Mama Im coming home

Istun junassa ja yllätyin iloisesti, kun huomasin täällä olevan vapaan wifin. Kerrankin pisteet VR:lle. Seuraavaksi jännitän että miten tuo verkko sitten toimii. Mutta sen kautta mä tässä blogia nyt InterCityssä istuen kirjoittelen.

Onpahan ollu mahti reissu. On tullut naurettua taas niin maan perusteellisesti. SeremoniaMestari on <3 Sen verran häitäkin jo suunniteltiin, että Mestari lupasi, että siinä vaiheessa kun mä hääyönä sammun, niin se voi tuurata mut sitten hääyön vietossa. Onneks on hyviä ystäviä, joihin voi luottaa <3 Mestari myös tilasi itselleen Jedivaatetusta juuri visittini alkuun. Kyl tää tästä.

Harmittelin tuossa rautatieasemalla kaverin kanssa kaljalla istuessani, että eipä tullut nyt tuliasisia ostettua. Ajattelin kylläkin ehdotaa anaaliseksiä tuliaisena, kun kotia pääseen. Frendi oli sitä mietä, että se vähän sama asia kuin että veisi kukkia. Pitää koittaa, raportoitavaa tuskin tulee. Nyt mä tässä käyn kamppailua itseni kanssa, että mennäkö viettämään elämää kiskojen päällä tuonne ravintolavaunuun. Toistaalta se aiheuttaa kusetusta ja mulla olis kyl Jallua tossa repussa. Pelottaa myös se, että noinkohan avain käy enää kotioveen jos tässä kiskaseen vielä kalkkiviivoilla rynnäkkökännit.

ps. VR wifi tipahti ennenkuin tämä viesti oli kirjoitettu. 

Palmasissa sataa lunta

Tuo Vaasan Casanova, preerioiden Clint Eastwood, pääsi kuin pääsikin onnistuneesti Tampereelle. Majapaikka on Nekalassa jos tarkkoja ollaan. Koitin sivusilmällä kattella SannaRaipea kävelessäni mestoille, mutta en nähnyt. Epäilen kuitenkin, että vähintää joka toisessa autossa mietittiin joko Ilvestä tai Tapparaa. Täällä on kantaväestö myös jotenkin omituista. Koitin kohteliaasti kävellä oikeaa reunaa, mutta kovasti perkele koittivat tulla päin. "Ei väistetä" kisan voitin kuitenkin minä. Munhan päälle ei kävellä! Kävely matkalla bongasin myös Sinivuokkojen pääkallopaikan. Osaanpa sitten aamulla sieltä herätessäni joko luikkia häntä koipein välissä rautatieasemalle äkkilähtö silmissä häpeämään litteyksille tai nöyrästi palata Seremoniamestarin Norsunluutorniin.

Tampereella keli on kuin morsian. Yhtä kaunis, kylmä ja tuulinen. Kävelessäni kohti Nekalaa hikoilin kuin läski rullaportaissa. Tai noh, selkä oli märkä kun reidet olivat hypotermian esiasteella. Vaimoke kyseli aamusta, että miksi en laittanut pitkiä kalsareita alle. Seremoniamestarihan olisi luultavasti nauranut ittensä ensin tärviölle ja sitten laittanut mut rakentamaan iglua takapihalle.

