26.12.2015

Welcome to my darkside: Näyttelyä pukkaa huhtikuussa 2016

Joulun jälkeinen elämä eteni kovalevyjä ja kuvia penkomalla. Tuli tossa syksyllä sen verran eeppinen tarjous pöydälle, ettei sitä voinut jättää käyttämättä. Vähän niin kuin korkattu Jallu ja pullo sweppesiä. Olin visioinut kalenterista ensivuodelle, mutta näyttely tuli takaa ja paineli Autobahnia pitkin kauas horinsottiin. Kalenteriin suunnittelemani kuvat tässä liitteenä. Kalenterin aika olkoon siis myöhemmin.

Huhtikuussa on mahdollista käydä katsomassa kuviani printteinä Espoon Sellon kirjaston seiniltä. Olkoon tämän siis Heads up. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää Carolaa tästä annetusta mahdollisuudesta.

Welcome to my darkside:








23.12.2015

Panohommia, humalia ja maltaita

Ei se määrä vaan se laatu, vai miten se meni. Mutta jos nyt koittaisi summata tätä vuotta, ennen kuin se muste loppuu taas.

Vuosi alkoi lomautuksella. Se jatkui humalansekaisesti ja huipentui kesällä KesäKisoihin 2015. Poika meni Manseen, mutta vielä minä sen takaisin voitan. Kesäkisoissa nousi sitten seinä pystyyn ja "mikään ei tunnu miltään" tunne muuttui, että kaikki on ihan liikaan. Ovi kiinni, ikkunat kiinni ja kävi tossa facebookkin telakalla. Sipilät, maahanmuttajat ja kaikki muuta aivopierut oli vain yksinkertaisesti liikaa samalla kun pukkasi MS taudissa pahenemisvaihetta. Uutta lääkettä pukkaan alkuvuonna, joten se on sentäs ny hoidossa, mikä on ihan jees. Siinä sivussa tuli myös kitaristin urani täyteen Psalms for the Dead Sunissa. Uutta prokkista kyllä pukkaa, joten sekin asia on hoidossa, mikä myös on ihan jees.

Bestman sai houkuteltua mua mukaan myös uuden paikallisen olutseuran toimintaan. Toistaiseksi se on mun kohdalla ollut oman alkoholismini naamioimista harrastukseksi sekä Whats Up ryhmän spämmäämistä valokuvilla juotavista nesteistä. Voisiko tän blogin uusi suunta olla olutbloggaus. Eilen, kuin itsestään runosuoni meinaan pulputti kuin käymissanko konsanaan.


Kun lapsi pääsee karkkihyllylle, tulee Palvovin koira yleensä häntää heiluttaen tarkkailemaan tilannetta. NIin kävi nytkin. Jo kassalle tultaessa sitä hiipi kuitenkin mieleen epäilys, että tulikohan tehtyä virhe. Epätietoisuus jatkui vielä maksukortin tunnusluvun näppäilyn piipailuja kuunnellessa. Päätin heti, että pitkitän tilannetta nauttimalla tämän vasta saunan jälkeen parin päivän odottelun päätteeksi. Jos se kypsyisi jääkaapissa lisää? Odottavan aika on kylläkin tunnetusti pitkä ja lopulta sitä saunaa ei enää odottanut vaan mä pelkäsin sitä. Sen ei haluaisi tulevan, mutta kaljapiru sisällä huutaa saada kuulla marsun uikutuksen. Ja kyllähän tuo sissijuustokin pitäisi saada pestyä.. Lopulta se tuli se ensipuraisu. Se on kuin anaaliseksi. Akka huutaa ja kiroilee kaikki tuntemansa kirosanat ja oma naama on vetää Bachin konserton viulisti tahtiin ilveitä. Tässäkö tämä oli? Ei jatkoon, vaan saunan taakse ja niskalaukaus. Juottaisin vaimolle, mutta sekään ei ole ollut niin sietämätön, että ansaitsisi tuon juomaan. Ja antoihan se sentään persettä. Paska olut vaatisi arvoisensa lopetuksen.

Loppuun ei tule jäniskevennystä vaan satunainen kattaus uusimpia kuvia: