja Rivo-Riitta <3 Eniten vituttaa parisuhde on myös aiheuttanut useamman repeämykset. Tuolta tulee varmaakin ammennettua useampi line tänne blogiinkin, usemapi sivu jo merkattuna, hahaha. Mutta jos tässä vielä ottaisi lasin Larsenia ja ihmettelisi, että mikähän se mun lupaama kova paketti on, saatika mitä on se lämmin ja kostea mitä saan vastalahjaksi ;P
Musta tuntuu, et mun pitäs sanoa ja kirjottaa taas jotain. On semmonen vittumainen polttava kutina, mutta millään en osaa laittaa sormea sen päälle. Tai kyl mä _sen_ päälle osaan sormeni laittaa, mutta tällä kertaa kyse ei ole siitä. Polttavan kutinan ehkä vielä kestää, mut sit ku kirvelee ni varmaan jo tarvii kättä pidempää.
Tämä vuosi olisi töiden puolesta taputeltu yhtä punaiseksi kun avokämmennestä saanut paljas pakara. Seuraava aamuherätys tammikuun seitsämässä vuonna 2014. Vaikka pihalla on yhtä pimeää kuin työkaverin sanoin, neekerin perseessä, olisi se joulun paikka ensi viikolla. Mä oon vuodesta toiseen kärsinyt huonon lahjan ostajan syndroomasta, mutta tänä vuonna tuntuu, et osuu jo tontille. Siitä ehkä sananen pari myöhemmin. Mutta joulusta puuttuu enää se kokaiinin valkea väri. Jallu sentään check parin glögiputelin kera. Ja Jango Fett kypäräkin saavutti meikäläisen. Tuli alta kahden viikon jenkkilästä ebayn kautta.
STD kortitkin ovat saavuttaneet kohteitansa. Yllättävän vähän tullut kommenttia ja olekin miettinyt et meniköhän mun osoitteiden metsästys ihan reisille kuten teinipojan eka kerta. Epäilen että eivät olisi Stingerin lailla osuneet kohteisiinsa. Faija kyl tuumas et kortti oli mennyt perille. Äiti sitä ei ollut tajunnut vaan oli joutunus isukki selittämään että mistä kyse. Äiti <3
Ny mä istun yksin kotona ja poikkeuksellisesti vaatteet päällä. Kutsuin paria työkaveria istumaan iltaa ku vaimoke on iltavuorossa. Alunperin tää ilta piti viettää snadisti eri pläänillä, mut menee tää näinkin. Pennut tuloo huomenna ja onkin sit joulupäivään asti täällä. Ny mä keskityn luukuttamaan Witchcraftia ja haistelemaan Karhu III:sta ja Jaloa *
Ottakaa ihmiset iisisti. Äläkää hukkuko tai muutenkaan tehhkö typeryyksiä. Hyvää ja rauhallista joulua
Seuraavava foto Witchcraftin innoittamana. Mallina sama herra ketä minut kyseiseen orkesteriin tutustutti
Nyt kun tuo meidän ensimmäinen kihlapäivä tässä lähestyy ja kun vielä kaiken päälle törmäsin yhteen kosintavideoon (CLICK), niin kelasin kirjoittaa rivin pari omasta kosinnastani.
Ensimmäisen avioeroni astuttua voimaan, ajatus uudesta avioliitosta tuntui todella kaukaiselta idealta. Avoliitto tuntui monella tavalla olevan enemmänkin kuin riittä vaihto minulle viettää loppuelämä. Naimisin meno keikkine hössötyksineen ja bridezilloineen ei ollut kovinkaan houkutteleva vaihtoehto käytää osaa elämästään. Mutta, ikinä ei saisi sanoa ei ikinä. Vaikka tuo yhteiselo tuon rakkaan paskiaiseni kanssa ei todellakaan ole mitään ruusujen terälehdillä tanssimista, oikeastaa se on välillä niiden piikkivarsien päällä tasajalkaa pomppimista, niin jokin tuossa vetää mua puoleensa. Tokihan tuo aina satunaisesti vihjaili, että häät olisivat kivat ja nyt karkauspäivänä en olisi lainkaan ollut yllättynyt, jos tuo olisi mua kosassut. Mutta tosiaan, pienet vihjailut saivat idean lähtemään kypsymään päässäni. Ja kun siinä sivussa meidän rakas StudioNatsimme (Nykyään nimeltään Antti) myös kovasti odotteli ja kyseli kosintani perään, en päässyt ajatusta karkuun.
