Hupsista saatana ja uudenvuodenaatto. Vaimoke on taas duunissa, pennut on käsittääkseni mulla. Tulevat ja menevät vähän et en oo aina varma et onko ne sisällä, pihalla vai kaverilla. Ilta meinataan ottaa iisisti. Joku tuossa heitti että miten olisi StarWars maratooni. Sopii mulle.
Kirjoittelin tuossa aikaisemmin, että musavideohommia tehtiin frendin kera. Ny alkaa oleen härätasot kohdillaan, mutta laadullisesti ja monella muullakin tasolla on vielä pirusti opeteltavaa ja petrattavaa. Mutta video tässä, olkaa hyvä. En ota vastuuta jos ei tule enää uni silmään.
Hevostelun vastapainoksi piti käväistä myös studiossa antamassa valohoitoa. Jos totta puhutaan, niin en oo varma kumpi on siistimpää, video- vai valokuvaus, tällä hetkellä. Niin tai näin, niin molemmat vie kyl voiton häähässätykseltä. Häähypetys on kyllä kieltämättä ollut noiden STD korttien jälkeen joutokäynnillä. Toisaalta täs putkahti joulu eteen, niin se siirsi kyl ajatukset ihan muualle.
Ja sitten loppuun itelle ihan reminder:
Huomenna on tosiaan uusi vuosi, tuleva häävuoteni. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on niin NatsiTorttu. Päätin aloittaa vastavirtaan, joten kaivoin mopin (ekaa kertaa sinä aikana kun tässä kämpässä on asuttu ja asuttu on pian puoltoista vuotta) ja pesin lattian, koska puhtaalta lattialta on kiva alottaa. Mietin hetken myös vaihtoehtoista tapaa aloittaa puhtaan pöydän alta pienissä Jaloviina höyryissä, mutta kun pennut on täällä ja mä meinaan alkaa dietille ja tipattomalle, niin sen suhteen aatelin ottaa varaslähdön. Ei tuu silleen paineta et olis tullu tehtyä mikään mainstreamin kaltainen uudenvuodenlupaus kun mä ennakoin.
Sitten seuraa hääsuunnittelua: https://www.youtube.com/watch?v=2UDzWcT4ygo (jostain syystä ei nyt nastaa Youtubesta videon upottaminen)
Lopulta vaimo pyytää päästä häämatkalle semmoiseen paikkaan, missä on lämmin eikä hän ole käynyt pitkään aikaan. Mies ehdottaa keittiötä.
Mun joululoma muuttui tänään aamusta talvilomaksi. Vaimoke suhasi itsensä töihin. Se on vaatekaupan myyjä ja voin vain arvata millasia asiakkaat on tänään olleet alennusmyyntie alettua. Kelatkaa, alet. Mitä isompi prosentti, sen enmmän ihmiset sekoo. Ihan kuin sitä ale% vois verrata alkoholipullon % lukuun sellaisenaan. Miinus viiskyt ja pullo kossua ja baanalle. Mä revin kaikilta silmät päästä jotka meinaa ottaa mun koltun siitä alepöydältä. Ja auta armias jos tuo blodi kumitissi ottaa just nuo mun korkkarit mitä oon kattellu. Tungen ilman likkaria ne se ahteriin. Ite älysin pysyä kaukana keskustasta. Alettiin frendin kaa kuvaamaan uutta musavideoa. Huomenna jatketaan ja jos apinat osaa olla nätisti tynnyrissä, niin eiköhän tuosta saada valmista ensi viikon alkuun mennessä.
Sekoaminen taitaa olla sisäänrekennettu ihan ihmisen perusluonteeseen. Miettii just noita alennusmyyntejä. Ja just ennen noita aleja oli tuo joulu. Kaupat, ostarit ja marketit oli just ennen jouluakin täynnnä noita kireähermoisian materialisteja. Hulluna hamstrattiin lahjoja ja ruokaa. Sit mennään pariksi päiväksi kotia, vedetään pää täyteen ja akka pataan ja sit alet. Noita maailmanloppuja kyl tipahtelee varsinkin täs loppuvuodesta melkoisesti. Ens viikolla olis uusivuosi.
Pasa ja Atpokin miettii elämää ja sen tärkeitä päiviä:
"Haluamme esittää avoimen kysymyksen kaikille hääintoilijoille. Sitäkö on hauskanpito ja ikimuistoisuus, että tehdään yhden päivän ajan kaikki asiat aivan vitun hankalasti, stressataan siitä niin helvetisti ja huomataan, ettei itselleen täydellisen sopimaton tapa juhlia ollutkaan niin kivaa?"
Mä voisin ny kyl alkaa valmistatutumaan tohon mun tulevaan epämukavuuspäivään sillä, et koittasin saada tän mun ruhon vähän siedettävämpään kuntoon. Sai tuo rantapallo taas pari lisäkiloa jouluna. Olishan se silleen kiva nähdä oma mulkkunsa hääyönä ilman peiliäkin.
Joulun lukemiset on nyt taputeltu kansista kansiin. Kylläpä nauratti mutta samalla laittoi miettimään. Kaikkia joulun herkkuja ei onneksi ole vielä syöty. Massakausi siis päällä ja pian mä oon oikeesti melkosen tukevassa kunnossa. Ennätyspainoa näytti puntari tänä aamuna. Noh, tammikussa sitten. Ny pitää kaksi käsin vetää kinkut ja viinat kitusiin niin voi sitten rauhassa vittuuntua tipattomalla tammikuulla.
Mua jotenkin naurattaa tuo alla oleva kuva. Kysäsinkin vaimokkeelta et ollaanko me tollasia ja just tollasia me ollaan. Tuo kuva on ehkä vielä se siloteltu versio meistä. Ei vaiskaan, me ollaan toisillemme ihan vitun ällösiirappisen kultasia aamusta iltaan. Mä vaan haluisin het aamulla silmäni avattuani vain uppoutua ton lumoaviin silmiin ja ihanaan persoonallisuuteen. (paskiainen lukee mun olan yli. Se on muuten ihan vitun ärsyttävää)
Sain myös tänään pullon saksalaista viinaa. Pitääpä juoda itseni mukavaksi ja vaimoko kauniimmaksi. Stay tuned. Over and out!
On jouluaattoilta 2013. Larsen XO:ta on kulunut pari lasia muutaman jouluoluen kera. Jallua ihme kyllä hyvin vähän. Pukki toi usemman kirjan. Kuva osastasta lahjasaaliista tässä. Suklaa ja konjakki ei kuulu saatuihin lahjoihin ja kuvassa ei kaikki paketit ole. Pehmeät on jo jalassa:
Kello tosiaan lähestyy yhtätoista ja pennut on vielä hereillä, joskin sängyissä hengaamassa ja kohtapian unten mallilla, toivottavasti ainakin. Vaimoke tuossa katsahti mua äsken viettelevästi ja tuumasi, että odottaa vielä ainakin yhtä kovaa pakettia. Vastalahjana luvassa jotain lämmintä ja kosteaa. Hetken siinä mietin ja tuumasin, että haiskahtaa ihan huonolta ja homeiselta asuntokaupalta.
Pukki toi hyviä lahjoja kyllä. Tänään on ollut maha kipeä syömisestä ja myös nauramisesta. Fingerporit ja Rivo-Riitta <3 Eniten vituttaa parisuhde on myös aiheuttanut useamman repeämykset. Tuolta tulee varmaakin ammennettua useampi line tänne blogiinkin, usemapi sivu jo merkattuna, hahaha. Mutta jos tässä vielä ottaisi lasin Larsenia ja ihmettelisi, että mikähän se mun lupaama kova paketti on, saatika mitä on se lämmin ja kostea mitä saan vastalahjaksi ;P
Musta tuntuu, et mun pitäs sanoa ja kirjottaa taas jotain. On semmonen vittumainen polttava kutina, mutta millään en osaa laittaa sormea sen päälle. Tai kyl mä _sen_ päälle osaan sormeni laittaa, mutta tällä kertaa kyse ei ole siitä. Polttavan kutinan ehkä vielä kestää, mut sit ku kirvelee ni varmaan jo tarvii kättä pidempää.