Junassa tulessani koitin kadota Hynysen maailmaan. Vähän lähdön jälkeen kylläkin, joku sivukatujen tallaaja alkasi käymään suht kiivassanaista keskustelua puhelimessa. Ei ole kuulemma ottanut. Ei ollut juotavaa eilen. Vieno kusen lemu kylläkin täytti koko vaunun ja sillä kohtaa mietin ekaa kertaa, että oliko tää ny hyvä diili. Tuli ihan Kummelin Lentäjä video mieleen. Oli tainnu jollakin lentää pelikaani turpiiniin het Siwasta haettujen lasten aamupalahampurilaiste jälkeen. Kippis vain. Seinäjoen jälkeen kuuntelin ikääntyvien vaihdevuosista kärsivien naisten kälätystä tupakoinnista. Joku oli lukenut kannabiksesta iltapäivälehdissä. Siellä sitten kimpassa taivasteltiin kuinka huumeet ovat nyt rantautumassa suomeen ja lapsista tehdään addikteja. Että kohta sitä saa joinitit ostaa R-kioskilta. Löin siinä vaiheessa Spotifyn soimaan, koska seuraavaksihan oltais varmaan menty porttiteorian kautta siihen, että naapurin Lasse meinasi käydä avioon lampaansa kanssa.

Mutta nyt mä oon Tampereella, tuolla mustanmakkaran luvataussa maassa, jossa myös kanaa laitetaan lautaselle suomenennätys tahtiin. Mietin tuliaisiakin, ja päätin, että haenpas Alkosta Jallun, juon siitä puolet ja vien vaimokkeelle. Het kyllä kelasin, että noinkohan jäisi puolta pulloa juomatta ja tyhjän pullon vieminen voisi kuulostaa vittuiluta. Ja toisekseen mä otin Jallut mukaan jo kotoa lähtiessäni. Seuraava tuliainen mitä mietin, oli Seremoniamestarin kalsarit. Seremonimestari kylläkin kulkee kommandona, kuten minäkin, joten ajatusta piti työstää. Mä varastan ton housut ja vien ne vaimokkeell. Ehkä pitää kyllä käyttää ne ensin säteilyturvakeskusken kautta ja varmistaa, ettei vaimoke saa ihottumaa pahempaa niistä.

Ehdin tuossa jo käydä kahvilla vanhan frendin ja bändikaverini kanssa. Ei olla nähty moneen vuoteen ja juttua luisti kuin rasvattu dildo vitnamailaisen huoran penaalissa. Oli ihan helvetin nasta nähdä Rouvaantunutta soittokamua kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ah sitä vanhojen muistelua <3 Nyt on konjakin loput juotu. Seremoniamestari valmistelee huomisen Chili con carnea ja jotain vietnamilaista soppaa. Naiskauneutta on myös saapumassa kameran eteen. Pitääpä siis korkata Jallu, että osaa naurattaa naista. Pillua tällä Tampereelle tuskin kukaan saa. Loput tästä reissusta pitäneekin tarkistaa sitten joskus yhdeltä suomalaisen perwofoorumin kuvagalleriasta ja omista facebookin status- sekä checkinpäivityksistä.

It´s Not Because of You

Ei järin vahva startti tälle lomautukselle. Heräsin ennen seiskaa ja sängystäkin nousin jo vähän jälkeen. Vedin kahvit, laitoin vaimokkeen töihin, kävin paskalla ja suuntasin reilun tunnin kävelylle. Mikä mua vaivaa?

Kävellessä mietin ajatusta, jonka jo eilenkin sanoin ääneen. On se hyvä että mulla on tuo vaimoke, vaikkakin eläminen sen kanssa on välillä tuskallista. Ei puhuta ollenkaan samaa kieltä ja tulkki on hukassa. Dick Solomia lainatakseni: "Naiset, ei voi elää niiden kanssa, mutta ei voi harrastaa heteroseksiä ilman niitä" Karua, mutta niin totta. Mutta ilman tota vaimoketta mä saattasin olla pulassa kun kasseja painaa ja tulee pakottava tarve piilottaa piliä. Vähässä saattais olla ne hetket kun pitäisi silakan haju pestä vehkeestä. Mä tuun kyllä naisten kanssa hyvin juttuun ja mulla on monta naispuolista hyvää frendiäkin nykyään. Sinkkuelämän sattuessa kohdalle, nuo naisfrendit varmaankin pysyisivät frendeinä hamaan tappiin asti. Mä ihan saletisti pyörisin semmosessa FriendZone Forever loopissa. Lopulta luovuttaisin ja muuttasin kimppaan jokun miehen kanssa. Elämä tuskin ainakaan vaikeutuisi.

