26.11.2014

Syksyllä Palmasiin



Kylläpä tekee höpöä, ai etän etän että. Huomenna jää kotikonnut taakse ja viikoksi Kanarialle. Joo, ehkä aavistuksen kliseinen matkakohde, mutta kai mäkin joskus saan olla vähän mainstream? :D




24.11.2014

Näytänkö mä jätkältä jolla on suunnitelma?

Taidan kärsiä syysvitutuksesta, joka kansankielellä olisi varmaankin syysmasennusta. Tilannettani tuskin autaa tuuman vertaa se, että koitan lääkitä oloani Jaloviinalla. Onneksi valoa, ja siis oikeasti valoa, on lähitulevaisuudessa luvassa. Kuluvan viikon torstaina hyppäämme Vaimon kanssa koneeseen kohteena Las Palmas. Tämä viikon irtiotto tulee paremmin tarpeekseen kuin viikkoittainen Jallu annokseni. Ja nyt en välttämättä puhu siitä nestemäisestä versiosta.

Kuva: S. Maanpää

Kuva: S. Maanpää
En malta odottaa Palmasia ja Bacardia palmun alla. Ehkä mä pärjään, juuri ja juuri. Mutta samalla pelottaa, että miten mahtaa mieli palautua suomeen ja joulukuuhun viikon palmun alla makailun jälkeen. Palmasista suoraan studioon vinguttamaan kitaraa. Haiskahtaa kostealta ja luultavasti virheeltä, tai tässä tapauksessa riitasoinnulta.



24.10.2014

Turpa kiinni tai possu saa pataan.

Voi juukelis puukelis kun on ollut tahmea viikko. Lienkö tuli ylitettyä joku hauskanpitokiintiö viikko sitten vai mikä, mutta kyllä lähes jokainen narahdus on tällä viikolla vittutannut kun jäätynyt käpy oravaa. Sanoisin, että eteenpäin rakkaat siittiöni emättimessä, mutta noitakaan pikku paskiasia ei mussa ole enää eteenpäin määrättäväksi.

Jonnet kun kehittää noita nettimeemejä, niin nyt viikonlopun kynnyksellä on taas helppo samaistua mietelauseeseen "olispa kaljaa" Olen kuitenkin päättänyt olla myös sen yhden ainoan ykkösen verran ottamatta. Ei siksi että voin ja haluan vaan siksi että sille on kysyntää. Melkein jo sen verran että sitä voisi jonottaa kuin suomalainen ilmaista ämpäriä. Ja toisekseen dokaaminen tämmöisen viikon päätteeksi olisi luultavasti virhe.








EDIT: Postaus 101 joten uusiksi meni kansi ja otsikko. Hääpäivän jälkeistä elämää. Onko sitä?

16.10.2014

Slaavikyykky

Eilisen postauksen ja sen Faceen jakamisen jälkeen hetken mietin, että tulikohan ylitettyä hyvän maun raja. Varsinkin kun kommenteissa keskustelu kääntyi jo pierupornon suuntaan. En kuitenkaan itkenyt itseäni uneen vaan huvittuneena sammuin kuin Jallupullon jäljiltä. Päädyin siis siihen, että mun kohdalla hyvän maun raja menee edelleen välilihassa. (Ah mikä klisee)

Olen tässä myös pikkuhiljaa aloittanut henkisen valistautumisen tulevaan viikonloppuun. Perjantaita tahdittaa pussikaljabänditreenit höystettynä tulitikut kotiin jättäneellä saksalaisella. Treeneistä sitten katsomaan hääbändimme paikallista baarikeikkaa. Saksalaisesta päästiinkin aasinsillalla siihen, että kyseinen herra tulee meille yövieraaksi siksi aikaa, kunnes saa oman asunnon. Pitäskö olla huolissaan? Lauantaina auto sitten lähipitkäjään ja Allasbileet vol. III. Kalja ja siideri on kuulemma menossa pian päiväysvanhaksi. Mukaan kamera ja hevosenpäitä. Lähtökohtaisesti viikonloppu kuulostaakin ihan hyvältä. Teoriassa teorialla ja käytönnöllä ei ole eroa, mutta käytönnössä taitaa olla. No ainakin paperilla viikonloppu kuulostaa eeppiseltä. Toisaalta toleranssit pienenee mutta enköhän mä pärjää