Tämä vuosi olisi töiden puolesta taputeltu yhtä punaiseksi kun avokämmennestä saanut paljas pakara. Seuraava aamuherätys tammikuun seitsämässä vuonna 2014. Vaikka pihalla on yhtä pimeää kuin työkaverin sanoin, neekerin perseessä, olisi se joulun paikka ensi viikolla. Mä oon vuodesta toiseen kärsinyt huonon lahjan ostajan syndroomasta, mutta tänä vuonna tuntuu, et osuu jo tontille. Siitä ehkä sananen pari myöhemmin. Mutta joulusta puuttuu enää se kokaiinin valkea väri. Jallu sentään check parin glögiputelin kera. Ja Jango Fett kypäräkin saavutti meikäläisen. Tuli alta kahden viikon jenkkilästä ebayn kautta.
STD kortitkin ovat saavuttaneet kohteitansa. Yllättävän vähän tullut kommenttia ja olekin miettinyt et meniköhän mun osoitteiden metsästys ihan reisille kuten teinipojan eka kerta. Epäilen että eivät olisi Stingerin lailla osuneet kohteisiinsa. Faija kyl tuumas et kortti oli mennyt perille. Äiti sitä ei ollut tajunnut vaan oli joutunus isukki selittämään että mistä kyse. Äiti <3
Ny mä istun yksin kotona ja poikkeuksellisesti vaatteet päällä. Kutsuin paria työkaveria istumaan iltaa ku vaimoke on iltavuorossa. Alunperin tää ilta piti viettää snadisti eri pläänillä, mut menee tää näinkin. Pennut tuloo huomenna ja onkin sit joulupäivään asti täällä. Ny mä keskityn luukuttamaan Witchcraftia ja haistelemaan Karhu III:sta ja Jaloa *
Ottakaa ihmiset iisisti. Äläkää hukkuko tai muutenkaan tehhkö typeryyksiä. Hyvää ja rauhallista joulua
Seuraavava foto Witchcraftin innoittamana. Mallina sama herra ketä minut kyseiseen orkesteriin tutustutti
Nyt kun tuo meidän ensimmäinen kihlapäivä tässä lähestyy ja kun vielä kaiken päälle törmäsin yhteen kosintavideoon (CLICK), niin kelasin kirjoittaa rivin pari omasta kosinnastani.
Ensimmäisen avioeroni astuttua voimaan, ajatus uudesta avioliitosta tuntui todella kaukaiselta idealta. Avoliitto tuntui monella tavalla olevan enemmänkin kuin riittä vaihto minulle viettää loppuelämä. Naimisin meno keikkine hössötyksineen ja bridezilloineen ei ollut kovinkaan houkutteleva vaihtoehto käytää osaa elämästään. Mutta, ikinä ei saisi sanoa ei ikinä. Vaikka tuo yhteiselo tuon rakkaan paskiaiseni kanssa ei todellakaan ole mitään ruusujen terälehdillä tanssimista, oikeastaa se on välillä niiden piikkivarsien päällä tasajalkaa pomppimista, niin jokin tuossa vetää mua puoleensa. Tokihan tuo aina satunaisesti vihjaili, että häät olisivat kivat ja nyt karkauspäivänä en olisi lainkaan ollut yllättynyt, jos tuo olisi mua kosassut. Mutta tosiaan, pienet vihjailut saivat idean lähtemään kypsymään päässäni. Ja kun siinä sivussa meidän rakas StudioNatsimme (Nykyään nimeltään Antti) myös kovasti odotteli ja kyseli kosintani perään, en päässyt ajatusta karkuun.
Aika kului ja alustavia ideointeja tein kuukausien saatossa. Kokoajan oli kuitenkin ajatus, että tässä ei ole mikään kiire. Aikaa on jos jotain erehdyn tekemään, niin se pitää sitten tosiaankin olla suunniteltu juttu ja jotain erikoista. Sitten tuli syksy 2012 ja oikea puoli kehostani alkoi puutumaan varpaista alkaen edeten pohkeista reiteen ja kylkeä pitikin kainaloon. Noh, kyllähän se säikäytti ja ehkä tuon vaimokkeen enemmän kun mut. Puutumista kun oli jatkunut monta päivää, niin vaimokkeen painostuksesta lähdin työterveyslääkäriin. Sieltä pääsin pikavauhilla lähetteellä neurologille ja ennen kuin huomasinkaan, makasin magneettikuvissa. Asiat etenenivät nopeaa vauhtia ja hyvin nopsaan neuro kertoi epäilyksestään MS tautiin. Vielä kun mun oireet pahenivat näköongelmilla, otettiin meikästä parissa eri yhteydessä noin 20 putkea verta, uudet magneetit sekä selkäydinnestenäyte, sitä huomasi huomaavansa ettei elämä olekaan enää niin itsestään selvää.
Lopullinen päätös kosia, tuli ensimmäisten MS oireiden jälkeen, jolloin diagnoosi ei ollut varma, mutta mahdolllisuus siitä oli kyllä heitetty ilmaan. Saamani tuki kotona oli vain jotain niin käsittämättömän hienoa. Se avasi silmäni, että mikään asia ei voi olla peruutamaton. Vaikka siis olin päättänyt vakaasti, että ei koskaan enää ikinä milloinkaan naimisiin, huomasin tuon ajatuksen joutavan romukoppaan. StudioNatsi kera myös aiheesta taisi tulla jauhettua ja sitten kun päätin toimia, pitikin toimia suht nopealla aikataululla. Oon ite jonkinmoinen päivämäärärunkkari ja kun Inkojen kalenteri läheni loppuaan ja siitä mediakin toitotti, päätin, että se on se päivä. Siinä jäisi vielä takaportti paeta kaikkea kun se maailma tosiaan ottaisi ja loppuisi. Noh, täällä mä oon edelleen vuosi jälkeen kirjoittamassa aiheesta.
Idea videosta tuli oikastaan aika äkkiä. Se, kuka mua sen tekemisessä jeesaisi ja missä sen esittäisin, olikin ihan toinen juttu. Videon sisältö oli oikeastan aika helppo ottaa. Itse sain yksi joulu kuvakirjan rakkaalta, niin meidän omat kuvat videon sisältönä oli varsin oiva ja käyttökelpoinen idea. Musiikkikin oli helppovalinta, koska Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun Syksyllä Palmasiin on se meidän niinkutsuttu biisi. Vielä kun satunun tuntemaan pojat henkilökohtaisesti, pyysin lupaa käyttää biisiä ja julkaista se youtubessa. Tokihan pojat antoi luvan ja toivottivat tsemmpiä. Videon editoija löytyi myös kaveripiiristä. Blindfire Jussi (Click) on noita mun valokuvasfrendejä ja me majaillaan samalla studiolla. Jussi oli ideassa mukana ja niin mä alkasin penkomaan kuvia ja videomateriaalia mitä käyttää. Sormuksenkin oli päättänyt hankkia etukäteen ja siltäkin reissulta otettiin parit fotot. StudioNatsi oli tosiaan mukana. Halusin erilaisen sormuksen ja kun tiesin vaimokkeen mieltymyksen pääkalloihin, annoin sen ideaksi Valimon korun taiteilijalle. Sormus jätettiin auki, koska en tiennyt tuon sormen ympärystä. Sitä voi tosiaan itse kiristää tarpeen mukaan. Sormus siirtyy sitten hääpäivän jälkeen kuulemma mun sormeen. Video lopulta editoitiin läjään viikko ennen kosinta päivää.