I might have laughed, if I had remembered how

Meidän piti alunperin lähteä tänään Turkuun. Vaimokkeelle napsahti kuitenkin duunihuki lauantaille, joten se siitä. Itsesuojeluvaisto huhuilu myös korvan takana, että ei varmaankaan kannata yksin lähteä. Turussa olisi ollut kavereiden ja yksien bileiden lisäksi myös häämessut. Muistan vuosi sitten käyneeni Turun häämessuilla ja ainoa hienous siellä oli Hesburger, mistä sai kaljaa. Hinnastossa oli kylläkin ihan ryöstö meininki.

Turun messut, jotka on myös uudella konseptilla vaimon väittämän mukaan, jää nyt tosiaan välistä. Helmikuun Hesan messut tuossa jo kovasti lähestyy ja sinne vaimoke sainkin puhuttua sen verran maukkaat työvuorot, että nokka kohti helsinkiä voidaan kääntää jo torstaina iltapäivällä. Tekee perkeleen hyvää päästä täältä perähipiältä ihmisten ilmoille. Ei mua nuo messut siellä niin kiinnosta, mut frendit. Okei, toki avoimin mielin messut tsekkaamaan, koska ne niin mainostavat sulhasten huomioon ottamista. Oluenmaistelu ei tietty voi koskaan olla huono idea, mutta kyl mua vähän jännittää, että mitä siitä saadaan aikaiseksi kun turhatuneet sulhot alkaa vetään kiisseliä.

Tuli tuossa katsottua teeveestä myös Satuhäät. Sekosin laskuissa omien WTF momenttien kanssa. Facelassa sain yllättäen viestiä, että satuhäät vois olla meidän juttu. Jep jep, het ku helvetti jäätyy tai suomi voittaa futkisen MM kisat. Mä teille reality teeveet näytän. Samainen kaveri oli ostanu kans kivat uudet kajarit. Kusipää mikä kusipää.

Tein viimeisen työpäiväni kunniaksi tänään Houdinit ja läksin puolilta päivin kotia lukemaan Hynystä. Enpä oo taas hetkeen hekotellut noin makiasti. Pistää kyllä miettimään, että mitkä noistakin tarinoista on totta ja mitkä tarua. Hynynen pisti janottamaan kylläkin ja mietien tässä jo hakevani hääboolikätköstä yhden Sheriffin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti reippailla se alkosta ja jotta se olisi yhtään sporttista, niin kävellen. Hynysestä siirryin Markiisi De Sadeen Sodoman 120 päivää eepokseen. Alkoi kyl pelottamaan, että jos Hynynen janottaa, niin mitä Sodoma saa aikaiseksi. Mun mieli on kyl kuulemma jo niin likanen, että sitä ei putsaa vihreät vanilija teet ja tuskin se kovin helposti enempää voi turmeltua.

IMG_0464

Vähiin käy, ennen kuin loppuu vaikkakin sitten vasta on vähän, kun voi olla loppuajan hengittämättä. Nyt en puhu, että meidän häät olisi jo nurkan takana, vaan huomenna pitäsi vielä olla päivä konttorilla ja sitten tipahtaa lomautetun miehen syöksykierteeseen. Saa koittaa repiä itseään irti tornadon pyörteistä. Varoa syrjäytymistä.

Syrjäytymisestä puheenollen, niin nyt on jo tehty vaarallisen helpoksi jäädä lomautetuksi. Vuosi sitten, kun viimeksi olin kaksi viikkoa vapailla, piti työkkärissä ihan käydä, mutta nyt riittää, että täyttelee hakemukset netissä. Kaikki voi lähettää sähköisesti, niin liitolle kuin työkkärillekin. Ja ihmekös jos suomessa en paljon syrjäytyneitä esapettereitä, kun ei perkele tarvi persettä edes ylös nostaa, että saa tukia. Että nekin vähäiset ihmiskontaktit, mitä voisi olla, jäävät nyt käyttämättä. Mun blogin pääfokus ei kuitenkaa ole suomen talouden elyttämisessä ja syrjäytyneiden pirkkoliisojen ihmiskontakteiden luomisessa.

