Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa JaniPetteri!

Miten yleensä alkaa impulsiivisen ekstrovertin viikko? Noh, mun tapauksessa vitunmoisella ihmispelolla. Ei oo eka kerta ja pahasti epäilen ettei viimeinenkään. Ja mitä se vaatii, että tähän tilaan pääsee? Eipä juuri mitään. Kun sen osaa niin se tuloo jo ihan luonnostaan. Valo kyllä yleensä kajahtaa verkkovalvoille tiistaina aamulla, mut tästä viikosta tekee erikoisen raskaan se, että Seremoniamestari sekä Führerin sisko ovat tulossa _jo_ ylihuomenna kyläilemään meille pariksi yöksi. Eli kohti uutta ihmispelkoa pitää alkaa tietä rakentamaan. Perjantaina sais olla töistäkin pois, mut ehkä pitää kävästä kääntymässä niin voi pelätä sentään semmoisten ihmisten kanssa jotka jo jotenkuten tuntee.

Vaimoke lähtee lentämällä lauantaina helsinkiin. Jos sitä ite ottas ja menis yksin mökille keskelle sateen vihvomaan pohjanmaata. Jättäis jaloviinat kotia ja söis grillistä brutaalisti käsin ja jälkkäriksi karkkia ja pullaa. Korjais saunan rappuset sekä kaiteen ja pitäis puhelimen sulki. Istuis kynttilänvalossa tuvassa ja täyttäis sudokuja sekä nauttisi possujunan kyydistä.

Yhden tähden poikavauva

Parisuhdetta sivuten aiheeksi arvoin tälle postaukselle lapset. Noh, suht helppo oli tähän tarttua kun työkolleega kävi kolmen viikon ikäisen vauvansa kanssa pyörähtämässä työmaalla. Se kirvoitti sitten kahvipöytäkeskustelua ja ny pitää het täräyttää ajatukset ulos kun ne on tuoreessa muistissa.

Jäin tosiaan miettimään omaa suhdettani omiin lapsiini ja millaisen perinnön mä niille vielä joskus tulenkaan jättämään. Ne kyllä tietää, että mä valokuvaan ja niitä kuvia mitä ne on nähneet, niin eivätpä juuri ole ihmetelleet. Joku niiden kavereista taisi jotain sidottua Darth Vader ruutua seinällä ihmetellä ja sen jälkeen vähääkään arvelluttavat printit siirtyivät K-18 kansioon. Mutta sitä päivää mä venttaan, että ne hoksaa googlettaa meikäläisen. Luvassa luultavasti facepalmeja ja jos eivät suoraan epäile kuka niiden isä on niin ehkä saattavat toivoa olevansa adoptoituja. Toistaalta ovat kuulemma sen verran pahasti isänsä näköisiä, että ei voi erehtyä. Tyttöparat, isänsä näköisiä. Pitää vissiin alkaa säästämään niiden terapiamaksuihin.

Työkaverin vauva oli pieni ja rauhallinen. Mutta eipä se mussa mitään vauvakuumetta herättänyt. Mun lapsikiintiö on täynnä ja lisää ei tule. Kuopuskin täytti jo kymmenen, Ja niille, jota sanovat, että vielä se mieli muuttuu, niin voin kertoa että johdot on poikki. Mulle siinä on riittävästi raskautta, että oma maha näyttää raskausvatsalta. Mä kannan yhden tähden poika vauvaa.

Älä aliarvio Pimeän puolen Voimaa

Kamelinselkä taisi taittua, koska täähän voi ollakin ihan jees juttu mennä naimisiin. Lähes kaikki kutsut ovat saavuttaneet määränpäänsä. Muutama paikallinen tuossa vielä odottaa, mutta postin setä toimitti todella nopsaan kuoria vastaanottajilleen. Pari viestiäkin tuli heti ja yksi jo ilmoittikin tulostaan <3

Bestmäniä tuli käytyä myös extempore moikkaamassa. Pikainen refereointi tilanteesta ja sen päälle yleistä paskanjauhantaa. Myös polttarit mainittu (!).

Koska häät siis oli aika pahasti pinnalla, niin muistin että munhan piti tehdä shoppailuja joko etzystä tai ebaystä. Päädyin etzyyn ja koska Führer ei ollut linjoilla jeesaaman, tein valintani itse. Ehkä olisi pitänyt odotella, koska syystä tai toisesta Führer palkitsi valintani ajamalla mopoautonsa nokan mun Peugeotin nokkaan kotiin tullessaan. Pari naarmua toistaalta tuo lisää katu-uskottavuutta mun familywagoniin.

Katselin tuossa Netflixiä eilen illalla ja leffassa heiteltiin klassisia elokuvien pareja. Sherlocilla on Watson, HanSololla Chewbacca etc. Jäin siinä sitten miettimään että mitäs mulla on. Jos tuo on Führer niin tekeekö se musta Mengelen? Vaimoke tuumasi siihen kylläkin et se tekee musta paskan nimien keksijän. Ärsyttävä paskiainen ja tuo on musta kyllä ihan perusteltu nimi tolle <3

Show Must Go On

Turku nähty ja koettu taas kerran. Oli mukava, surullinen, raskas ja riehakas reissu. Tunneskaala meni laidasta laitaan ja mä oon vieläkin vähän fyysisesti ja henkisesti poikki. Kohokohtia oli ehdottomasti käydä katsomassa frendin Roller Derby peliä. Tähän väliin täytyy sanoa et onpas siinä katsottavaa ja ei pelkästään vauhtinsa takia ;)

Turussa tuli taas kerran myös todettua elämän epäreiluus. Tasan ei käy nallekarkit. Kävimme TYKSissä katsomassa kaveriamme, joka myös häidemme kutsulistalla on, mutta epäilys kieltämättä hiipi mieleen, että noinkohan ystävästä on osallistumaan juhliimme. Mä oikeasti pelkään pahinta :( Syöpä on vittumainen vastustaja. Hyvät ihmiset, rakkaat blogini lukijat. Nauttikaa elämästä ja tehkää siitä oman näköisenne. Koskaan, ei koskaan voi tietää, mitä se huominen tuo tulleessaan. Onko se sitten MS tauti, syöpä, piano pilvenpiirtäjän katolta tai jotain ihan muuta. Rakastakaa toisianne.

Mutta jotta tämä ei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin osa hääkutsuista on jo tosiaan jaettu. Paikalliset kutsut ajattelimme vielä itse ja pitäsi kai tuo Führer nakittaa kirjoittelemaan osoitteita noihin postitettaviin.

Shown on jatkuttava.