Aika kului ja alustavia ideointeja tein kuukausien saatossa. Kokoajan oli kuitenkin ajatus, että tässä ei ole mikään kiire. Aikaa on jos jotain erehdyn tekemään, niin se pitää sitten tosiaankin olla suunniteltu juttu ja jotain erikoista. Sitten tuli syksy 2012 ja oikea puoli kehostani alkoi puutumaan varpaista alkaen edeten pohkeista reiteen ja kylkeä pitikin kainaloon. Noh, kyllähän se säikäytti ja ehkä tuon vaimokkeen enemmän kun mut. Puutumista kun oli jatkunut monta päivää, niin vaimokkeen painostuksesta lähdin työterveyslääkäriin. Sieltä pääsin pikavauhilla lähetteellä neurologille ja ennen kuin huomasinkaan, makasin magneettikuvissa. Asiat etenenivät nopeaa vauhtia ja hyvin nopsaan neuro kertoi epäilyksestään MS tautiin. Vielä kun mun oireet pahenivat näköongelmilla, otettiin meikästä parissa eri yhteydessä noin 20 putkea verta, uudet magneetit sekä selkäydinnestenäyte, sitä huomasi huomaavansa ettei elämä olekaan enää niin itsestään selvää.
Lopullinen päätös kosia, tuli ensimmäisten MS oireiden jälkeen, jolloin diagnoosi ei ollut varma, mutta mahdolllisuus siitä oli kyllä heitetty ilmaan. Saamani tuki kotona oli vain jotain niin käsittämättömän hienoa. Se avasi silmäni, että mikään asia ei voi olla peruutamaton. Vaikka siis olin päättänyt vakaasti, että ei koskaan enää ikinä milloinkaan naimisiin, huomasin tuon ajatuksen joutavan romukoppaan. StudioNatsi kera myös aiheesta taisi tulla jauhettua ja sitten kun päätin toimia, pitikin toimia suht nopealla aikataululla. Oon ite jonkinmoinen päivämäärärunkkari ja kun Inkojen kalenteri läheni loppuaan ja siitä mediakin toitotti, päätin, että se on se päivä. Siinä jäisi vielä takaportti paeta kaikkea kun se maailma tosiaan ottaisi ja loppuisi. Noh, täällä mä oon edelleen vuosi jälkeen kirjoittamassa aiheesta.
Idea videosta tuli oikastaan aika äkkiä. Se, kuka mua sen tekemisessä jeesaisi ja missä sen esittäisin, olikin ihan toinen juttu. Videon sisältö oli oikeastan aika helppo ottaa. Itse sain yksi joulu kuvakirjan rakkaalta, niin meidän omat kuvat videon sisältönä oli varsin oiva ja käyttökelpoinen idea. Musiikkikin oli helppovalinta, koska Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun Syksyllä Palmasiin on se meidän niinkutsuttu biisi. Vielä kun satunun tuntemaan pojat henkilökohtaisesti, pyysin lupaa käyttää biisiä ja julkaista se youtubessa. Tokihan pojat antoi luvan ja toivottivat tsemmpiä. Videon editoija löytyi myös kaveripiiristä. Blindfire Jussi (Click) on noita mun valokuvasfrendejä ja me majaillaan samalla studiolla. Jussi oli ideassa mukana ja niin mä alkasin penkomaan kuvia ja videomateriaalia mitä käyttää. Sormuksenkin oli päättänyt hankkia etukäteen ja siltäkin reissulta otettiin parit fotot. StudioNatsi oli tosiaan mukana. Halusin erilaisen sormuksen ja kun tiesin vaimokkeen mieltymyksen pääkalloihin, annoin sen ideaksi Valimon korun taiteilijalle. Sormus jätettiin auki, koska en tiennyt tuon sormen ympärystä. Sitä voi tosiaan itse kiristää tarpeen mukaan. Sormus siirtyy sitten hääpäivän jälkeen kuulemma mun sormeen. Video lopulta editoitiin läjään viikko ennen kosinta päivää.