Mun elämäntapa remonttikin etenee aikataulussa. Vaikka mulla ei olekaan pahaa Imperiumin Keisaria vahtimassa ja motivoimassa mun diettiä, niin joka kerta se puntari vaan näyttää pienempiä lukuja. Mä oon kohta jo niin puhtoinen kaikkien vihreiden teejuomien ja vanilijoiden kera, että Neitsyt Mariakin näyttää likaiselta mun vieressä.

I find your lack of faith disturbing

Huomaan pohtivani, taas kerran, että kuulunkohan mäkin siihen joukkoon jolla ei oo kotona matot ihan suorassa. Oon tossa suunnitellut tuota Tampereen reissua ja kylläpä on runosuoni pulputtanut. Huikkasin yhdellä foorumilla, missä tapaan käydä, että olen mestoilla tammikuun lopussa ja nyt kun yön yli nukkuneena luin kirjoitelmani niin alko taas pelottamaa. Saattaa olla aika rankka ja raskas reissu tulossa. Vaimoke tuossa aamutuimaan jo ehti siunata, että on ihan helvetin hyvä, että mä lähden Manseen Seremoniamestarin luo, eikä että Seremoniamestari tulisi tänne. Sit varmaan oltas aika lähellä sitä hetkeä, että häät menee oikeesti peruttu tilaan.

Huomasin olevani myös ihmeidentekijä. Tai noh, ihmeiden ja ihmeiden. Itelle se on kyllä tietynasteinen mittalin arvoinen saavutus, että herään lauantaina noin seiskan aikaan, nousen reippain mielin ylös sängystä ja kuskaan vaimokkeen töihin. Ja ei krapulaa. Nyt en enkä ole ollut ihan maineeni arvoinen. Mutta onko nettiminäni siloteltu vai liioiteltu totuus todellisuudesta. Näppäimistön, tatuointien ja yhden tähden taakse on helppo piiloutua. Jokaisesta keksin pakopaikan tilanteen mukaan.

Aikoinani pakenin todellisuutta kirjoittamalla runoja ja lyriikoita, sekä soittamalla kitaraa ja rumpuja. Ne oli ne kanavat, mihin sai kaadettua kaiken paskan ja alkoholi oli se hauskanpitokiisseli. Aikojen saatossa kirjoittaminen ja musiikki siirtyi sivummalle ja tilalle tuli valokuvaus ja photoshoppaaminen bissen pysyessä mukana samasta syystä kuin aikaisemmin. Viime vuonna kuppi kääntyi ehkä sitten eritavalla. Lienö sitten MS diagnoosilla osuutta, mutta viinasta tuli se pakokanava ja kuvat ja musiikki oli sitten se, mitä alkoholi oli ennen ollut. Olen tätä ajatusta tässä kierrättänyt ja mielestäni päässyt askeleen pari myös eteenpäin. Diagnoosini vuosipäivänä tajusin, että muu ei oikeanstaan ole muuttunut kuin se, että joudun ottamaan joka päivä lääkkeet. Ja vielä kun vaimoke rakastaa mua kaikesta huolimatta, niin eihän tämä elämä niin kovin paskaa olekaan. Nyt on dietti päällä ja varmasti on piristänyt mieltä pieni alkoholiton pätkä tähän. Helppottaa varmaan myös painonpudotusta olla ottamatta. Saldona tällä hetkellä -6,5kg kolmessa viikossa.