Aika oli tosiaan selvä, mutta paikan ja tavan kanssa jouduinkin pohtimaan. Yksi kaveri on töissä keilahallissa, jossa on videoscreenit ja mietinkin, saisiko videon pyörimään siellä. Oli teknisesti sen verran vaikasti toteutettavissa, että siitä ideasta piti luopua. Mietin myös muitakin julkisia tiloja ja vaihtoehtoja, mutta haastavaa oli. Lopulta mut pelasti se, kun Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu julkaisi Hei Scully videon
Poikien videon ensi-ilta oli myös juuri tuona samaisena päivänä 21.12.2012 kun tarkoitukseni oli kosia. Sovittiin, että vaimoke enkä minäkään katso videota vasta kun illalla yhdessä. Videossa on muuten meidän pakkopaita ja mun tekemä sidonta ;) Myös StudioNatsi liittyi seuraamme ja oli mun tyttäretkin silloin meillä. Noh, oltiin kaikki sitten meillä ja laitoin Scullyn ensin pyörimään teeveestä. Videon loputtua sanoin kaikille, että ei mennä vielä mihinkään, että mulla on toinenkin video. Pukkasin oman videoni pyörimään hermostuneesti samalla taskussa olevaa sormusta hipelöiden. Hetihän tuo bongasi biisin ja nuo kuvat ja luulikin, että tuo oli "kosto" siitä kun sain sen kuvakirja jouluna. Silloin piti muuten mun tirauttaa pari kyyneltä, kun oli todella liikuttava joululahja. Taisi tuo vaimoke myös tirauttaa kyyneleen pari kun video siinä pyöri. Mutta salaisuus pysyi loppuun asti. Se ei missän vaiheessa videota arvannut mistä on kyse, kuin vasta ihan videon lopussa. Polvistuin lattialle vaimokkeen eteen pääkallosormuksen kanssa ja ainoa sama mitä tuo osasi suustaan päästää, oli Paskiainen. Otin sen myöntävänä vastauksena.
Oon tämän videon tuolla alkupostauksissa jo esitellytkin, mutta tässä vielä uudestaan.
Huh, tulipa postaukselle mittaa, mutta eipä tässä nyt pariin päivään ole tullut mitään kirjoitettuakaan. Joulua tässä jo odottelee ja aika on mennyt myös videoeditointia opetellessa ja meidän bändin keikkaa varten treenatessa. Meillä oli keikke nyt perjantaina 13 ja nyt on niska niin jumissa, että pään kääntäminen sattuu. Jos melodinen ja melankolinen raskaampi musiikki puhuttelee, niin klikkaile itsellesi korvaärsykkeitä tuosta => CLICK CLICKJa tästä pääsee "Palmujen" facesivulle
Mun ja vaimokkeen temperamentit törmäsivät pitkästä aikaa maanantaina. Pienestä asiasta meni lopulta kuppi nurin. Ja kuppi meni nurin koska kuppi meni oikeasti nurin. Tuli siinä kiivastuksissa sanottua asoita, joita sitten jälkikäteen tuli kaduttua, mutta ei tästä tämän enempää. Nyt on rauha maassa ja sovinto saatiin tehtyä ;P
Bongasin alla olevan vesselin myös maanantaina töistä tullessani. Se kirmasi tuossa meidän naapurissa olevan psykiatrisen mielisairaalan niityllä. Juoksin sen kiinni ja raahasin himaan, mutta on se sen verran levoton ja vikkelä yksilö, että terävää kuvaa siitä oli vaikea saada.Sillä oli Seeprakaverikin mukana, mutta se pääs alkuun karkuun. Sille mä lähdin kuvan oton jälkeen virittämään ansaa.
Seepran mä sain sit lopulta kiinni Jallun avulla. Aika arka yksilö tuo on verrattuna kaveriinsa. Mut Seepra on pirun perso Jallulle. Koko ajan koittaa viedä mun pullon. Pitänee pyytää joulupukilta lukittava viinakaappi
Ha, vaimoke sen sanoi. STD on kuin onkin sidoksissa sukupuolitauteihin. Sexually transmitted diseases.
Nuo kortit kirvoitti täällä meillä enemmänkin keskustelua. Tai ainakin mä jäin pohtimaan asioita. Jonkin verran siitä syntyi myös keskustelua, mutta mitään yleispätevää johtopäätöstä emme saaneet aikaiseksi, mutta keskustelu eteni about näin:
Vertasin kihloissa oloaikaa työsuhteen koeaikaan. Siinä tsekataan et miten hommat natsaa. Tokihan tuo pitäisi olla jo varmaan katottuna kuntoon ennen kihlausta, mutta nyt viimeistään pitää ottaa homma tosissaan. Sitten kun "papin aamen" on sanottu, niin sitten ollaankin jo toistaiseksi voimassa olevassa sopparissa. Tokihan nekin on purettavissa ja avioliiton irtisamomisaika on puolin ja toisin se 6kk. Tottatosian, se, kumpi meillä täällä on työantaja ja kumpi työntekijä onkin sitten jo kinkkisempi pulma. Alkuun olin totta kai sitä mieltä, että mä oon työnantaja, koska PIN koodinkin tolle jo annoin. Koeaikana suhde on molemmin puolin purettavissa ilman syytä heti. Mä oon ainakin oman osuuteni koittanut tehdä ja paljastanut kaikki korttini, mutta niin vain tuo mua vielä kattelee. Vaimoke tuon työnantaja titteli tuossa jo kun varasi, niin pitääpä pyytää saman tien sitten palkankorotusta. Suht huonoa liksaa on kyl tullu ku tuntuu et pestistä pitää maksaa tällä hetkellä. Mä paiskin täällä hommia orjanlailla, päivästä toiseen. Saisi nyt sitten edes useempi piiskaa. Mikäs sen hienompaa kuin korsettiin ja korkeisiin korkohin pukeutunut työnantaja. Toisaalta kyl noin pukeutunutta työntekijääkin ihan mielellään kattelisi ja koittaisi motivoida. Välillä sitoa patteriin kiinni, mutta tuo tuskin oppis silloinkaan vielä olemaan. Pitää koittaa jatkaa noita meidän YT neuvotteluja. Työntekijänä haluan välittömästi palkankorotuksen ja jos käykin ilmi et mä oon työnantaja, niin vaadin saada palkata lisää henkilökuntaa. Ja perjantaisin on rennon pukeutumisen työpäivä!
Huh huh, olipa koettelemus. Leivottiin tuossa STD kortteihin osotteita. Tulipa samalla tehtyä myös vieraslista loppuun. Mut meinas kyl käydä kiristään hermoa. Alkuun kelasin, et miten vaikeeta se voi olla kirjotella parit nimet ja osotteet, mut kyl se näemmä voi. Vaimokkeella oli hirttää kiinni alta aikayksikön. Mä olin valmistautunut hommaan Fonecta finderin, kännykän, facebookin kera ja tais mulla olla siin Google Mapskin auki. Osoittteita kyl tippui helposti, mut vaimoke veti hirveetä kilaria siitä, et kirjotetaanko korttiin ensin naisen vai miehen nimi, kun noita tosiaan lähti pariskunnille. Mitä vitun väliä? Kysyn vaan? Etikettiin se vetos. My ASS, ikinä kuullukkaan. Sen verran kyl älysin tossa kaiken keskellä, että kirjattiin exceliin kaikkien osotteet valmiiksi, kun tuohan rumba tulee toistumaan sitten kun kutsut lähetetään. Edelleen en oo vakuuttunut Save The Date kortin tarpeellisuudesta. Natsaiskohan sitä illalla ees sovintopillua?
Ihan asiasta rasiaan. Tuli tuossa laajennettua valokuvaharrastusta myös tuon liikkuvan kuvan puoleen. Exvaimon siskonmiehen kanssa päätettiin alkaa tekeen musavideoita. Ideoita on valmiina ja voin kertoa et ihan peruskauraa ei ole luvassa. Jotkut eivät ehkä nuku ensi(kään) vuonna. Eka video taputeltiin purkkiin aika vikkelästi. Kuvattiin Jallu- ja Koffpäissämme vähän soittoa ja sitten krapuloissani opettelin uuden softan käyttöä. Tuosta oli hyvä alottaa ja lisää on tulossa.
Itsenäisyyspäivänä meillä oli myös 5-vuotis seurustelupäivä. Se, miten me tavattiin ja miten nykytilanteeseen on päädytty, olisi (jo jossain vaiheessa olikin) oman blogin paikka. Mutta onpa aika tosiaan rientänyt. Oli tuo aika kultanen, ku tarjoutui kuskiksi kun käytiin vuosipäivänä syömässä, että mä voin ottaa ruuan kanssa kaljaa . Eihän tuosta voinut kyl kieltäytyä. Mennessä kyl pelotti olla ton mopoauton kyydissä, joten ihan hyvä et sai ottaa sitä bisseä, ni takas tullessa ei pelottanu enää niin paljon. Joo, ei ton kyydis aina meinaa uskaltaa selvinpäin istua. Mopoautosta myös jossain välissä kaavailtiin meille hääkulkuneuvoa, mut pitänee tarkastaa tilanne lähempänä uudestaan. Joulun alla tulee myös 1-vuosi kihloista.