Aika oli tosiaan selvä, mutta paikan ja tavan kanssa jouduinkin pohtimaan. Yksi kaveri on töissä keilahallissa, jossa on videoscreenit ja mietinkin, saisiko videon pyörimään siellä. Oli teknisesti sen verran vaikasti toteutettavissa, että siitä ideasta piti luopua. Mietin myös muitakin julkisia tiloja ja vaihtoehtoja, mutta haastavaa oli. Lopulta mut pelasti se, kun Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu julkaisi Hei Scully videon
Poikien videon ensi-ilta oli myös juuri tuona samaisena päivänä 21.12.2012 kun tarkoitukseni oli kosia. Sovittiin, että vaimoke enkä minäkään katso videota vasta kun illalla yhdessä. Videossa on muuten meidän pakkopaita ja mun tekemä sidonta ;) Myös StudioNatsi liittyi seuraamme ja oli mun tyttäretkin silloin meillä. Noh, oltiin kaikki sitten meillä ja laitoin Scullyn ensin pyörimään teeveestä. Videon loputtua sanoin kaikille, että ei mennä vielä mihinkään, että mulla on toinenkin video. Pukkasin oman videoni pyörimään hermostuneesti samalla taskussa olevaa sormusta hipelöiden. Hetihän tuo bongasi biisin ja nuo kuvat ja luulikin, että tuo oli "kosto" siitä kun sain sen kuvakirja jouluna. Silloin piti muuten mun tirauttaa pari kyyneltä, kun oli todella liikuttava joululahja. Taisi tuo vaimoke myös tirauttaa kyyneleen pari kun video siinä pyöri. Mutta salaisuus pysyi loppuun asti. Se ei missän vaiheessa videota arvannut mistä on kyse, kuin vasta ihan videon lopussa. Polvistuin lattialle vaimokkeen eteen pääkallosormuksen kanssa ja ainoa sama mitä tuo osasi suustaan päästää, oli Paskiainen. Otin sen myöntävänä vastauksena.
Oon tämän videon tuolla alkupostauksissa jo esitellytkin, mutta tässä vielä uudestaan.
Huh, tulipa postaukselle mittaa, mutta eipä tässä nyt pariin päivään ole tullut mitään kirjoitettuakaan. Joulua tässä jo odottelee ja aika on mennyt myös videoeditointia opetellessa ja meidän bändin keikkaa varten treenatessa. Meillä oli keikke nyt perjantaina 13 ja nyt on niska niin jumissa, että pään kääntäminen sattuu. Jos melodinen ja melankolinen raskaampi musiikki puhuttelee, niin klikkaile itsellesi korvaärsykkeitä tuosta => CLICK CLICKJa tästä pääsee "Palmujen" facesivulle
Mun ja vaimokkeen temperamentit törmäsivät pitkästä aikaa maanantaina. Pienestä asiasta meni lopulta kuppi nurin. Ja kuppi meni nurin koska kuppi meni oikeasti nurin. Tuli siinä kiivastuksissa sanottua asoita, joita sitten jälkikäteen tuli kaduttua, mutta ei tästä tämän enempää. Nyt on rauha maassa ja sovinto saatiin tehtyä ;P
Bongasin alla olevan vesselin myös maanantaina töistä tullessani. Se kirmasi tuossa meidän naapurissa olevan psykiatrisen mielisairaalan niityllä. Juoksin sen kiinni ja raahasin himaan, mutta on se sen verran levoton ja vikkelä yksilö, että terävää kuvaa siitä oli vaikea saada.Sillä oli Seeprakaverikin mukana, mutta se pääs alkuun karkuun. Sille mä lähdin kuvan oton jälkeen virittämään ansaa.
Seepran mä sain sit lopulta kiinni Jallun avulla. Aika arka yksilö tuo on verrattuna kaveriinsa. Mut Seepra on pirun perso Jallulle. Koko ajan koittaa viedä mun pullon. Pitänee pyytää joulupukilta lukittava viinakaappi
Ha, vaimoke sen sanoi. STD on kuin onkin sidoksissa sukupuolitauteihin. Sexually transmitted diseases.