Kuva: Jussi Pernaa / Blindfire

15.10.2014

Tutuille viskiä, muki tolkulla

Nyt on taas yksi uusi raja saavutettu. Istun siis yksin kotona kun Vaimo on iltavuorossa. Olen kuullut puhuttavan brasilialaisesta kääpiöhomopornosta (Okei, pitäs puhua ehkä lyhytkasvuisista). Olen antanut puheiden silleen sujahtaa ohitte, mutta nyt tylsyyden hetkellä päätin tehdä googletuksen. No se oli virhe, koska tottakai joku on tehnyt Brasilialaista kääpiöhomopornoa. Miks vitussa mä edes erehtyin epäilemään ettei joku olisi moista tehnyt. Talvi yllättti autoilijan ja homoporno meikäläisen.

Laittaa kyllä aika usein miettimään, että miksi mäkin teen asioita mitä mä teen. Miksen vain voisi olla massan mukana kulkeva isä, jolla on farmari volvo, rivarin päätykämppä ja kultainen noutaja. Mä haluun kauluspaitatyön kahdeksasta neljään. Sit mä haluun perua vasektomian ja liittyä kirkkoon. Sit mä haluun puhua jeesuksesta samalla ku Mieto puhuu puusuksesta. Vaihdan Jaloviinan banaanismootiehin ja alkaa harrastamaan seksiä pimeessä peiton alla kerran viikossa kliseisesti saunan ja bumtsibumin välissä. Naapurissa lauletaan "viideltä saunaa ja kuudelta putkaan" samalla kun ite pesen silmämunia palasaippualla kun satuin näkemään vilahduksen naapurin Maijan rintavakoa. Ainoa vako mikä mulle on hyvästä, on perunavaot pellossa. Liityn pelastusarmeijaan ja poistatan tatuoinnit. Lopulta päädyn hinkkaamaan renteeni auki HalpaHallista varastetulla kynsiviilalla. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen soitan Valviraan ja olen rohkea. Korkkaan viskipullon suorassa puhelinyhteydessä. Eheydyn. Taidanpa googletella lisää pornoa ja jos ny koittais valita hakusanat vähän paremmin.


Edit: Tarkennettu porno kääpiöhomopornoksi

7.10.2014

Älä tee tätä virhettä.

Sain uuden kokemuksen muiden perään menneenä viikonloppuna. Olimme viettämässä iltaa Jallulle person Saksalaisen ja teiniexkaasoni kera. Hapankaalin vienon tuoksuen leijuessa ilmassa vatsalaukkujemme oleessa kaalia ja bratwurstia täynnä, vaimo tuumasi, että hän haluaa paikalliseen tissibaariin. No johanny toki. Itsehän en tähän päivään mennessä paikallisessa tissilässä ollut käynytkään, joten mun ylipuhumiseen ei paljoa vaadittu. Odotuksiin nähden kuitenkin käynti oli aika antikliimaksi. Pari muovitissä kävi paikallaolomme aikana stagella pyörimässä ja niitä katsellessa ja tummaa olutta hörppiessä tuumasin, että en oo tainnu missata mitään. Kumpikin muovitissien kantaja kävi shownsa jälkeen kyselemässä halukkuuttani privaan, mutta veikkaan et sekin olisi jättänyt mut kylmäksi. Ei muuta kuin olut huiviin ja tavalliseen baariin. Normi baarikaan ei pitkään puhutellut joten taksilla kotia ja vaatteet pois. Sunnuntain sarastessa verkkokalvoja huomasin pienoista krapulaa ilmassa. Se korjattiin mäkkärin QP aterialla. Sunnuntaina sain myös uuden mallin kamerani eteen. Kuvailu huipentui pohdintaan siitä, että tulikohan sitä edellis yöllä pantua. Vaimo oli sitä mieltä, että sen mahdollisuus oli suuri, koska erinäisiä vaatteita löytyi vähän sieltä täältä kämpästä. Koska varmuutta ei ollut, alkoi uusi panetus, mutta saanti evättiin. Jälkiruuaksi sain nauttia liskoyön omalla hiellä höystettynä. Jos ei SeremoniaMestari aina muista, niin en näemmä muista minäkään.