Osoitteet kirjoitettu, huomenna postimerkkejä ja ei kun korttia postiin. Askel taas lähempänä, eikä kukaan oo vieläkään saanu mua puhuttua pois tästä. Kovasti kyllä ite koitin kannustaa äsken vaimoketta, että eikö tää hulluus voitaisi jo lopettaa ja jättää kortit lähettämättä.
Korppu tuossa edellisessä postauksessa pyysi kuvaa STD kortista ja koska tämä myös tarkastukseni jälkeen on vielä hääblogi, katsoin aiheelliseksi kuvatuksen tänne myös postailla. Kuvan suunnitteli jne kokonaan tuo vaimoke. Siitä on kehkeytymässä vallan pätevä photoshoppaaja. Vielä en taida uskaltaa ulkoistaa kuvien editointia kuitenkaan vaimokkeelle.
Korpun häähulluutta käsittelevä blogipostaus *click click* muistutti mua taas kerran siitä, miksi mä tätä blogia lähdin alunperin kirjoittelemaan. Jos yhtään voi Korppua lohduttaa, niin musta tuntuu että tuo on morsiammien "ammattitauti". Kohtaus tulee iskemään ennemmin tai myöhemmin. Enemmän mä hämmästyisin jos kaikki menisi sukkana sisään. Vaimoke on toistaksi kyl vielä välttynyt tartunnalta. Mun on välistä vaikea kyllä asettua naisen pään sisään, taisinhan sitä sanakirjaa tuossa jo hetki sitten kaivatakin. Mulla oli vielä hetki sitten aina nollatoleranssi vaimokkeen kilahteluille, mutta omasta mielestäni ainakin, oon vähän oppinu hillitteen itteeni. Ymmärrän ja osaan siis olla hiljaa oikeassa paikassa, ainakin satunaisesti.
Uusi viikko ja sama tuttu tyhjä tuijotus, kun niin monena muunakin maanantaina tänä vuonna. Enää ei oo onneks montaa duunimaanantaita tälle vuodelle. Olis tos joulun ja uudenvuoden tienoilla pari viikkoa lomaakin. Uu yeah! STD kortitkin tuli tänään ja näytti ihan jees. Ny vaan penkomaan jengin osotteita.
Koska vuosi 2011 ei ollut hirveän onnistunut, eikä vuosi 2012 juuri ollut parempi kuin edeltäjänsä, odotin tältä vuodelta aika paljon. Noh, vituksihan sekin meni, kun ei Inkojen ennustama maailmanloppu tullutkaan ja tuli just sinä päivänä kosittua. Pitää unohtaa noi kaikki hihhuliennustukset. Paree vaan vetää hevosmaski päähän ja nauttia Jaloviinaa. Mieluiten yksin pimeässä ja ilman teräaseita. Ehkä tylsän viivottimen kanssa. Hengenasiat ei tuota ku harmia. Alkuvuotta mulla myös myös varjosti MS diagnoosi. Kevät menikin jonkin verran sairaslomalla, mutta nyt, pian vuosi diagnoosin jälkeen, elämä taudin kanssa etenee kivuttomasti. Paitsi kun välillä piikittää iteänsä suoraan hermoon niin kirosanat siin kyl lentelee. Vaimoke on muuten perkeleellinen kiroomaa. Se on kyl välillä senkin verran vikkelä suustaan, että noinkohan se ite ees tajuaa kirjoilevansa niin paljon. Jotkut se kirosanat on kyl semmosia, et en oo ihan varma et tunnistanko mä niitä suomenkielen sanoiksi ollenkaan.
Mutta ei pahaa ilman hyvää. Tänä vuonna olen saanut ripakopallisen uusia hyviä ystäviä. Niitä alkoi kyllä tippua jo viimevuoden puolella. Viime viikonloppuna meillä oli rakkaita vieraita Turuust. Aika riensi kuten hirvi ja ainahan se tuntuu, että se loppuu kesken. Tällä kertaa otettiin kyl suht rennosti. Joskus on se mopo lähtenyt enemmänkin lapasesta. Tuossa juuri puhuttiin, että miten moni ihminen voi vanhana sanoa kiikkustuolissa, juosseensa vesisateessa, läpinäkyvässä sadeviittassa, muutoin alasti, pitkin peltoja hevosmaski päässä pirkka kaljaa juoden? Kyllä kannatti, jos multa kysytään.
Tää maanantai alkaa oleen voiton puolella. Tuolla aikasemmin postasin, että vaimoke lahjoi mut ViaPlayn maailmaan. Eilen sitä selatessa bongattiin, että siellä on erotiikka osio. Noh sinne klik klik ja kyllä, ehtaa pornoa. Eka mä kysyin vaimokkeelta, että senkö takia se ViaPlayn otti ja sit het perään kyllä ihmettelin et miten mä tiennyt, että siellä on sitä pornoa. Että jospa sitä kattois ny Viaplaystä vaikka jonkun draamaelokuvan, koska enhän mä ny sentään muuta vois.
Vihdoinkin, perjantai. Pitkään odotettu ja kaivattu perjantai. Saattaa olla sekavaa settiä luvassa, kun saamme vaimokkeen kera vieraita Turusta. Jaloiselta hevostelulta tuskin voidaan välttyä. Pimeää settiä luvassa ja vessakin sen todisti hajoittamalla lamppunsa.
Kuluneella viikolla törmäsin, ja jostain syystä jopa klikkailin, uutisointiin Nykäsen Matista. On se vaan eri sälli. Leikkittelin tuossa jo ajatuksella, että mitähän siitä tulisi jos Tuksu ja Masa päätyis yhteen, saatika tekisi lapsia. Nykäsen Masa se kyllä on joutanut olla useasti naimisissa. Kahdesti Tapolankin kera. Pitäskö kilauttaa sille ja pyytää vinkit. Sil luulis olevan ainakin heittää ne "älä ainakaa teen näin" vihjeet. Jutun luettuani en enää ollut ihan varman et kuinka vitun monta kertaa se oikeesti ollu avioliitossa asti.
Ai joo, vaimoke photaroi meille Save The Day kortit. STD:t tai jotain. STD kyl kuulostaa joltain sukupuolitaudilta. Save The Day kuulostaa kyl semmoselta "palasta mun päivä" jutulta. Teillä on vielä aikaa puhua kumpi tahansa meistä veke tästä jutusta. Alkuun olin, kun kuulin moisista STD korteista, että mitä vittua. Että ihanko tosissaan pitää ensin lähettää joku kortti etukäteen ja vielä kutsu perään. Ei tollasta vaan ollu ku mä ekaa kertaa avioo kokeilin. Mitä itua tuossa on? Eikö se jengi ny hiffaa siitä et bilettä pukkaa kun se kutsu tulla tupsahtaa. Ja eiköhän ne kutsut kuitenkin tavata lähettää suht hyvissä ajoin kuitenkin. Jenkeistähän tuo taitaa olla lähtöisin. Suomi, Euroopan Amerikka. Täällä syödään hakaristitorttuja ja lapset puetaan fasistisesti mustaan paitaan ja siniseen krakaan. Saako pahottaa mielensä noille mielensäpahoittajille? Huolestuttavaan suuntaan on kyl lähtenyt tämänkin sivistys- ja hyvinvointivaltion ajatukset. Syön kohta hatullisen paskaa ja muutan ruottiin. No, ehkä en ruottiin mut johonkin.
Kirjottelin tuossa kotva sitten mun koteloitumisesta. En jostain syystä älynnyt jo silloin postata noita havainnollistamiskuvia, joten pusketaan sekin het täs kärkeen alta pois.
Ei aina tuo valo pala ihan mun vintillä asti ja muutekin tuntuu, että hetkittäin tulee taivallettua aistit sumussa. Vaimokkeen kera kans usein, joko tahallisesti tai tahattomasti, ollaan ihan eri aaltopituudella. Useasti kaipaan minä- vaimoke- minä sanakirjaa. Mies - nainen - mies sanakirja vois olla sit toinen vaihtis. Epäilen vahvasti, että kirjastosta ei löydy kirjaa naisen logiikasta. Naisesta tulikin mieleen joku mietilause, jonka muistan lukeneeni jostain teepussin lappusesta. "Naisen mieli on puhtaampi. Hän vaihtaa sitä useammin" Ton mä niin ostan.
