Minkäslaista viinaa tuo uusi Jaloviina on?

Fantasion siitä, että kun saa häät pois jaloista kuljeksimasta, niin voisi ottaa ja rauhoittua. Chillata laakereilla ja koittaa viettää viikonloppuja selvän puolella. Yksi viikonloppu tuossa jo rauhallisesti menikin, mutta sitten tuli aika, että piti lähteä SeremoniaMestarin, SotaMarsalkan ja hänen siskonsa kanssa mökille. Jos menisin nyt ilmoittautumaan elintenluovuttajaksi, niin maksa luultavasti huutaisi vatsaläskien alta ei oota. Tuosta on jo viikko ja nyt on uusi viikonloppu käsillä.

Mökkiviikonloppu meni viikko sitten mulle tavanomaisissa merkeissä, eli eeppisen absurdisti. Sitä täs jo alkaa pelkään et joku aamu herää ja huomaa että kaikki oli vain unta. Yksi vaihtoehto on, että oon piilokamerassa. Mikäs se leffa olikaan missä oli Jim Carrey ku sille oli lavastettu se oma maailma? Mutta tapojen mukaan reissun kaikki yksityiskohdat eivät kestä päivänvaloa. SeremoniaMestariltakaan on turha udella mitään kun se keskittyi ton uuden Jaloviinan maisteluun ja ei muista mitään. Tai kai se jotain muistaa mut jos siltä kysytään ni kaikista oleellisin tais mennä ohitte :P Kuluva viikko toi firman syksyiset YT. Se toi myös keskustelun, missä samassa lauseessa mainittiin allasosasto, strippitanko, chearleaderjoukkue, bileet ja kysymyksen että pääsenkö. Pikainen kalenterin tsekkaus tuotti tuloksen, että olin korvamerkinnyt saman ajankohda mennäkseni Tampereelle taas katsomaan jo pian legendaariseksi käsitteeksi muodostunutta SeremoniaMestaria. No eipä siinä kauaa tarvinnut miettiä että mistä mut löytää, joten Force Majourea kehiin ja auton navigaattoriin uusi suunta.

Eniten vituttaa Aki ja Turo. Tsiptsiptsip

Alko julkaisi uuden Jaloviinan. Kiitos rakkaiden ystävieni, niin tuo tieto ei olisi voinut mennä multa ohitte sitten millään. Kolme kaveria jakoi linkin suoraan mun facen sivulle ja kolme kaveria heitti linkin yksärillä. Moni myös myönsi ajatelleensa mua uutisen luettuaan. Olivat myös harkinneet linkillä heittämistä, mutta kun olivat ensin vilkaisseet mun facesivun niin olivat huomanneet olevansa auttamattomasti myöhässä. Mutta mitä tuo kertoo musta? Tai mun kavereista?

Kuvia tipahtelee lisää lähes päivittäin. Muutaman tuossa heitinkin Seremoniamestarinkin nähtäväksi. Tanssittiin sitten oma häävalssi Mestarin kera. Aki ja Turo:n Jori 16 vuotta on meidän biisi ja Jussi tuon hetken onnistukin ikuistamaan

Tässä sitten SotaMarsalkan ilme kun kuulee ja näkee tapahtuneen:

Tuolla me taustalla veivataan tätä. Ei ihme että Vaimoa vituttaa.

Ruokatunnilla ehdin hetken tuijotella Facea ja sitä "Mitä mietit" ruutua. Kebabröyhtäilyt säestivät hiljaista konttoria samalla, kun kahvin vieno tuoksu leijaili kertakäyttämukista. Tajusin olevan keskiviikko ja työviikko puolessa. Viikonloppuna sitten Vaimon, hänen siskon ja SeremoniaMestarin kera mökille. Ehkä pitää uutta ExtraJallua pullo hakea. Tämän kliseisen ajattelukaavan kuitenkin rikkoi ajatus siitä, että mitä jos peruis vasektomian ja liittyis takaisin kirkkoon? Sain kylläkin kuulla, että on kaikille palvelus että en lähde vasektomiaani purkamaan. 

Sain myös kuvattua itsekin pitkästä aikaa. "Junior" kävi mulla pikaisesti juuri valohoidossa. Lisää kuvasaastetta luvassa ensi viikolla. Stay tuned!

Dead eyes

Ilman uusia (omia) kuvia postaaminen aina jotenkin jää. Sitä läppä lentää aina eri tyyliin kun omat uunituoreet kuvat polttelee kovalevyllä. Äkkiä pitää saada niitä linjoille.

Meidän Blindfire on pikku hiljaa tiputellut hääotoksia tulemaan. Aika jäätävää settiä on Jussi saanut kennolle tarttumaan. Ite koitan tässä malttaa odotella, että saisi kaikki kuvat, niin joskos sitten tännekin lisää. Faceen muutama tuotos ollaan kyllä jo postailtu.