26.9.2014

Minkäslaista viinaa tuo uusi Jaloviina on?

Fantasion siitä, että kun saa häät pois jaloista kuljeksimasta, niin voisi ottaa ja rauhoittua. Chillata laakereilla ja koittaa viettää viikonloppuja selvän puolella. Yksi viikonloppu tuossa jo rauhallisesti menikin, mutta sitten tuli aika, että piti lähteä SeremoniaMestarin, SotaMarsalkan ja hänen siskonsa kanssa mökille. Jos menisin nyt ilmoittautumaan elintenluovuttajaksi, niin maksa luultavasti huutaisi vatsaläskien alta ei oota. Tuosta on jo viikko ja nyt on uusi viikonloppu käsillä.

Mökkiviikonloppu meni viikko sitten mulle tavanomaisissa merkeissä, eli eeppisen absurdisti. Sitä täs jo alkaa pelkään et joku aamu herää ja huomaa että kaikki oli vain unta. Yksi vaihtoehto on, että oon piilokamerassa. Mikäs se leffa olikaan missä oli Jim Carrey ku sille oli lavastettu se oma maailma? Mutta tapojen mukaan reissun kaikki yksityiskohdat eivät kestä päivänvaloa. SeremoniaMestariltakaan on turha udella mitään kun se keskittyi ton uuden Jaloviinan maisteluun ja ei muista mitään. Tai kai se jotain muistaa mut jos siltä kysytään ni kaikista oleellisin tais mennä ohitte :P Kuluva viikko toi firman syksyiset YT. Se toi myös keskustelun, missä samassa lauseessa mainittiin allasosasto, strippitanko, chearleaderjoukkue, bileet ja kysymyksen että pääsenkö. Pikainen kalenterin tsekkaus tuotti tuloksen, että olin korvamerkinnyt saman ajankohda mennäkseni Tampereelle taas katsomaan jo pian legendaariseksi käsitteeksi muodostunutta SeremoniaMestaria. No eipä siinä kauaa tarvinnut miettiä että mistä mut löytää, joten Force Majourea kehiin ja auton navigaattoriin uusi suunta.




17.9.2014

Eniten vituttaa Aki ja Turo. Tsiptsiptsip

Alko julkaisi uuden Jaloviinan. Kiitos rakkaiden ystävieni, niin tuo tieto ei olisi voinut mennä multa ohitte sitten millään. Kolme kaveria jakoi linkin suoraan mun facen sivulle ja kolme kaveria heitti linkin yksärillä. Moni myös myönsi ajatelleensa mua uutisen luettuaan. Olivat myös harkinneet linkillä heittämistä, mutta kun olivat ensin vilkaisseet mun facesivun niin olivat huomanneet olevansa auttamattomasti myöhässä. Mutta mitä tuo kertoo musta? Tai mun kavereista?

Kuvia tipahtelee lisää lähes päivittäin. Muutaman tuossa heitinkin Seremoniamestarinkin nähtäväksi. Tanssittiin sitten oma häävalssi Mestarin kera. Aki ja Turo:n Jori 16 vuotta on meidän biisi ja Jussi tuon hetken onnistukin ikuistamaan


Tässä sitten SotaMarsalkan ilme kun kuulee ja näkee tapahtuneen:


Tuolla me taustalla veivataan tätä. Ei ihme että Vaimoa vituttaa.



Ruokatunnilla ehdin hetken tuijotella Facea ja sitä "Mitä mietit" ruutua. Kebabröyhtäilyt säestivät hiljaista konttoria samalla, kun kahvin vieno tuoksu leijaili kertakäyttämukista. Tajusin olevan keskiviikko ja työviikko puolessa. Viikonloppuna sitten Vaimon, hänen siskon ja SeremoniaMestarin kera mökille. Ehkä pitää uutta ExtraJallua pullo hakea. Tämän kliseisen ajattelukaavan kuitenkin rikkoi ajatus siitä, että mitä jos peruis vasektomian ja liittyis takaisin kirkkoon? Sain kylläkin kuulla, että on kaikille palvelus että en lähde vasektomiaani purkamaan. 