Mut enihuu. Toinen suomalainen iltapäivälehti tuossa kirjoitteli eroista ja niiden syistä. Minä sitten heti toki klikkailemaan, koska ajattelin nyt jo valmiiksi valita listalta, että miksi tullaan eroomaan. No listaa jutussa ei ollut, mutta muutama syy kyllä eriteltynä. Naiset haluavat erota, koska heidän odotukset eivät täytykään. Mä oon ny viis vuotta tuntenu ton vaimokkeen ja jos se ei tähän mennessä jo tiedä mun toimintatapoja, maneereita ja kliseitä, niin syytön mä siihen oon. Tiedän kyllä muuttuneeni vuosien saatossa, mutta siihen en osaa ottaa kantaa että mikä on iän mukanaan tuomaan viisautta ja mikä vain tyhmää miesmäistä uhoamista.
Mutta että ei ihan menisi vain eroksi tämä postaus, niin jutussa oli myös maininta, että ruotisinkieliset on tilastollisesti onnellisempia. Pyysiin het vaimoketta alkaa puhua mulle ruottia, mut se johti vaan siihen et mä ymmärsin tota vielä vähemmän. Jos pyytäis sen opetteleen jonkin pornon ja seksikään toisen ulkomaisen kielen kuin ruotsin. Uuh Klaus, Ich komme, ICH KOMME!
Meidät pitää vaimokkeen kera yhdessä kyllä luova hulluus. Vaikka toi on päivittäin piikkinä mun perseessä, niin siitä huolimatta meillä synkkaa monessa asiassa. Välillä toki menee kuppi nurin ja pitää päästää höyryjä pihalle. Viimeksi kun tuo SeremoniaMestari kävi täällä, niin akka pakkas sen jälkeen laukun ja läks Hesaan kaasonsa luo pariksi päiväksi huilaamaan.
p.s Perkele et meinaa käydä kiristämään hermoa noiden kuvien asettelu täällä bloggerissa.
Jos musta ei isona tuu prätkäkytänkuljettaja ni sit mä haluun olla kopiokoneenkuljettaja
Bongasin Facebooksissa, kuinka ollakaan, todellisen ja kiistattoman faktan. Täytyyhän sen olla totta, kun se ihan naamalassa todetaan.
"Menestyvän miehen takana on hämmästynyt anoppi"
Pohdin tuota eilen illalla ja nyt yön yli nukuttua tajusin, että jotain pitää tehdä. Vaimoke saa ensi tilassa soittaa äidilleen ja kehoittaa häntä hämmästelemään, koska täällä perähipiällä ei vielä mun menestystä ole näkynyt. Että äkkiä nyt äimistelyt päälle, niin viimestään kun aviossa ollaan alkaa mainetta ja kunniaa tulvimaan ovista ja ikkunoista. Olen aina kokenut olevani korkeintaan keskenkertainen asiossa, mitä teen ja harrastan. Bänditouhuihin lähdin joskus silläkin, kun isot pojat kehuivat, että sitten alka tulla tissiä ja pillua ovista ja ikkunoista. Enemmän mä oon tissejä nähny ton valokuvausharrastuksen parissa, kuin kitaraa soittamalla, mutta ei tuokaan määrä ole ähkyyn asti yltänyt
Juttelin tuossa myös häiden Seremoniamestarin kanssa. Vaimokkeen kera kaavailtiin kutsua kaasot ja bestmän kera mestarin istumaan jossain vaiheessa kevättä iltaa. Seremoniamestari lupasikin hypätä skootterin selkään ja ajaa meille. Matkaa noin 250 km. Mitäpä tuokaan ei mun puolesta tekisi <3 Mestari huikkasi myös puoliskolleen juttelevana juuri mun kaa. Vastaus oli: "Ei tartte kertoo enempää" Tuo musta kyl kiteyttää aika oleellisesti kaiken. Musta vähän tuntuu, et se on aika monen naisen unelma että mää ja Mestari ei hirveen usein oltais samassa paikassa samaan aikaan.
Teinköhän virheen, kun kieltäydyin lähtemästä joulupukiksi noin kahdenkymmenen (tuhman)hoitajan pikkujouluihin huomenna? Tuli tosiaan aika yllättävä puhelu tuossa, että sananmuunnos pukille olisi tilausta. Hetken asiaan kelattuani päädyin kuitenkin kieltäytymään, vaikka mua koitettiin Jallulla mestoille houkutellakin. Valintoja on tehtävä ja näin tällä kertaa. Heitin ton saman kyssärin facelaan ja suurin osa jengistä on sitä mieltä, että virhe tuli tehtyä. Oon tottunut tekemään virheitä, näkeehän sen jo musta päälle päinkin. On tuo ranskalainen auto, ex, vaimoke jne...
Bongasin täältä bloggerista jo nyt nuo tilastot. Sieltä sitten klikkailin äimistellen sitä, kuinka paljon tätä blogia on katsottu ja mistä sivuilta tänne on tultu. Pienoisen WTF momentin tarjosi se, että sivulleni on tultu lemmikkipalstan kautta. Tokihan siitä het klikkailemaan itseäni lähteen äärelle ja tottatosiaan, siellä tää oli linkattuna. Kiitos ja kumarrus linkkaajalle :) Vielä ku sais joskus kommentinkin.
Seuraan itsekin muutamaa hääblogia. En silleen oo mitään ideoita vielä saanut omiin häihin, mutta on kiva lukea miten muilla hommat etenee ja samoja asioita tulee vastaan mitä vaimokkeen kera jubaillaan. Mun jorinat ei ehkä oo ihan yhtä analysoivia ja hääteemaisia kun nuo mitkä mulla on seurannassa. Vaimokkeellakin on hääpäiväkirja yhdellä foorumilla, mutta sitä en oo lukenut enkä silleen tarkkaan ottaen tiedä että missäpäin nettiä se edes on.
Mun uus tukka näyttää kuulemma lampaalta. Vaimoke käy myös ihan kuumana True Bloodin Eric Northmaniin. Pitääkö huolestua?
Mun muisti tekee tepposia. Ei meinaa millään jäädä mitään päähän, ellei sitten toista asiaa tyyliin "hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala" Ja siitä huolimatta saatan muistaa että lintuhan se on. On tainnut muutamat hyvät läpätkin jäädä tänne postaamatta ihan tuolla kun ei vain muista et mistä lähdinkään kirjoittamaan ja mitä se kuningasidea illalla olikaan. Viime sunnuntaina unohdin jopa, että kuopukseni on kotiarestissa.
Oon kironnut menopeliäni ja harkinnut sen vaihtoa. Oon kolmesti sortunut ranskalaiseen autoon ja nyt herran tähden saa olla viimeinen. Sitä pitäs jo oppia kerrasta parista mikä toimii ja mikä ei. Kuten tää tuleva avioliittokin. Nyt lupaan ja vannon, että kolmatta kertaa en tuu tekemään enää sitä virhettä. Mun nykynen auto on kuin tuo vaimoke. Muutama pikkuvika ja pari semmosta ärsyttämpää isompaa kulumaa, mutta kun ei vielä vaihtaakaan viitsisi. Korjaamalla ja rahalla saisi vielä pelastettua. Pitääpä muistaa siis antaa, ellen jo ole antanut, pankki- ja visakortin PIN luku vaimokkeelle. Ja vaarahan siinä vaihtamisessakin on. Yksi vika muuttuu vain toiseksi ja vaikka auton uutenakin ostaisi, niin kyllähän niidenkin takuu aina joskus loppuu. Toistaalta onko se sylinterin vika jos mäntä on kulunut? Voitelu kyl pelaa vielä. Vai miten se ny meni...