Viime keväänä kävin myös sielunhoitajalla. Lopetin sen ehkä aavistuksen liian aikaisin kesken. Hoitaja kyllä tuumasi viimeisessä istunnossamme, että mä en oo ihan normaali. Noh, se ei ollut mulle mikään uutinen ja otin sen melkein jopa kohteliaisuutena.

Tytöt vastaan pojat

Lomautus lähesyy. Vielä, tai enää viikko, kukin tyylillään, työmaata ja sitten X määrä päätöntä ja päämäärätöntä koheltamista. VR saa nyt luvan todistaa mulle kykynsä. Annoin sille jo rahaa, että se vie mut het lomautuksen kärkeen täältä periferiasta Tampereelle. Edellisestä junakokemuksestani on jo useempi vuosi. Varauduin lomautukseen myös korjaamalla yhden suurista epäkohdista elämässäni, kun sain vihdoin tilattua Pertti Jarlan Fingerpori 1 kirjasen. Ja jotta homma menee sukkana sisään, kyljelle piti ottaa pari pokkaria Jouni Hynystä ja Markiisi De Sadeen Sodoman 120 päivää. Tämän kaiken kun summaa, niin mua ehkä pelottaa jo itteäkin.

Vaimoke tuossa vieressä raapustaa StarWars henkistä viraskirjaa. Näyttää ihan vitun hienolta, vaikka itse sanonkin. Tampereella mä majotun tuon meidän Seremoniamestarin luona, niin meidän pitää kyllä alkaa kans kantamaan meidän korsia kekoon. Otan siis mietintämyssyt, eli lateksiset hevosenpäät mukaan. Jallua unohtamatta. Kuinkahan suuren hyödyn saisi, jos varotoimenpiteenä pistäis vielä foliohatunkin korvien väliin.

Jallusta pääsen aasinsillalla tämän kuluvan viikon maanantaihin. Tulin bänditreeneistä illalla kotia ja pöydällä oli het vastassa kahdeksan (8) pulloa Jallua. Olkkarista kuului myös sulkimen iloinen laulanta, kun vaimoke kuvasi kenkiään. Myyntikuvia kuulemma. Tuo kun myy yhdet noista sen tuhansista kengistä ni mä en kyllä moista edes huomaa. Mut kieltämättä oli kyl aika outo ja priceless tunne. Asiaa myös taivasteltuani kaikki tietävässä naamalassa, kommentoi yksi frendi hommaa seuraavalla kuvalinkillä:

Joulusta ja uudesta vuodesta on tässä tosiaan selvitty ja nyt on taas hääsuunnitteluosasto täydellä höyryllä painamassa kemuja eteenpäin. Mun huomion on vaan saanut tässä toistaiseksi vain booli. Piti nuo kahdeksan pottua siirtää pois silmistä, ettei ne alkaa huutamaan mun nimeä liian aikasin. Toistaalta tiedän konstin noiden Jallu kuvien jäljiltä, että miten tehdä saman väristä alkoholitonta litkua. Huomaiskohan tuo, jos kiskois nuo tyhjiks ja korvais jollain muulla, haha.

Koskahan tilanne on täälläkin edellisen kaltainen?

Seuraavasta kuvasta mulle tulee aina mieleen Tampere. Noh, pianhan sinne pääsee <3

Content Warning

Lauantai-ilta lähestyy puolta yötä. Ollut pitkä ja mukava ja hivenen poikkeuksellinenkin päivä tänään. Kaikki alkoi aamulla hentoisessa valon kajossa WakeUpLightin alkaessa soittamaan musiikkia kello kahdeksan. Ei kun ylös, omenakanelipuuroa ja Vihreää Vanilija Teetä (kahvia) naamariin ja kävellen, hentojen lumihiutaleiden leijaillessa, kauppaan käymään. Kaupan jälkeen vaimokkeen kera keskustaan pyörimään kauppoihin, kahvilaan pullalle ja leffaan kattomaan eilen ensi-illassa ollut Ei kiitos. Kirjaa en ollut lukenut, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Leffa oli hauska ja ajatuksia herättävä. Ihan katsomisen arvoinen siis. Tai no ehkä ihan loppu vähän lässähti. Leffan jälkeen käytiin vielä syömässä.