Sain myös kuvattua itsekin pitkästä aikaa. "Junior" kävi mulla pikaisesti juuri valohoidossa. Lisää kuvasaastetta luvassa ensi viikolla. Stay tuned!


11.9.2014

Dead eyes

Ilman uusia (omia) kuvia postaaminen aina jotenkin jää. Sitä läppä lentää aina eri tyyliin kun omat uunituoreet kuvat polttelee kovalevyllä. Äkkiä pitää saada niitä linjoille.

Meidän Blindfire on pikku hiljaa tiputellut hääotoksia tulemaan. Aika jäätävää settiä on Jussi saanut kennolle tarttumaan. Ite koitan tässä malttaa odotella, että saisi kaikki kuvat, niin joskos sitten tännekin lisää. Faceen muutama tuotos ollaan kyllä jo postailtu.

Häiden jälkeinen viikonloppu meni Tampereella ja TAFFissa juhlien. Tampereen jälkeen tuumailin seuraavaa:
Kyllä pitäs Oscar myöntää sille ketä käsikirjottaa mun elämää. Oscar myös sille ketä on hoitanu castingin. Ja monen monta Oscaria menee myös pää- ja sivuosista vastaaville. Eihän tätä usko kukaan. Paitsi SotaMarsalkka ku se sattuu oleen niin usein paikalla. Se on vissiin ohjaaja ja tuottaja.Kiitos Tampere. Olit ihmisvihaani lukuunottamatta taas pettämätön 

Olin jotenkin ennen häitä olettamuksessa, että mikään ei muutu. Siinä ehkä se syykin, miksi sitä avioliittoa koittikin täällä ja ehkä tosielämässäkin välttää ja väistellä. Mutta, mitä lähemmäs juhlat tuli, sen paremmalta idealta se tuntui. Ja elo sen jälkeen vasta onkin ollut, noh, sanotaanko että rakkauden täytteistä. Elkää kuitenkaan peljätkö. Häistä jäi kolme litraa Jallua ja ne on jo korvamerkattu mulle!

Ja koska ei ole uusia kuvia niin postaan uunituoreen videon sekä kuvan arkistosta:


Köydet by Pip


3.9.2014

Mun maksa soitti just terapeutille.

Huh huh, huh huh huh. Mistähän suunnasta tätä voisi edes koittaa purkaa. Pieneen aikaan mahtuu niin paljon, niin paljon. Niin paljon että kaiken haluaisi ihan toistaa.

Maistraatti starttasi meidän hääviikonloppumme perjantaina klo 15.30. Seremonia oli pieni, mutta läsnä meitä oli minun ja Führerin SotaMarsalkan lisäksi pari kaasoa, bestman, isäni, molemmat appivanhempani sekä morsiammen sisko. Tai nuo ainakin. Enpä toistaalta ihmettele jos jonkun unohdin. Ja jotta absurdius jatkuisi, niin nyt myös väestörekisterin kirjoissa tuo kaasonakin toiminut teiniaikainen exäni on todistajana tälle liitolle. Maistraatin jälkeen ei kuitenkaan paineltu heti jallukaapille, vaan ilta jatkui juhlapaikan koristelulla ja oikeastaan omat osuutemme saimmekin tehtyä aika ripeällä aikataululla. Ilta meni sitten kotosalla lasteni, vaimon siskon sekä seremoniamestarin kera saunoen ja vähän mallasjuomia maistelle. Hääyö oli varmaankin lähes yhtä priceless kuin elämäni muutenkin. Mä nukuin sohvasängyn reunalla. SotaMarsalkka vieressä ja hänen vieressä siskonsa ja änki tuo Seremoniamestarikin atleettivartalonsa samaiselle noin 140 cm leveälle pedille. Ahdasta oli ku sardiinilla sillipurkissa.