Mutta huonosta muististani vielä lisää. Käytiin viime viikolla sopimassa siitä pitopalvelusta. Jo palaverin ensi sekunneista lähtien oli tunne, että nämä tädit saavat tulla hoitamaan keissin. Oli todella valloittavat persoonat ja myös todella kilpailukykyinen hinta. Hyvin lenteli nyt jo ideat edes takaisin. Bileiden pöperöpuoli siis hanskassa. Mun pukuasiakin nytkähti eteenpäin. Akka oli kattelut, vaatekaupassa kun on töissä, mulle kolttua oman kioskinsa katon alta. Kävi sitä katsomassa, mutta laitoin bumerangina takaisin. Se ei vain puhutellut mua yhtään. Oman faijan kaa oli puhe, et mennään lähempänä bileitä kattomaan sitten mustaa pukua jostain paikallisesta miestenvaatekaupasta. Jos ny ostais oikeen kunnon puvun, jota vois käyttää jos ja kun mullekin tuloo noita juhlakuvauksia muille ja jos tulee jotain työpaikan edustusjuttuja. Pitää ottaa vakavasti projektiksi päästä takas neuvolan painoluokkaan.
Aasinsillalla sain kans uuden idiksen. Oma faija kun on hankkimassa uutta teevetä, joka on osoittautumassa melkoiseksi projektiksi (siitä ei tämän enempää), jäin taas kelaamaan teeveen sisältöä. Jostain netin pimeimissä onkaloissa surffatessani, päädyin parodiavideoon. Siinä oli siitä tehty clippi, missä julkkikset suunnittelee tavisten häitä. Ristus, mä HALUAN nähdä onhjelman missä Jouni Hynynen ja Juha Vuorinen tekee häät. Saattais olla aika priceless.
Duuniviikko puolessa. Lauantaina luvassa firman avecpikkujoulut. Onneks on sen verran näyttävä tuo vaimoke, ettei tarvi hävetä. Se ehkä häpee mua. Pitänee perjantaina ottaa sitten vaikka Glögiä iltasella ja miettiä puvustusta firman kemuihin. Akkakin soppelisti iltavuorossa ni ei pääse häiritsemään mun vaatteiden testailua.
"Jos kaksi PVC asuista naista haluaa vielä sut baari-illan jälkeen kämpille, se todennäköisesti on liian hyvää ollakseen totta"
Bongasin tuossa menneellä viikolla vaimokkeen facestatuksen: "Ideavarkaissa kirjastossa ja nyt onkin kilokaupalla luettavaa aiheesta häät.."
Koitin huikata perään, että mulle Hynystä ja Vuorista, mutta oli kuulemma liian myöhäistä. Olikohan tahallinen vai tahaton temppu jättää mun lukemiset kirjaston hyllyyn ;P
Kotona vastassa olikin sitte pöydällinen kirjallisuutta. Hääleikkikirja sai mut heti miettimään stuntmiehen hankkimista juhliin. Toistaalta morsiammenryöstö saattais olla paikallaan, ainakin jos sen voisi toteuttaa jopa ennen häitä. Vois huikata perään, että "Ei tarvi palauttaa" Tossa hetki sitten mietin, että jos myis ton. Eilen puolestani mietin, että saiskohan tuota sitten vuokrattua? Ja nyt kaikki kukkahattutädit voivatkin pitää mielipiteen sitten itsellään. Ei, en ole aikeissa harjoittaa ihmiskauppaa.
Kirjojen joukossa oli myös "Aikuiset ystäväni" kirja. Hetken sitä ihmettelin ja kävi ilmi että se on kaason kirjan. Vaimoke oli kurvannut kaasolla käymään kirjaston jälkeen ja oli saanut kirjan kotia täytettäväksi. Munkin sinne piti kuulemma raapustaa omat vastaukseni. Siellä oli kysymys, että mikä on suhde kirjan omistajaan. On edelleen jotenkin absurdia, että mun teiniaikainen EX on vaimokkeeni kaaso.
Kihloissa ja kännissä on kiva olla. Sen jälkeen alkaakin sitten vaikeudet. Verrattiin tossa just kans avioliittoa ja sähköpaimeneen kusemista. Sähköpaimeen kuseminen ei taida kyl kuitenkaan olla ihan niin paha keissi kuin avioliitto. Ja mähän pohjustan tietoni kokemuksen syvään rintaääneen ;P
Töis jengi on kyl kans hyvin messissä hääjutuista. Lähimmät duunikaverit kyl tietää ja nytkin häät nousi puheeksi, kun teevee suolti häämarssia. Het kysyttiin et joko marssi on päätetty ja onko se se, mikä kaikilla muillakin soi. Joo, on päätetty, mutta ei tuu soimaan kyl mikään normi marssi. Teemaan sopiva renkutus on jo kyl keksitty. Sitä me vängättiin vaimokkeen kera, et missä välissä se soitetaan. Pistän repeatille!
Huomenna lupasin kans käydä kattomas pitopalvelupalaverin jälkeen vaimokkeen bongaamaa pukua mulle. Kuvan perusteella se ei mua puhutellut, mut voihan se IRL ollakin ihan kiva. Ite tos jo kyl omalle äijälle sanoin et pitäs sen kaa lähtee pukukaupoille. Toistaalta en yhtään ihmettelis, jos mulle kävis näin:
Ei voi mitään, pakko heittää rivi pari, vaikka True Blodinkin tuossa pyörisi. Mutta tuli taas semmosta vastaan et huh huh
Häät ja teemat ja varsinkin värimaailma. "Meidän häissä on väreinä burgundy, kulta, ja vanilija" Da Fuk? Mikä vittu on burgundy? Voiko sen maustaa tolla vanilijalla? Ja mikä värinen on vanilija? Noh, vanilijasta ja sen väristä voisin joku kerta vaikka jubailla ton meidän tulevan seremoniamestarin kera. Siitä saattaakin tulla mielenkiintoinen keskustelu. Mulla ei tosiaan ole tuon taivaallista aavistusta väristä burgundi. Pistääkin siis miettimään, että noinkohan noiden häiden sulhasellakaan on aavistusta tuollaisesta. Sen mitä tunnen muita miehiä, niin pistää kyllä taas kerran miettimään, että noinkohan sulhaselta on mielipidettä edes kysytty. Ja sit mä vasta huolestunut olenkin, jos tuo väri on sulhasen ideoima. Oon huolissani sekä sulhasesta että morsiammesta. Ei haiskahada välttämättä pitkältä liitolta. Noinkohan on sulhanen tehtyt oikean valinnan?
Mä oon perhonen. Ensin semmonen ruma karvanen toukka, joka mennä lyllertää ettiäppäin. Sitten vetää itsensä hetkeks pakettiin syntyäkseen uudelleen kauniimpana kuin koskaan. Mä tunnen ku oon ihan just valmis nousemaan lentoon. Liitelen vartin tuolla alkavassa talvessa ja jäädytän perskarvani ja pallini. Tää on taas sitä vuodenaikaa kans kun mietin että pitäskö tänä tulevana talvena käytää pitkiäkalsareita. Tai edes lyhyitä.
Mene ja tiedä mikä muodonmuutos ja ajattelumallien tahtomaton uudelleenlataaminen mulla on menossa. Mulla on kuulkaa hiuksia päässä. Melkein 10 vuotta tuossa tuli höylättyä päätä joka toinen päivä kaljun ylläpitämiseksi. Samalla tuli aina leikattua räkäjarrutkin, mutta jopa itselle yllätyksenä on tullut, että ny on karvaa nenän alla. Semmonen Dali olis täs työnalla, mut Herkule Poirotiksi taitaa jäädä. Ja ei, tämä ei ole mitään Movemberia. Yllätyksekseni huomasin myös jopa vähän odottavani tulevia häitä. Ekan eron jälkeen olin todella vakuuttunut, että mun avioelämä olisi ollut siinä ja jatkossa olisi saanut heilua menemään kuten itse tykkää. Mun ei pitänyt enää koskaan, ikinä, milloinkaan mennä naimisiin. Noh, ei täs oo moni muukaan asia aina mennyt elämäni aikana ihan putkeen.
Mutta tosiaan, häät. Edelleen uhraan joka päivä ajatuksen tai pari ensi vuoden kekkereille. Toki alkaa oleen aika helvetin hankalaa välttyä aiheelta, kun tuo vaimoke aiheen tiimoilta pitää päivittäin ääntä. Mun mielivaltaiset kommentoinnit ja eriskummalliset ajatusmallitkin ovat nyt säästöliekillä, koska olen ollut oikeasti kiinnostunut. Ollaan rakentavassa hengessä käyty keskustua siitä, millaiset häät vaimo saa, olihan ne tässä yksipäivä taas hänen sanojensa munkaan hänen häät. Tais olla toinen tai kolmasko kerta jo kun mulle tuollaista tuumasi. Tällä viikolla torstaina mennään käymään yhdessä pitopalvelussa. Antoivat hyvän tarjouksen jo mailitse ja nyt mennään vielä kävymään katsomassa, miten hyvin homma synkkaa.