Häiden jälkeinen viikonloppu meni Tampereella ja TAFFissa juhlien. Tampereen jälkeen tuumailin seuraavaa:

Kyllä pitäs Oscar myöntää sille ketä käsikirjottaa mun elämää. Oscar myös sille ketä on hoitanu castingin. Ja monen monta Oscaria menee myös pää- ja sivuosista vastaaville. Eihän tätä usko kukaan. Paitsi SotaMarsalkka ku se sattuu oleen niin usein paikalla. Se on vissiin ohjaaja ja tuottaja.Kiitos Tampere. Olit ihmisvihaani lukuunottamatta taas pettämätön 

Olin jotenkin ennen häitä olettamuksessa, että mikään ei muutu. Siinä ehkä se syykin, miksi sitä avioliittoa koittikin täällä ja ehkä tosielämässäkin välttää ja väistellä. Mutta, mitä lähemmäs juhlat tuli, sen paremmalta idealta se tuntui. Ja elo sen jälkeen vasta onkin ollut, noh, sanotaanko että rakkauden täytteistä. Elkää kuitenkaan peljätkö. Häistä jäi kolme litraa Jallua ja ne on jo korvamerkattu mulle!

Ja koska ei ole uusia kuvia niin postaan uunituoreen videon sekä kuvan arkistosta:

Köydet by Pip

Mun maksa soitti just terapeutille.

Huh huh, huh huh huh. Mistähän suunnasta tätä voisi edes koittaa purkaa. Pieneen aikaan mahtuu niin paljon, niin paljon. Niin paljon että kaiken haluaisi ihan toistaa.

Maistraatti starttasi meidän hääviikonloppumme perjantaina klo 15.30. Seremonia oli pieni, mutta läsnä meitä oli minun ja Führerin SotaMarsalkan lisäksi pari kaasoa, bestman, isäni, molemmat appivanhempani sekä morsiammen sisko. Tai nuo ainakin. Enpä toistaalta ihmettele jos jonkun unohdin. Ja jotta absurdius jatkuisi, niin nyt myös väestörekisterin kirjoissa tuo kaasonakin toiminut teiniaikainen exäni on todistajana tälle liitolle. Maistraatin jälkeen ei kuitenkaan paineltu heti jallukaapille, vaan ilta jatkui juhlapaikan koristelulla ja oikeastaan omat osuutemme saimmekin tehtyä aika ripeällä aikataululla. Ilta meni sitten kotosalla lasteni, vaimon siskon sekä seremoniamestarin kera saunoen ja vähän mallasjuomia maistelle. Hääyö oli varmaankin lähes yhtä priceless kuin elämäni muutenkin. Mä nukuin sohvasängyn reunalla. SotaMarsalkka vieressä ja hänen vieressä siskonsa ja änki tuo Seremoniamestarikin atleettivartalonsa samaiselle noin 140 cm leveälle pedille. Ahdasta oli ku sardiinilla sillipurkissa.

Suht huterasti nukutun yön jälkeen juhlapäivän askareihin käynti kävi kuitenkin helposti. Parta lyöntiin, tukka taakse ja himaan pukemaan. Siitä sitten potrettia valokuvaamaan juhlapaikan läheisyyteen. Oltiin jopa aikataulusta edellä. Kuvat hoiti Blindfiren Jussi. Kovaa settiä. Jussi hoiti myös photobootin ja dokumentoinnin. Morsianta kaunisti koruvuokraamosta vuokrattu Prinsessa Leiallakin New Hopen lopussa oleva Lapponian Planetaariset laaksot. Sopi kuin tulppa kysyjän perseeseen. Illan musiikista vinyylimuodossa vastasi Original Neveready. Taukoa vinyylipyöritykseen tuli vain siksi aikaa kun Setä Tamu ja Kuningas Pähkinä veti settinsä. Poikia voi seurata myös osoitteen www.palmupuistikko.fi kautta. Jätkät veti kyl niin mahti keikan <3 Ruokapuolesta vastasi Lounaskahvila Tähti. Tulossa on vielä kuvia mahtavista teemaan sopivista tarjoiluista jossain välissä. Alkoholittomat juomat otettiin mahtavan palvelun säestämänä omalta kotikulmata. Kauppias hoiti homman. Ilta jatkui aina sinne klo 02.00 asti, jolloin me jatkoimme matkaa hotellille kylpemään ja saunomaan, osan juhlavieraiden kadotessa Vaasan yöhön.

Vaimokekin siis lopulta päätyi vaihtamaan sukunimensä, mutta tämä sen takia, koska hukkasi lompakkonsa ajokortin ja passin kera omissa polttareissaan. Että ihan sama se nyt sitten on että millä sukunimellä ne uudet paperit hakee. Tässä vielä odotellaan loputkin kuvat Jussilta, mutta sen verran avaan esirippua, että postaan photobootista kuvan SotaMarsalkasta ja itsestäni. Myös haaveemme päästä Syksyllä Palmasiin toteutuu. Varsimme eilen matkat ja lähdemme reissuun marras/joulukuun taitteessa.

Seremoniamestari lähestyi mua vielä kotiuduttuaan seuraavalla viestillä:

Tiedätkö Hannu mitä: MEIDÄN TÄYTYY LOPETTAA NÄKEMÄSTÄ ENÄÄ TÄLLÄ TAVALLA!!!!!!!!!!!!!!!! Mun maksani varas jo ajan terapeutilta, eikä se kestä enää sun näkemistäs.

Jallua jäi vielä kolme litraa ja mä oon ens viikonloppuna taas Mansessa, Seremoniamestarin hoodeilla siis.

Alla vielä bonuskuva:

"Koska huomenlahjakuvat eivät ole naisten yksinoikeus"

Kuva: Blindfire