Töissä keskustelu kääntyi taas kerran meidän häihin. Aiheeksi otettiin taas kerran juotavat ja booli. Ei liene kenellekään yllätys, että mun lempi juomia alkoholeista on Jallu *. Booliksi olenkin junailemassa Jallumuulia. Sitä varten pitäsi saada elokuuksi laskelmieni mukaan viitisentoista litraa Jallua ja viitisenkymmentä litraa Schweppesiä. Saatiin töissä idea, et haetaan mestoille semmonen 150 litranen sadevesisaavi. Kaikki kerralla sinne, juhlapaikan ovi lukkoon ja bileet ei lopu ennen ku saavi on tyhjä. Jäin siin kyl miettimään, et huolisin päästä kyllä varaamamme hotellin porealtaaseen pulahtamaan. Työkaverin ratkaisu oli se, että kyllähän sinne sadevesisaaviin sen jallun kera mahtuu kylpemään. Siinäpä olisikin eksoottinen booli.

Jallusta pääsen aasinsillalla tänään ottamiimme valokuviin. Postasin niitä näkyville muuallakin ja nuo herättivät ihmisissä reaktioita. Tuli tunne, että olen kussut jonkun muroihin. Kyllä noita mielensäpahoittajia vain mahtuukin ihan joka paikkaan. Fanaattiset ihmiset jopa peloittavat minua.

Vaimokkeen mukaan meillä oli tänään parisuhdepäivä. Harvassa on ollut kyllä päivät, saatika koko viikonloput, että voitaisiin olla vain kahden ilman sen kummempia menoja.  Jos ei ole mun lapset täällä, niin usein on vaimoke töissä lauantaisin kun mulla on vapaata. Seuraava yhteinen vapaa osuu tuonne helmikuulle. Monen muuttujan jälkeen tilanne on se, että meinaamme myös osallistua Helsingissä 15.2 Love Me Do -messuille. Lähdemme Helsinkiin ja tuolla reissulla saammekin nyt todella monta kärpästä yhdellä iskulla, kun viitsi vähän junailla asioita.

Vaimoke tuossa olan yli kysäsi, että onko mulla content warning päällä tänne blogiin. Pitää vissiin laittaa päälle, ettei tuu sanomista.

Sid and Nancy

Ensimmäinen työviikko tälle vuodelle olis päivää vailla valmis. Alku oli nihkeä, miten yllättävää, mutta nopsaan ne rutiinit sai päälle. Ja jos jotain oli ollut ikävä, niin kahvitaukojen laaduttomia keskusteluja. Eka työviikko toi mukanaan myös viimeiset YT palaverit. Olin vuosi sitten pari viikkoa lomautettuna, joten kun karenssi on jo kärsitty, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Pari viikkoa tässä sitten pitäisi vielä konttoria miehittää ja sitten kolmen kuukauden huili, ellei sitten tapahdu markkinoilla merkittäviä muutoksia. Toki aina on mahdollista, että soittavat takaisin töihin ennen kuin kuu on kolmasti kiertänyt. Ehkä mulla ei ihan tämmöinen ajatus ollut uudesta vuodesta, mutta en ole katkera eikä mua silleen harmita. Mä jo mietin treenaavani photoshoppia ja videoeditointia aamusta iltaan. Olen kodin hengetär, vielä puuttuu essu ja hilkka.