Vaimoke: Mä tuun istumaan sun naamalle ja pierasen. Sit sä et ees nää sitä ku täällä on jo pimeetä.
Hetken hiljaisuus...
Minä: Mitähän susta sais jo myis sut? Vaimoke: Ei sun kannata. Saisit kuitenkin reklamaation. Voi totta vieköön, että mä rakastan tota mun tulevaa vaimoa <3. Hetken siinä jo tosiaan mietin myyntiä tai edes vaihtomahdollisuutta, mutta sitten se oli niin kultainen kuin muistutti, että reklamaatiohan siitä sitten kuitenkin varmaan seurasi. Siihen mä en ehkä olis valmis. Ton kaa tuskin kukaan suostuis semmosen diiliin, että ei vaihto- eikä palautusoikeutta. Säätyinpä vaivalta ja mielipahalta. Mutta kylläpä mun elämä oliskin tylsää ja sisällyksetöntä ilman tuota paskiaista. Olis jääny monet WTF momentit kokematta. Tammista lainatakseni "High risk. High reward" on pitänyt kutinsa. En kihloihin mennessä halunnut itselleni sormusta, mutta kävin sitten ottamassa kuvan tuosta kiusankappaleesta. Meidän tiimin yhteistyöllä tuo kuva on otettu ja nyt se kulkee mukana päivästä toiseen. Tatuointi: Twilight Ink by Hekuli
Kirpputorit, nuo helvetin esikartanot. Täynnä loppuun asti kulutettua ylihinnoiteltua skeidaa. Tai ei aina. Vaimoke oli tänään tehnyt varsinaisen löydön, kun eteen oli tulla tupsahtanut StarWars kypärä naurettavaan hintaan. Eihän tuo tietty tiptop ollut, mutta kun uusi maksaa pikaisen googletuksen perusteella karvan alta satasen ja ton sai alle kympillä, niin sanoisin, että nappi löytö. Saatiin siis lisää koristetta ja rekvisiittaa häihin ja niiden StarWars teemaan liittyen.
Mutta kirpputorit. Olehan toki itsekin muutaman kerran tehnyt ihan kivoja vinyylilöytöjä, mutta pistää kyllä miettimään, että meinaako ihmiset koittaa pahastikin päästä rikastumaan vanhalla tavaralla. Kirpputorien idea on laittaa vielä suht käytetettävissä oleva tavara kiertämään järkihinnoilla. Kuka saatana maksaa vanhasta skeista lähes uutta vastaavan hinnan? Täälläkin perähipiällä on muutama kirppis ja yhdessä niistä kyllä, ainakin viime kerran käynnistä jotain mustaneena, pyörii samat Oraksen hanat vuodesta toiseen. Vaimoke noissa vielä pyörii, mutta on jo kauan sitten hiffannut mennä niihin yksin. Enpä muista että olisin tällä vuosikymmenellä monestikaan käynyt enää penkomassa ja niistäkin muutamasta hassussa käyntikerrasta on vastannut Vaimoke kun on lähestulkoon pakottanut mukaan korvasta vetämällä.
Joitain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. Noh, ny on ainakin vanha StarWars kypärä, sininen lasermiekka. Sit mä lainaan bestmäniltä kaksikymppiä ja ostan uuden Jallupullon.
Rakas blogini, siitä on jo ehtinyt muutama tovi mennä, kun viimeksi riimejä sinulle loihdin. Mut mun piti käydä vähän valohoitolassa, yöelämässä katsomassa bändejä ja sitten toipua tuosta kaikesta. Niin ja etsiä inspiraatiota.
Sain yhden uuden hyvän syyn mennä naimisiin. Vaimoke se taisi olla, joka jostain bongasi, että oma hääpäivä on palkallinen vapaapäivä. Kyselin vielä meidän kioskin HR:ltä että noinkohan on ja olihan se. Omaksi hääpäivä tulee virallisesti tosiaan olemaan arkipäivä ja virka-aika. Toki maistraatin sedän tai tädin saisi varmaan tulemaan mestoille viikonloppunakin, mutta me tuossa kelattiin, että ehkä helpoin tapa hoitaa se tolleen. Ainakin se on halvin noin. Sit vaan ottaa kaasot ja bestmän mukaan todistajiksi ja hoitaa muodollisuus pois. Käydä ehkä syömässä sit porukalla ja jättää juhliminen lauantaille. Mut pitäs vissiin useemminkin mennä naimisiin arkena ni sais palkallisia vapaapäiviä. Ei noita vapareita liikaa oo. Mut noinkohan se palkkakaan siltä yhdeltä päivältä pystyy korvaamaan sen tuskan mitä se tuo sitten tullessaan ;P
Vaimoke hengaa jossain netin hääfoorumilla. Se mulle eilen hehkutti et ny se oli saanut morsian statuksen ja luettavaa kuulemma ripakopallinen lisää. Ne jutut mitä se on sieltä tähän asti ääneen lueskellu on välillä ollut kyllä suoraan Painajainen Elmstreetillä leffoista. Jotkut morsiammet sitä vain kadottavat todellisuuden näemmä kokonaan kun hääkirkonkellot alkavat soimaan. Ei vittu, en ehkä kestäis päivääkään ees seurustelua jokun hullun akan kera joka on aloittanut hääsuunnittelunsa ennen ku ees seurustelee kenenkään kaa. Ja sitten kun saa jonkun ukon viimein vieteltyä, niin alkaa kärttämään kihloja. Ennemmin mä nirhaisin ranteeni tylsällä viivottimella, kuin alistuisin tuollaiseen. Jos toisella on kuviot selvät jo ennen ku seurustelusuhde on edes alkanut, niin kelaampa vaan, kuin Riku ja Tunna konsanaa, et miten paljon siinä on miehellä enää sanottavana mistään sen suhteen aikana. Ja miettikään. Suomessa elää tollasia sulhasia ja morsiammia. Joka päivä! Ja niiden annetaan myös lisääntyä. En ihmettelis jos joku kerta kääntyisin jostain risteyksestä väärään suuntaan ja eksyisin amerikkaan. Toisaalta amerikan morsiammet näyttäis ainakin tositeeveeen perusteella olevan vielä enemmän sekasin.
Mä voisin isona alkaa hääsuunnittelijaksi. Myydä samalla kaikkea, mihin voi etu- tai takaliitteksi pistää hää(t). Aloittaisin aamuni parilla diapamilla ja meditoisin itseni HinduLehmäksi.
Tänne sitä on meikäläinen tiputettu karuun pohjolaan, maailman reunalle, pohjanmaan litteyksille. Täällä sitä on kasvettu, menty kihloihin kolmesti, avioon jo kerran sekä siitä erottu. Ainakin toinen aviokierros on tulossa ja kai sitä sitten kuuluisi viimeistään elää onnellisena elämän loppuun asti. Lapsiakin on tehty oma kiintiö jo täyteen, mutta benjihyppy on vielä hyppäämättä. Ja sit mä oon hääbloggari. Joo, mä jaksan tota taivastella varmaan hamaan tappiin asti. Onpahan kerrottavaa ehkä joku päivä lastenlapsille. Toki kyl kelasin, et olisko sittenkin pitänyt alkaa sisustus-, muoti- tai ruokabloggariksi. Olisin voinut kertoa ja kuvin havannollistaa teille tätä mun työpistettä. On ihquu kirkasvalolamppua ja tärkeääkin tärkemäpi ilmoitustaulu
Avioista ja eroista kun on puhe, niin keskustelua sukunimestäkin on ollut. Ite oon sitä mieltä, et pääsee paljon helpommalla ku molemmat pitää oman sukunimensä. Ei tarvi vaihtaa ajokorttia, passia eikä plussakorttia ja ohan se homma myös huomattavan paljon helpompaa sit kun erotaan. Eihän sitä kukaan tietty mene naimisiin että saisi erota, mutta hei, kertoimet nykyään on mitä on. Tilastollisesti ja blaa blaa blaa. Itse laitan kyl ny massit likoon sen puolesta, että arkussa lähdetään tästä liitosta. Semmonen "kolmas kerta toden sanoo" meininki. Kolmatta kertaa kihloissa ja periaatteessa kolmannet häät luvassa, jos lasketaan se ysiluokan hääsimulaatio, josta tuolla aikaisemmin jo kirjoittelinkin. Ja on muuten tällä kertaa ihan eka kerta ku otettiin kihlakuvakin. StudioNatsi hääräsi kameran takana melkoi muikean ruudun. Klikkaile itsesi Heidin blogiin tuosta => *click click, kliketi klik klik*
Bongasin facelassa, että HBO oli tiputtanut kanavansa hintaa ja muutenkin järkeistänyt ehtoja. Kelasin, het et "jes, ny jotain muuta kuin hääjuttuja". Vielä ei natsannut blogiton ja häätön päivä kuitenkaan. Kovin on haastavaa kattoa Game Of Thronesia ja koittaa veivata vieraslistaa sekä keskustella itse juhlapäivän aikatauluista ja muutenkin juhlan kulusta. Ny Starkit on pausella ja meikällä näppis laulaa.
