21.5.2014

Yhden tähden poikavauva

Parisuhdetta sivuten aiheeksi arvoin tälle postaukselle lapset. Noh, suht helppo oli tähän tarttua kun työkolleega kävi kolmen viikon ikäisen vauvansa kanssa pyörähtämässä työmaalla. Se kirvoitti sitten kahvipöytäkeskustelua ja ny pitää het täräyttää ajatukset ulos kun ne on tuoreessa muistissa.

Jäin tosiaan miettimään omaa suhdettani omiin lapsiini ja millaisen perinnön mä niille vielä joskus tulenkaan jättämään. Ne kyllä tietää, että mä valokuvaan ja niitä kuvia mitä ne on nähneet, niin eivätpä juuri ole ihmetelleet. Joku niiden kavereista taisi jotain sidottua Darth Vader ruutua seinällä ihmetellä ja sen jälkeen vähääkään arvelluttavat printit siirtyivät K-18 kansioon. Mutta sitä päivää mä venttaan, että ne hoksaa googlettaa meikäläisen. Luvassa luultavasti facepalmeja ja jos eivät suoraan epäile kuka niiden isä on niin ehkä saattavat toivoa olevansa adoptoituja. Toistaalta ovat kuulemma sen verran pahasti isänsä näköisiä, että ei voi erehtyä. Tyttöparat, isänsä näköisiä. Pitää vissiin alkaa säästämään niiden terapiamaksuihin.

Työkaverin vauva oli pieni ja rauhallinen. Mutta eipä se mussa mitään vauvakuumetta herättänyt. Mun lapsikiintiö on täynnä ja lisää ei tule. Kuopuskin täytti jo kymmenen, Ja niille, jota sanovat, että vielä se mieli muuttuu, niin voin kertoa että johdot on poikki. Mulle siinä on riittävästi raskautta, että oma maha näyttää raskausvatsalta. Mä kannan yhden tähden poika vauvaa.





2 kommenttia: