20.2.2015

Queen of fucking everything

Perjantai ja olen selvän puolella, ainakin toistaiseksi. Harvinaista. Edellisestä humalasta on jo kolmisen viikkoa. Laulajattaremme kaatoi väkisin viinaa kurkkuuni Saksalaisen herrasmiehen pitäessä kiinni ja kannustaessa. Noh, paskapuhettahan tuo on. Saksalainen kaatoi ja laulajat kannusti. Rehellisyyden nimissä on nyt kyllä myönnettävä, että uutta olutharrastusta on tänään tullut vähän jo harrastettua. Hienoja sanoja ja syitä ottaa pikkasen olutta näin perjantaina. Ja kaikkina muinakin päivinä, varsinkin näin lomautettuna.

Kieroutunut vaimoni punosi eilen todella hienon ja kieroituneen loitsun päälleni. Hän pyysi mukaansa kirpputorikierokselle ja myi sen silläkin idealla, että naapurissa olisi K-market mistä voisin hakea parit oluset. Myöskään myyty visio jakkupukuisesta (jos sellainen kirppikseltä löytyisi) vaimosta ei ainakaan vähentänyt intoani lähteä mukaan. Jakkupukua ei löytynyt, mutta mä sain olutta. Tehtävä suoritettu siis onnistuneesti. Eilen tuli myös frendiltä lainattua koko Fifty shades of gray kirjasarja. Taidan itse skipata sen lukemisen mutta taidan seurata vaimon reaktioita muistivihkosen takaa. Jääkö mitään raportoitavaa, sen aika näyttää.







1.2.2015

Coma White

Vieressä puhutaan kieliä, mitä en ymmärrä. Koitan paeta pakottavaa tarvetta kommentoida mitenkään käytävää keskustelua kuulokkeiden sisään luukuttamalla meidän Palmujen 8 biisiä sisältävää uutta nauhoitetta. Ei enempää kuin puolet liikaa, ainakin näitä palmubiisejä. Keskustelusta en saa selvää. Ottaisin Jallua, jos kehtaisin. En kehtaa. Laittaisin Palmut hiljempaa mutta sitten saattaisi vaikka tuo viinapiru alkaa huutamaan. Jatkan pähkinän kaivamista takahampaan takaa.

Huhut mielikuvituksettomuudestani kirjoittaa tätä blogia ovat olleen tosia. Meininki ollut kuin Jeesuksen haudassa pääsiäisenä. Kyllä, tyhjä on. Satunaisesia valonpilkahduksia on toki ollut horisontissa mutta niitä on sitten voinutkin verrata Provinssirokin viimeisen päivän Bajamajoihin. Noh, kyl te varmaankin tiedätte mistä mä puhun.

Selvin Palmasista, minä, vaimo ja kaikki muut eläkeläiset. Viikko oli liikaa mun atleettivartalolle. Lihoin varmaan 5 kiloa vaikka käveltyä tuli ihan perkeleesti. Se oli syömistä ja juomista lähes aamusta iltaan. Olis varmaan pitäny nussia vieläkin enemmän.

Viime postauksen jälkeen olen myös taas lomautettu. Lomautuksen aloitin tälläkin kerralla lähtemällä etelään. Vuosi sitten olin pari yötä Tampereella. Tällä kertaa matkasuunnitelmassa oli Helsinkiä ja Turkuakin. Selvisin hengissä, mutta vaikka siitä on jo reilu viikko kun kotiuduin, tuntuu että en oo vieläkään palautunut. Pelkät muistotkin Seremoniamestarista laittoi taas tekemään lisää viinaa. Pelkkä ajatuskin Seremoniamestarista saa mut näköjään viinapirun valtaan. Kannattaiskohan silleen nätisti poistaa sen mun facen fiidistä, ihan vain minimoidakseni haluni juoda.



Kuvien malli: Sadenia