Nyt, kun kalenteriin tosiaan tulla tupsahti tilaa, olis mulla aikaa suunnitella myös meidän häitä. On aikaa spämmätä blogia ja on aikaa hillua yksin alasti kämpillä vihreää vanilija teetä hörppien. Pitää muuten olla sit varovainen sen kuuman teen kanssa. Aikaa voisi tappaa myös katsomalla teeveen hääohjelmia. Hääohjelmista tuli mieleen, että tuli tässä törmättyä toisen sulhasen blogiin. Ei meitä montaa taida olla. Aki oli omassa blogissaan tehnyt Häät televisiossa postauksen. Mä vielä käsitän sen, miksi morsiammet katsoo noita tosi teevee hääohjelmia, mutta mun mielestä, jos sulhanen katsoo noita vapaaehtoisesti ja usamman jakson, täytyy sulhasen olla joko masokisti, homo, tossun alla, työtön, lomautettu, kanada tai muuten vain väärän lääkityksen alainen. Noh, ehkä noista neljä kohtaa pätee pian muhunkin, mut syyksihän mä vaan sanon et kaivan ideoita niin meidän häihin kuin myös tänne mun blogiin. Ne harvat pätkät mitä noita on sivusilmällä tullut katsottua, pistää kyllä miettimään, että miten paljon noita on käsikirjoitettu? Toistaalta osaava ohjaaja osaa kääntää varmasti fokuksen juuri haluamaan suuntaan vaikka se vääristäisi totuutta. Katsojillehan noita ohjelmia oletettavasti ensisijaisesti tehdään.

Palatakseni omiin häihin ja lomautukseeni, paiskasin seremoniamestariamme koodilla, että ny olis kalenterissa tilaa viikollakin. Pitää kiskasta VR perseen alle ja toivoa, että sillä pääsee oikeasti ja ajoissa paikasta A Tampereelle. Kamera mukaan ja ehkä vähän jotain muutakin kuin vanilija teetä. Mutta vain vähän ja vain ehkä. Ehkä. Ja vanilija teetä sit viimestään aamulla. Ilman sokeria ja raakana.

Tuli opetettua kuvan saksalainen miesmallikin suomalaisille tavoille vuoden vaiheessa. Jaloviina osui myös saksalaiseen sydämeen <3

Keep calm...

Voiko taistelussa miehet vs. naiset olla voittajia? Moraalisia voittajia varmaankin,  mutta jääkö kenellekään koskaan hyvä mieli? Voittajan lienee helpompi hymyillä, mutta miten kiva on sitten kuitenkaan nauraa, vaikka saisi tahtonsa läpi, kun on kyseessä vaikka parisuhde?

Koitin äsken pitää tyyneyteni EXän kera, kun sumplin muutoksia lasten tapaamisiin. Olin tyyni varmaan juurikin niin pitkään, kuin mitä oman ensimmäisen viestini kirjottamiseen kului aikaa. Vastaukseen se tyyneys taisi kadota. Sain, ainakin omasta mielestä, pidettyä pakettini lopulta siedettävän rajoissa, enkä lähetenyt normaaliin rumbaan, mitä olen tavannut exäni kanssa harrastaa. Menneisyys kyllä seuraa mua mukana monessa muussakin asiassa. Joskus olen saattanut provota ihan kiusallani ja muun tekemisen puutteessa, mutta en sitä kyllä enää koita harrastaa. Mun historia on sangen kirjava ja sinne mahtuu moniakin hetkiä joista en ole ylpeä. Mutta on siellä kuitenkin monta unohtumatonta ja hienoakin hetkeä. Uskallan väittää, että olen ehtinyt tekemään monia semmoisia asoita elämäni aikana joista moni haaveilee tai mitä moni pelkää. Kaikkia haaveita ei ole kuitenkaan luotu toteutettaviksi.