Suht huterasti nukutun yön jälkeen juhlapäivän askareihin käynti kävi kuitenkin helposti. Parta lyöntiin, tukka taakse ja himaan pukemaan. Siitä sitten potrettia valokuvaamaan juhlapaikan läheisyyteen. Oltiin jopa aikataulusta edellä. Kuvat hoiti Blindfiren Jussi. Kovaa settiä. Jussi hoiti myös photobootin ja dokumentoinnin. Morsianta kaunisti koruvuokraamosta vuokrattu Prinsessa Leiallakin New Hopen lopussa oleva Lapponian Planetaariset laaksot. Sopi kuin tulppa kysyjän perseeseen. Illan musiikista vinyylimuodossa vastasi Original Neveready. Taukoa vinyylipyöritykseen tuli vain siksi aikaa kun Setä Tamu ja Kuningas Pähkinä veti settinsä. Poikia voi seurata myös osoitteen www.palmupuistikko.fi kautta. Jätkät veti kyl niin mahti keikan <3 Ruokapuolesta vastasi Lounaskahvila Tähti. Tulossa on vielä kuvia mahtavista teemaan sopivista tarjoiluista jossain välissä. Alkoholittomat juomat otettiin mahtavan palvelun säestämänä omalta kotikulmata. Kauppias hoiti homman. Ilta jatkui aina sinne klo 02.00 asti, jolloin me jatkoimme matkaa hotellille kylpemään ja saunomaan, osan juhlavieraiden kadotessa Vaasan yöhön.

Vaimokekin siis lopulta päätyi vaihtamaan sukunimensä, mutta tämä sen takia, koska hukkasi lompakkonsa ajokortin ja passin kera omissa polttareissaan. Että ihan sama se nyt sitten on että millä sukunimellä ne uudet paperit hakee. Tässä vielä odotellaan loputkin kuvat Jussilta, mutta sen verran avaan esirippua, että postaan photobootista kuvan SotaMarsalkasta ja itsestäni. Myös haaveemme päästä Syksyllä Palmasiin toteutuu. Varsimme eilen matkat ja lähdemme reissuun marras/joulukuun taitteessa.

Seremoniamestari lähestyi mua vielä kotiuduttuaan seuraavalla viestillä:
Tiedätkö Hannu mitä: MEIDÄN TÄYTYY LOPETTAA NÄKEMÄSTÄ ENÄÄ TÄLLÄ TAVALLA!!!!!!!!!!!!!!!! Mun maksani varas jo ajan terapeutilta, eikä se kestä enää sun näkemistäs.
Jallua jäi vielä kolme litraa ja mä oon ens viikonloppuna taas Mansessa, Seremoniamestarin hoodeilla siis.



Alla vielä bonuskuva:
"Koska huomenlahjakuvat eivät ole naisten yksinoikeus"
Kuva: Blindfire


28.8.2014

GroomZilla

DaFuq.Yli kaksikymmentätuhatta sivuntarkastelua. Yli 90 blogipostausta. 26 seuraajaa. Sain tällä viikolla myös lisänimen GroomZilla. Jääpalat on vakava asia. Huomenna on avioitumisen virallinen osuus, eli siviilivihkiminen lyhellä kaavalla maistraatissa. Lauantaina bileet, sunnuntaina saunailta ja maanantaina vitunmoinen ihmispelko. Mutta nou hätä, blogini ei hiljene häiden jälkeen.

Illan viimeinen selfie

25.8.2014

Press play on tape vs. Load 8.1

Aamuja joutuu jo kohta pian laskemaan yhden käden sormilla. Häähössötyksen loppukiri on siis aloitettu. Suuret linjat ja vähän pienemmätkin linjat alkaa olla paketissa ja nyt tuherretaan pienten asioiden äärellä. Ihan ei vielä kalenteri ole minuuttiaikataululla, mutta hässäkkää riittää. Huomasin tuossa, että perjantaina olisi pitänyt olla sekä maistraatissa, että hakemassa astioita yhtäaikaa, joten vingahdus vain kuului kun astiat tulevatkin kuljetuspalveluna.