Bestmän kävi mua tänään myös moikkaamassa. Harmillisen pahasti meillä on kalenterit aina ristissä. Kovinkin mielelläni näkisin kyseistä herrasmiestä useamminkin. Hyvin saatiin purettua kuulumiset. Paskanjauhamisen ohella päivän polttavia puheenaiheita oli mm. lapset, parisuhteet, erot, uudet suhteet, exät, nyksät ja vielä ne tapaamattomat, sekä, yllätys yllätys, meidän häät. Refereoin pikaisesti mitä tässä on tullut viime tapaamisen jälkeen tehtyä ja mitä on vielä suunnittelupöydällä. Sitä me miettitiin, että mikähän on soppeli määrä alkoholia per vieras juhlissa. Päädyimme siihen ratkaisuun, että simuloimme tilannetta joku viikonloppu kun nuo kalenterit näyttävät molemmille vihreää valoa. Myös polttareita sivuttiin. Tuumailin suoraan, että jannut voi sitten samantien poissulkea kaikki juntit ideat. Toistaalta sillä porukalla millä polttareita tullaan pitämään, on se luultavasti mahdotonta. Kokovartalokalsarit vaan päälle. Semmoset villinlännen versiot, missä on takaluukku. Sitten haetaan Citarista useemman kilon kirjolohi. Kaupustelu ja rahankerjuu tapahtuu sil viisiin, että lähestetyään naisia ja myydään heille mahdoolisuus läiskiä sulhoa paljaalle perseelle sillä raa'alla kalalla.
Mut pikkuhiljaa täs alkaa asiat toisensa jälkeen menemään eteenpäin. Vaimokkeen puku on hanskassa, hotelli varattu ja puolentoista viikon päästä tapaaminen pitopalvelun kanssa. Eikä pidä unohtaa, että huomenna on perjantairairairai.
Minä: Nyt kun mulla on tuo mun hääblogi, ni sun pitäs Timo alkaa pitään muotiblogia. Timo: No johan nyt toki Minä: Pistät kato kokovartalo peilin sun eteiseen ja otat joka aamu kuvan sen peilikautta kännykällä ennen ku tuut töihin. Sit kirjotat sun blogiin ku sulla on tuo hieno raitahuppari päällä. Sit mietit siellä blogissa, et mitähän jätkät tykkään konttorilla, ku on tää punanen pipo noiden vihreiden kenkien kaa.
Keskustelu jatkui vielä kahvipöydässä ja ideat ei tuosta kyllä ainakaan paremmaksi muuttuneet. Ääneen sanottiin häämatka ja se, että häämatkalle ei ole syytä ottaa hevosenpäitä mukaan. Noh, mä näin netissä, tai vaimoke näki, kumisen kamelinpään? Olisko se sit paree?
Meikäläinen ei ole tämän pian 37 vuotisen eloni aikana juuri ulkomaan kamaraa tallustellut. Uumajassa olen käynyt pienenä poikana kerran ja Tukholmassa tuossa jokunen vuosi sitten. Ensi kesänä tulee lähdettyä ainakin Italiaan, koska mua pyydettiin sinne kuvaamaan häät. On kyl semmonen Once in a lifetime juttu, että het olin messissä. Mut matkustamisesta ja häämatkasta, niin läppänä meillä oli, et jahka avioon päästään, ni se olis Syksyllä Palmasiin. Yksi kaasoista heitti kylläkin ilmaan Thaimaan ja se jäi kyl kytemään mun takaraivolle. Kaksi viikkoa Thaimaassa vuoden päästä ei kuulosta lainkaan huonommalta idealta.
Jäin miettimään, että mitäs häämädnessiä tässä olisi viimepäivinä tapahtunut. Joitain, mistä pitäisi päästä avautumaan. BrideZillat ehkäpä kärsivät kellonajan muutoksesta tai sit oon ollut toisen asialla ja osannut filtteröidä turhan diipadaapan hevon helvettiin mun ajatuksista, koska mitään päivän polttavaa aihetta ei tulla tupsahda nyt päähän.
Tämä kun on kuitenkin hääblogi, niin lienee paikallaan avata myös sitä, millaisia häitä meillä täällä tällähetkellä suunnitellaan. Mut StarWars vei mukanaa jo kahdeksankymmentä luvun alussa ja vaimokkeen hivenen myöhemmin. Meistä kun kumpikaan ei oo silleen mitään vanhan liiton kannattajia, niin oikestaan alusta asti oli selvää, ettei mennä ihan perinteisen kaavan mukaan. Kumpikaan meistä ei kuulu myöskään kirkkoon, joten maistraatin kautta sitten haetaan vauhtia bileille. Star Wars dresscodea emme kuitenkaan tule vierailta vaatimaan, enkä minäkään meinaa hengata bileissä Darth Vader kypärässä.
Geek meininki tulee näkymään koristelussa, kutsuissa ja mahdollisesti virallisissa hääkuvissa. Kuvaaja on tosiaan buukattu ja vaimolla on jo visiotakin potretista. Vielä ei kylläkään ole sen kummemin kuvaajan kera palaveroitu, mutta ehtiihän tätä. Emme myöskään buukkaa kuvaajaa dokumentoimaan koko kekkereitä, vaan sen ajattelimme toteuttaa muilla konstein. Juhlissa on kyllä kuvaaja, mutta sen ympärille ollaan rakentamassa jotain normaalista poikkeavaa. Kuvaaja kun on kuitenkin frendi, niin pitäähän senkin päästä nauttimaan Jaloviinaa kamman kautta imastuna suoraan nenään. Mä muistan yhden Absintti keikan nääs ;P Dokaamista ei pidä pilata valokuvaamisella. Siinä on yhtälailla kamera tiellä samalla tavalla ku naiset miesten naidessa.
Musiikkipuolta tullaan bileissä hoitamaan vinyyleiltä. DJ heitti ideaa, että vieraat voisivat tuoda mukanaan omia suokkareita ja musta se onkin melkoisen hyvä ja kova idea. Live musapuolelle emme myöskään buukkaa mitään tanssiretkuetta. Itsehän kallistun musiikkissa hivenen hevin puoleen, mutta hevisoitinorkesteriakaan ei ole tulossa. Olemme tiedustelleet parin frendin hoppiretkuetta vetämään setti kemuihin.
Sormuspuolella plääni on se, että meikäläinen ottaa vaimokkeen nykyisen kihlasormuksen, jonka sille teetätin kun kihloihin mentiin. Valimon koru teki pääkallosormuksen, joka sitten siirtyisi mulle ja vaimokkeen sormus tullaan tekemään sitten parista, käsittääkseni tulevan anopin, vanhasta sormuksesta
Nyt tuntuu, että aikaa on vaikka ja kuinka hääpäivään, mutta jos ikä on tuonut jotain, niin ajan exponentiaalisen kasvun. Se on vaan hupista saatana ja elokuu. Alle vielä mun ja vaimokkeen kera otettuja StarWars ruutuja. Ensimmäisessä ruudussa myös kemuissa toimiva SeremoniaMestarimme.