Nuo kortit kirvoitti täällä meillä enemmänkin keskustelua. Tai ainakin mä jäin pohtimaan asioita. Jonkin verran siitä syntyi myös keskustelua, mutta mitään yleispätevää johtopäätöstä emme saaneet aikaiseksi, mutta keskustelu eteni about näin:
Vertasin kihloissa oloaikaa työsuhteen koeaikaan. Siinä tsekataan et miten hommat natsaa. Tokihan tuo pitäisi olla jo varmaan katottuna kuntoon ennen kihlausta, mutta nyt viimeistään pitää ottaa homma tosissaan. Sitten kun "papin aamen" on sanottu, niin sitten ollaankin jo toistaiseksi voimassa olevassa sopparissa. Tokihan nekin on purettavissa ja avioliiton irtisamomisaika on puolin ja toisin se 6kk. Tottatosian, se, kumpi meillä täällä on työantaja ja kumpi työntekijä onkin sitten jo kinkkisempi pulma. Alkuun olin totta kai sitä mieltä, että mä oon työnantaja, koska PIN koodinkin tolle jo annoin. Koeaikana suhde on molemmin puolin purettavissa ilman syytä heti. Mä oon ainakin oman osuuteni koittanut tehdä ja paljastanut kaikki korttini, mutta niin vain tuo mua vielä kattelee. Vaimoke tuon työnantaja titteli tuossa jo kun varasi, niin pitääpä pyytää saman tien sitten palkankorotusta. Suht huonoa liksaa on kyl tullu ku tuntuu et pestistä pitää maksaa tällä hetkellä. Mä paiskin täällä hommia orjanlailla, päivästä toiseen. Saisi nyt sitten edes useempi piiskaa. Mikäs sen hienompaa kuin korsettiin ja korkeisiin korkohin pukeutunut työnantaja. Toisaalta kyl noin pukeutunutta työntekijääkin ihan mielellään kattelisi ja koittaisi motivoida. Välillä sitoa patteriin kiinni, mutta tuo tuskin oppis silloinkaan vielä olemaan. Pitää koittaa jatkaa noita meidän YT neuvotteluja. Työntekijänä haluan välittömästi palkankorotuksen ja jos käykin ilmi et mä oon työnantaja, niin vaadin saada palkata lisää henkilökuntaa. Ja perjantaisin on rennon pukeutumisen työpäivä!
Huh huh, olipa koettelemus. Leivottiin tuossa STD kortteihin osotteita. Tulipa samalla tehtyä myös vieraslista loppuun. Mut meinas kyl käydä kiristään hermoa. Alkuun kelasin, et miten vaikeeta se voi olla kirjotella parit nimet ja osotteet, mut kyl se näemmä voi. Vaimokkeella oli hirttää kiinni alta aikayksikön. Mä olin valmistautunut hommaan Fonecta finderin, kännykän, facebookin kera ja tais mulla olla siin Google Mapskin auki. Osoittteita kyl tippui helposti, mut vaimoke veti hirveetä kilaria siitä, et kirjotetaanko korttiin ensin naisen vai miehen nimi, kun noita tosiaan lähti pariskunnille. Mitä vitun väliä? Kysyn vaan? Etikettiin se vetos. My ASS, ikinä kuullukkaan. Sen verran kyl älysin tossa kaiken keskellä, että kirjattiin exceliin kaikkien osotteet valmiiksi, kun tuohan rumba tulee toistumaan sitten kun kutsut lähetetään. Edelleen en oo vakuuttunut Save The Date kortin tarpeellisuudesta. Natsaiskohan sitä illalla ees sovintopillua?
Ihan asiasta rasiaan. Tuli tuossa laajennettua valokuvaharrastusta myös tuon liikkuvan kuvan puoleen. Exvaimon siskonmiehen kanssa päätettiin alkaa tekeen musavideoita. Ideoita on valmiina ja voin kertoa et ihan peruskauraa ei ole luvassa. Jotkut eivät ehkä nuku ensi(kään) vuonna. Eka video taputeltiin purkkiin aika vikkelästi. Kuvattiin Jallu- ja Koffpäissämme vähän soittoa ja sitten krapuloissani opettelin uuden softan käyttöä. Tuosta oli hyvä alottaa ja lisää on tulossa.
Itsenäisyyspäivänä meillä oli myös 5-vuotis seurustelupäivä. Se, miten me tavattiin ja miten nykytilanteeseen on päädytty, olisi (jo jossain vaiheessa olikin) oman blogin paikka. Mutta onpa aika tosiaan rientänyt. Oli tuo aika kultanen, ku tarjoutui kuskiksi kun käytiin vuosipäivänä syömässä, että mä voin ottaa ruuan kanssa kaljaa . Eihän tuosta voinut kyl kieltäytyä. Mennessä kyl pelotti olla ton mopoauton kyydissä, joten ihan hyvä et sai ottaa sitä bisseä, ni takas tullessa ei pelottanu enää niin paljon. Joo, ei ton kyydis aina meinaa uskaltaa selvinpäin istua. Mopoautosta myös jossain välissä kaavailtiin meille hääkulkuneuvoa, mut pitänee tarkastaa tilanne lähempänä uudestaan. Joulun alla tulee myös 1-vuosi kihloista.
Osoitteet kirjoitettu, huomenna postimerkkejä ja ei kun korttia postiin. Askel taas lähempänä, eikä kukaan oo vieläkään saanu mua puhuttua pois tästä. Kovasti kyllä ite koitin kannustaa äsken vaimoketta, että eikö tää hulluus voitaisi jo lopettaa ja jättää kortit lähettämättä.