Führer aloitti myös oman ehostautumisensa. Musta on kyl ihan paska tekosyy olla tiskaamatta kun on uudet geelikynnet. Sain kyl het idean et missä mä haluun nähdä noi kynnet, mutta ei siitä tämän enempää. Kalenterissa on myös kosmetologia ja veikkaan että sillä ei ole mitään tekemistä tähtitieteen kanssa vaikka luultavasti joky yliopistotutkinto lienee tuohonkin hommaan paikallaan. Olen myös kuullut mainittavan sokeroinnista ja veikkaan että sillä ei oo mitään tekemistä kahvin kanssa. Noh, on tässä itsellekin sentäs parranajoa tarjolla amerikkalaisittain. Jos sen päälle täräyttäisi itselle vielä Brasilialaisen karvanpoiston, niin saattaisi saada ehkä tarinan kerrottavaksi.

Jonkin verran on tipahdellut myös kuvamateriaalia polttareista. Seremoniamestari tosin on taas kunnostautunut hitaan editoinnin saralla. Onneksi meidän reipas turkulainen sai sentään omat ruutunsa ulos kamerasta ja näytille.


Viime viikonloppu menikin sitten mökillä jo huomattavan rauhallisemmissa merkeissä. Käytiin siivoamassa paikkoja ihan kaksin. Jallupäissä tuli testailtua kamerakännykkäkuvaamista sen verran, että totesin että ei oo mun laji. Hääviikon maanantaina ei siis ihmispelkotiloja, mikä on ihan kiva.


Führerin polttareista ei ole kuvia näkynyt. Siellä oli menty intiaaniteemalla ja illan saldona oli ollut tanssimista paikallisen strippiyökerhon lavalla, viuhtahtelua kaupungin yössä, kännykkä kolmena palana, joista akku ja itse luuri löytyi pihalta. Lompakkoa etsitään vieläkin ja kun näyttää että kaikki kortit menee uusiksi ni samallahan sitä sitten vaihtaisi nimenkin. Joten jännän äärellä eletään että saako toisen sukunimen poistaa ovestamme ensi viikolla. Häiden jälkeen olen myös päättänyt antaa Führerille uuden arvonimen, mutta siitä lisää seuraavassa elämässäni. Stay tuned jos vielä sattuisin saamaan postauksia aikaiseksi ennen H hetkeä. Over and out!

18.8.2014

Elämää Eheytysleirin jälkeen. Onko sitä?

Aivoitoimintani on jopa normaalia maanantaita olemattomampaa. Vietin, jopa omalla mittapuullani, todella kostean viikonlopun. Oli kivaa, melkein jo liian kivaa. Seremoniamestarin facefiidistä jo bongasin, että hänen maksa oli oma-aloitteisesti jo soittanut hätänumeroon. Vihellys kuuluu meilkein tänne asti Mansesta. Oma yö meni yllättävän hyvin nukkuessa. Liskodicso aloitti jytän vasta aamuyöstä, joten en valita.

Lauantaina vietimme siis mun polttareita. Tiesin ajankohdan etukäteen. Oletin pääseväni kaahaamaan mikroautoilla, mutta se suunnitelma oli mennyt puihin, mutta nou hätä. Tankotanssin kautta seuraavaan pitäjään ja värikulasotimaan. Tankotanssi on muuten pirun vaativaa homma. Saa olla kyllä kroppa kunnossa. Tämmönen +100kg ukko oli tunnin jäljiltä ihan puhki. Tuo tankotanssi varmaankin seltittää osan mun tähän hetkisistä lihassäryistä. Värikuulasotakin oli mulle uusi kokemus. Nyt on muutama aika mehevä mustelma muistuttamassa aiheesta. Sotimisen jälkeen mentiin sitten kaupan kautta mun mökille juomaan, saunomaan ja sekoilemaan.