Mutta maallisempiin aiheisiin.Vaimoke on onnistunut heittämään melko priceless läppää tässä jo päivänä parina. Kävin hakemassa sille WakeUpLightin tuossa välipäivinä. Eilen illalla se sit sen kera hääräs ku laitto herätystä päälle. Siinä on semmonen säädettävä lukuvalo ja se sen semmoselle himmeelle oranssille jätti palamaan ja hyppäs suorilteen päälle makaan. Tuumasin et valo jäi päälle, johon vaimoko et "se on semmonen romanttinen valo" Siinä hetkessä oli romantiikka jäänyt mun mielestä kylläkin vähän matkan päähän ja ei eniten sen takia, että vaimoke oli tuumannut vehkeestäni että "Ihan ku Sauronin silmä" Koita ny kasata ittes tommosen jälkeen

Olin kaksi viikkoa poissa työmaalta. Aika nihkeetä oli nukkua viime yönä. Mitään liskodiscoa ei kuitenkaan ollut. Loman viimeiset päivät meni vihreää vanilija teetä juoden. Ja olin mä jopa juoppokuskina pikasesti tuossa. Semmosta ihmettä ei oo ihan äsken taidettu nähdäkään. Sain kyyditettäville, et ny on paree ottaa kuva, ku eihän sitä kukaan muuten usko. Mut ny mä laitan tän päivän pakettiin ja keitän ittelleni teetä. Pitääpä viedä itse itselleni työmaalle tosta samaa vanilija teetä, et voi sielläkin sit olla hindulehmä ja niin kovin ZEN. Mut vuosi startannut kaiken kaikkiaan mallikkaasti. Onnittelut StudioNatsille myös uudesta muikeasta työpaikasta :)

Bloggaamisen ihmeellinen maailma

On tää bloggaaminen mulle välillä vaan niin ihmeellistä ja outoa. Törmäsin Blogloviniin jo aikaisemmin ja sen unohdin. Silloin mietin, että mitenkäs sen oman blogin sinne saa ja nyt yks kaks kuin sinappikeskitys vauvan persiistä, oli se sinne ilmestynyt. No ei muuta kun ohjetta seuraamaan

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vaimoke alkasi myös heräämään joulukoomasta. Se tuossa heitti, että Hesassa olisi ne jotkut messut ystävänpäivän korvilla. Mä niistää taisin rivin parin jo kirjoittaakin. Onkohan siellä Vihreetä Vanilija teetä, ku mähän oon ny terveysintoilija ja dietillä. Tämä läski haluaa päästä neuvolapainoon. Pitäsköhän mun alkaa siis myös ruoka- ja kuntoilijablogaajaksikin.
Tänään söin kolme pähkinää. Nekin varmuudeksi punnitsin ja valokuvasin. Sit kävin punttisalilla kattelees, ei ku siis nostelees vähän painoa. Vatsa on kiinteytynyt niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kakka suorastaan huljahtaa pönttöön. Välillä tuloo isommat ja välillä pienemmät roiskeet.

Vaihtoehto vapaudelle

Vuosi on vaihtunut. On taas hetkellisesti semmoinen aikakausi, että kun yksi yö vaihtui uutteen päivään, on maagiset maahiaiset ja kauniit taikakeijut käyneet levittämässä taikapölynsä ja taikansa ja ihminen kuvittelee olevansa ihan eri ihminen. Aloitetaan dietit, lopetaan tupakat, ei juoda enää viinaa ja plaa plaa plaa. Voin kertoa, että NOT GONNA HAPPEN! Ihminen ei muutu siinä samalla kun kalenteri saa uuden kansikuvan. Kyl se surullinen totuus on, että muutoksen pitää tapahtua korvien välissä.

Mun MS diagnoosista tulee ensi viikolla vuosi. Vaimoke tuossa jo tiivisti, että eipä tullut maailmanloppu. No henki mussa vielä pihisee, mut kyl avioliitto on monella tavalla maailmanloppu. Vähiin käy ennenkuin loppuu, mutta sitten vasta on vähän kun voi olla loppuajan hengittämättä. Mä en lupaa tästä vuodesta itselleni sen parampaa kuin mistään muustakaan menneestä yli kolmestakymmenstä vuodesta. Lupaan kuitenkin ottaa ryhtiliikkeen. En vain aloita jotain, vaan hoidan asioita myös loppuun.

Vaihtoehto vapaudelle