Korppu tuossa edellisessä postauksessa pyysi kuvaa STD kortista ja koska tämä myös tarkastukseni jälkeen on vielä hääblogi, katsoin aiheelliseksi kuvatuksen tänne myös postailla. Kuvan suunnitteli jne kokonaan tuo vaimoke. Siitä on kehkeytymässä vallan pätevä photoshoppaaja. Vielä en taida uskaltaa ulkoistaa kuvien editointia kuitenkaan vaimokkeelle.
Korpun häähulluutta käsittelevä blogipostaus *click click* muistutti mua taas kerran siitä, miksi mä tätä blogia lähdin alunperin kirjoittelemaan. Jos yhtään voi Korppua lohduttaa, niin musta tuntuu että tuo on morsiammien "ammattitauti". Kohtaus tulee iskemään ennemmin tai myöhemmin. Enemmän mä hämmästyisin jos kaikki menisi sukkana sisään. Vaimoke on toistaksi kyl vielä välttynyt tartunnalta. Mun on välistä vaikea kyllä asettua naisen pään sisään, taisinhan sitä sanakirjaa tuossa jo hetki sitten kaivatakin. Mulla oli vielä hetki sitten aina nollatoleranssi vaimokkeen kilahteluille, mutta omasta mielestäni ainakin, oon vähän oppinu hillitteen itteeni. Ymmärrän ja osaan siis olla hiljaa oikeassa paikassa, ainakin satunaisesti.
Uusi viikko ja sama tuttu tyhjä tuijotus, kun niin monena muunakin maanantaina tänä vuonna. Enää ei oo onneks montaa duunimaanantaita tälle vuodelle. Olis tos joulun ja uudenvuoden tienoilla pari viikkoa lomaakin. Uu yeah! STD kortitkin tuli tänään ja näytti ihan jees. Ny vaan penkomaan jengin osotteita.
Koska vuosi 2011 ei ollut hirveän onnistunut, eikä vuosi 2012 juuri ollut parempi kuin edeltäjänsä, odotin tältä vuodelta aika paljon. Noh, vituksihan sekin meni, kun ei Inkojen ennustama maailmanloppu tullutkaan ja tuli just sinä päivänä kosittua. Pitää unohtaa noi kaikki hihhuliennustukset. Paree vaan vetää hevosmaski päähän ja nauttia Jaloviinaa. Mieluiten yksin pimeässä ja ilman teräaseita. Ehkä tylsän viivottimen kanssa. Hengenasiat ei tuota ku harmia. Alkuvuotta mulla myös myös varjosti MS diagnoosi. Kevät menikin jonkin verran sairaslomalla, mutta nyt, pian vuosi diagnoosin jälkeen, elämä taudin kanssa etenee kivuttomasti. Paitsi kun välillä piikittää iteänsä suoraan hermoon niin kirosanat siin kyl lentelee. Vaimoke on muuten perkeleellinen kiroomaa. Se on kyl välillä senkin verran vikkelä suustaan, että noinkohan se ite ees tajuaa kirjoilevansa niin paljon. Jotkut se kirosanat on kyl semmosia, et en oo ihan varma et tunnistanko mä niitä suomenkielen sanoiksi ollenkaan.
Mutta ei pahaa ilman hyvää. Tänä vuonna olen saanut ripakopallisen uusia hyviä ystäviä. Niitä alkoi kyllä tippua jo viimevuoden puolella. Viime viikonloppuna meillä oli rakkaita vieraita Turuust. Aika riensi kuten hirvi ja ainahan se tuntuu, että se loppuu kesken. Tällä kertaa otettiin kyl suht rennosti. Joskus on se mopo lähtenyt enemmänkin lapasesta. Tuossa juuri puhuttiin, että miten moni ihminen voi vanhana sanoa kiikkustuolissa, juosseensa vesisateessa, läpinäkyvässä sadeviittassa, muutoin alasti, pitkin peltoja hevosmaski päässä pirkka kaljaa juoden? Kyllä kannatti, jos multa kysytään.
Tää maanantai alkaa oleen voiton puolella. Tuolla aikasemmin postasin, että vaimoke lahjoi mut ViaPlayn maailmaan. Eilen sitä selatessa bongattiin, että siellä on erotiikka osio. Noh sinne klik klik ja kyllä, ehtaa pornoa. Eka mä kysyin vaimokkeelta, että senkö takia se ViaPlayn otti ja sit het perään kyllä ihmettelin et miten mä tiennyt, että siellä on sitä pornoa. Että jospa sitä kattois ny Viaplaystä vaikka jonkun draamaelokuvan, koska enhän mä ny sentään muuta vois.