Bestmän oli saanut kasaan mun ja hänen lisäksi neljän miehen ja yhden naisen ryhmä rämistelemään kanssani. Jengi viihtyi oikeasti ja mä olin ihan vitun fiiliksistä noista tyypeistä. Kukaan ei kuollut ja vaikka eilen aamulla nurmikenttä muuttuikin painimolskiksi, niin uusia vihamiehiä ei kukaan saanut. Päinvastoin. Jengi etsi toisiaan jo mökillä kännykköjen kautta facebookista Jätän törkeät ja likaiset yksityiskohdat kuitenkin kertomatta täällä blogissani. En lainaa enkä siteeraa muuten kuin että "What happened in Lakaluomas Eheytysleiri, stays in Lakaluomas Eheytysleiri." Mä rakastan teitä kaikkia mukana olleita ja sanon sen tässäkin ettei se vain jää känniseksi lauseeksi keskellä pimeää metsää.

Koska itselläni ei ole ainuttakaan kuvaa tai videota viikonlopulta, tyydyn postaamaan ruudun arkistoista.


11.8.2014

Seireeni

Kahden viikon loma ohi. Konttorin ilmastointi kuivaa silmiä sen verran, että kyyneleet eivät näy poskilla. Loma oli huikea. Saksalaista laatuläppää ja Linnanmäkikin tuli nähtyä. Nyt paluu arkeen ja illalla uusi kissanpentu. Vielä pari viikkoa armonaikaa ja sitten lähtee. Mut tämän parempaan ei vain nyt yskinkertaisesti kykene tämän näppiksen kanssa. Menen itkemään vessaan ja jos sielläkin kyyneleet kuivaa niin heitän hanasta vettä naamalle ja kusen kintuille.














24.7.2014

Kauppias hoitaa homman

Tämä meidän akvaariobunkkeri on näyttänyt yhden tolla ison vahvuuden ja plussan. Kun montaa facekaveria raiskaa kuumuus suoraan kuivana kakkoseen (tai ehkä se näillä helteillä on hivenen hiellä marinoita) yöaikaan, vedän mä peittoa päälle ihan niin ku talvellakin. Makkari kun on lähes maanalla, eikä tuo aurinkokaan sinne pääse missään vaiheessa päivää paistamaan, on siellä miellyttävä nukkua. Ja vielä kun saa päivätkin viettää ilmastoidussa konttorissa ja vielä kaikenlisäksi yksin, niin mikäs tässä ollessa. Huominen pitäs vielä painaa ja sitten pari viikkoa lomailla. Tampereelta alkuvauhdit ja sitten saksalaisen frendin kanssa mökille klapitalkoisiin. Kehtaisikohan heittää Sakemannille että "Arbeit macht frei" ja omat Jallut mukaan Oman pikku Führerin mä jätän vielä pariksi päiväksi vaasaan ja sit keskiviikkona tuun noukkimaan sen ja pennut mukaan ja ei kun takaisin mökille. Vielä kun parin viikon lomaan lisää reissun tulevien appivanhempin luo, Linnanmäen ja vaimokkeen siskon, niin luvassa takuuvarma nollaus niin töistä kun häistäkin.

Häitä silmälläpitäen mulla on ollut projektina saada boolin limut. Soittelinkin reippaana poikana lähi kauppaan ja kliseisesti siellä iloisesti vastattiin että "kauppias hoitaa homman". Limua siis tulossa enemmän kuin se pari pullollista. Myös vieraiden ilmoja on tipahdellu (aika lahjakkaita aasinsiltoja oon keksinyt, ettten sanoisi) ja enää muutama puuttuu. Deadline on het tohon loman alkuun ja eiköhän ne ennen keskiviikkoa ole sitten soitettu ne viimeisetkin. Vaimokkeen juhlatanttakin on jo mittailtu ja työnalla on enää pienet viime hetken muutokset. Juhlapäivän aikataulu on myös saatu aluille. Meikän päivä alkaa Amerikkalaisella parranajolla.

Välistä tulee stressattua, mutta sanoisin että täällä ollaan oltu kyllä aika tyynenä, varsinkin Führer. Se välillä huokuu semmoista zenimäistä tyyneyttä itseni ollessa hindu lehmän esiaste vaiheessa. Ai mikä se on? Jotain ampiaisen pistämän vasikan ja paarman pureman sian väliltä...







16.7.2014

Vähiin käy ennenku loppuu

Tasainen humina säestää hitaasti etenevää tik tak tik tak ääntä. Toki nyt hiljaisuutta rikkoo myös näppiksen iloinen kopina. Ihan selkeästi nyt ihmiset on lomalla, koska töissä on rauhallista. On rauhallista, vaikka olen meidän konttorilla lähes yksin. Italia kuvat on nyt tehty ja ehdin siinä yhdet rippikuvatkin reippailla. Epäilyttävää, erittäin epälyttävää. Huomenna sitten jo enemmän mun tyylistä fotoa, kun saan kaksi Burlesque tyttöä studiolle. Ensi viikolle kalenterissa merkintä Fine art nude. Ja ai joo, Italian morsiamme blogia voi muuten lukea täältä: --> CLICK <--

Omiin häihinkin tässä jo alle 50 päivää. Tuli tuossa opastekyltit tulosteltua ja laminoitua. Jäi nyt se oma U-käännös merkki tekemättä. Vielä ehtii. Ilmoittautumisiakin on tipahdellut tasaisesti. Mut oon silleen kierosti joko suoraan tai jollain aasinsillalla ottanut noita puheeksi. Alkossa pitäsi myös skumpat käydä noukkimassa tässä kun vielä sattuu olemaan rahoissa (lasku appiukolle, check) ja samaan syssyyn DJ.lle rommia.





9.7.2014

Lago di Como

- Koskas ne teidän häät olikaan?
Minä: - 30.8
- Aa, että kuitenkin loppukuusta. Mulla oli muistikuva että alussa...
Minä : -Liian pian ne on joka tapauksessa
- Niinhän se aina on että aika loppuu kesken
Minä: - En mä niinkään pelkää että suunnitteluaika loppuu kesken vaan sitä, että ne pitää ylipäätänsä pitää
- Anteeksi, nauroin ääneen :D

Kuten huomata saattaa, olemme löytäneet tiemme Italiasta takaisin suomeen. Italia häät oli kaikin puolin mahtavat. Edes pieni Como järven pintaa hääpäivänä piiskannut sade ei lannistanut tunnelmaa. Kuvasaalinaa kotia oli tuomisina yli 2400 kuvaa. Osa oli Führerin ottamia sulhasen kameralla ja olen kyllä ylpeä vaimokkeen kuvista. Hienoja ja oivaltavia kuvia otti hänkin. Kuvien esikarsinta tuossa tuli tehtyä ja editointipuuhiin pääsen jo tämän viikon aikana. Niin, ja lienee paikallaan mainostaa, että tämä perin suomalainen mies vei mukanaan omat viinat. Ei kai sitä ny perkele Italiaan asti häitä lähdetä ilman Jallua juhlimaan.





 
 
 
 

 

2.7.2014

Hei, me pärjätään.

Pisti melkein jo miettimään, että olisikohan urosgorillan nylkeminen elävältä helpompaa kuin matkatavaroiden pakkaaminen Italian hääkuvausta varten. Kyl mä sen käsitän, ettei kakaraa voi pakata taskuun ku reissuun lähtee, mutta tälläselle maalaistollolle, joka ei lentämällä mee juuri koskaan mihinkään, tuntuisi mensan testitkin pian jo helpommalta hommalta. Noh, google lauloi ja Führer valvoi ja kun kekkasi pakata Führerin vinkistä painavimman tavaran, eli kameran, omaan laukkuunsa, niin johan käsimatkalaukku oli riittävän kevyt. Mutta VR:ään en sentään miettinyt matkan tarjoajaksi.

Italia siis häämöttää ja häät. Ehkä tuolta tarttuu muutakin ideoita ja vinkkejä kuin vain ripakopallinen valokuvia. Unohtamatta lasten tuliasisia. Viikon sisään on tullutkin jo suht paljon kuvattua. Mitään ei voi kylläkään, ainakaan vielä, julkaista täällä blogissa, mutta ehkä myöhemmin. Pitkät päivät luvassa, kun huomenna ottaa varmaankin kerran kellon ympäri että pääsee kohteeseen. Perjantaina fotota ja juhlia ja jo lauantaina takaisin suomeen ja Helsinkiin. Hesassa bileet ja sunnuntaina kotia. Maanantaina saattaa väsyttää ja pelottaa. Bellagio, here we come!