"Naisilla on erilaiset aivot ja erilainen ajattelutapa."

Vihdoinkin, perjantai. Pitkään odotettu ja kaivattu perjantai. Saattaa olla sekavaa settiä luvassa, kun saamme vaimokkeen kera vieraita Turusta. Jaloiselta hevostelulta tuskin voidaan välttyä. Pimeää settiä luvassa ja vessakin sen todisti hajoittamalla lamppunsa.

Kuluneella viikolla törmäsin, ja jostain syystä jopa klikkailin, uutisointiin Nykäsen Matista. On se vaan eri sälli. Leikkittelin tuossa jo ajatuksella, että mitähän siitä tulisi jos Tuksu ja Masa päätyis yhteen, saatika tekisi lapsia. Nykäsen Masa se kyllä on joutanut olla useasti naimisissa. Kahdesti Tapolankin kera. Pitäskö kilauttaa sille ja pyytää vinkit. Sil luulis olevan ainakin heittää ne "älä ainakaa teen näin" vihjeet. Jutun luettuani en enää ollut ihan varman et kuinka vitun monta kertaa se oikeesti ollu avioliitossa asti.

Ai joo, vaimoke photaroi meille Save The Day kortit. STD:t tai jotain. STD kyl kuulostaa joltain sukupuolitaudilta. Save The Day kuulostaa kyl semmoselta "palasta mun päivä" jutulta. Teillä on vielä aikaa puhua kumpi tahansa meistä veke tästä jutusta. Alkuun olin, kun kuulin moisista STD korteista, että mitä vittua. Että ihanko tosissaan pitää ensin lähettää joku kortti etukäteen ja vielä kutsu perään. Ei tollasta vaan ollu ku mä ekaa kertaa avioo kokeilin. Mitä itua tuossa on? Eikö se jengi ny hiffaa siitä et bilettä pukkaa kun se kutsu tulla tupsahtaa. Ja eiköhän ne kutsut kuitenkin tavata lähettää suht hyvissä ajoin kuitenkin. Jenkeistähän tuo taitaa olla lähtöisin. Suomi, Euroopan Amerikka. Täällä syödään hakaristitorttuja ja lapset puetaan fasistisesti mustaan paitaan ja siniseen krakaan. Saako pahottaa mielensä noille mielensäpahoittajille? Huolestuttavaan suuntaan on kyl lähtenyt tämänkin sivistys- ja hyvinvointivaltion ajatukset. Syön kohta hatullisen paskaa ja muutan ruottiin. No, ehkä en ruottiin mut johonkin.

Mä oon aina halunnu ajaa prätkäkytällä

Kirjottelin tuossa kotva sitten mun koteloitumisesta. En jostain syystä älynnyt jo silloin postata noita havainnollistamiskuvia, joten pusketaan sekin het täs kärkeen alta pois.

Ei aina tuo valo pala ihan mun vintillä asti ja muutekin tuntuu, että hetkittäin tulee taivallettua aistit sumussa. Vaimokkeen kera kans usein, joko tahallisesti tai tahattomasti, ollaan ihan eri aaltopituudella. Useasti kaipaan minä- vaimoke- minä sanakirjaa. Mies - nainen - mies sanakirja vois olla sit toinen vaihtis. Epäilen vahvasti, että kirjastosta ei löydy kirjaa naisen logiikasta. Naisesta tulikin mieleen joku mietilause, jonka muistan lukeneeni jostain teepussin lappusesta. "Naisen mieli on puhtaampi. Hän vaihtaa sitä useammin" Ton mä niin ostan.

Mut enihuu. Toinen suomalainen iltapäivälehti tuossa kirjoitteli eroista ja niiden syistä. Minä sitten heti toki klikkailemaan, koska ajattelin nyt jo valmiiksi valita listalta, että miksi tullaan eroomaan. No listaa jutussa ei ollut, mutta muutama syy kyllä eriteltynä. Naiset haluavat erota, koska heidän odotukset eivät täytykään. Mä oon ny viis vuotta tuntenu ton vaimokkeen ja jos se ei tähän mennessä jo tiedä mun toimintatapoja, maneereita ja kliseitä, niin syytön mä siihen oon. Tiedän kyllä muuttuneeni vuosien saatossa, mutta siihen en osaa ottaa kantaa että mikä on iän mukanaan tuomaan viisautta ja mikä vain tyhmää miesmäistä uhoamista.
Mutta että ei ihan menisi vain eroksi tämä postaus, niin jutussa oli myös maininta, että ruotisinkieliset on tilastollisesti onnellisempia. Pyysiin het vaimoketta alkaa puhua mulle ruottia, mut se johti vaan siihen et mä ymmärsin tota vielä vähemmän. Jos pyytäis sen opetteleen jonkin pornon ja seksikään toisen ulkomaisen kielen kuin ruotsin. Uuh Klaus, Ich komme, ICH KOMME!

Meidät pitää vaimokkeen kera yhdessä kyllä luova hulluus. Vaikka toi on päivittäin piikkinä mun perseessä, niin siitä huolimatta meillä synkkaa monessa asiassa. Välillä toki menee kuppi nurin ja pitää päästää höyryjä pihalle. Viimeksi kun tuo SeremoniaMestari kävi täällä, niin akka pakkas sen jälkeen laukun ja läks Hesaan kaasonsa luo pariksi päiväksi huilaamaan.

p.s Perkele et meinaa käydä kiristämään hermoa noiden kuvien asettelu täällä bloggerissa.
Jos musta ei isona tuu prätkäkytänkuljettaja ni sit mä haluun olla kopiokoneenkuljettaja

EDIT: Kuva lisätty

"Kunniahan siinä menee, mutta maine toisaalta kasvaa"

Bongasin Facebooksissa, kuinka ollakaan, todellisen ja kiistattoman faktan. Täytyyhän sen olla totta, kun se ihan naamalassa todetaan.

"Menestyvän miehen takana on hämmästynyt anoppi"

Pohdin tuota eilen illalla ja nyt yön yli nukuttua tajusin, että jotain pitää tehdä. Vaimoke saa ensi tilassa soittaa äidilleen ja kehoittaa häntä hämmästelemään, koska täällä perähipiällä ei vielä mun menestystä ole näkynyt. Että äkkiä nyt äimistelyt päälle, niin viimestään kun aviossa ollaan alkaa mainetta ja kunniaa tulvimaan ovista ja ikkunoista. Olen aina kokenut olevani korkeintaan keskenkertainen asiossa, mitä teen ja harrastan. Bänditouhuihin lähdin joskus silläkin, kun isot pojat kehuivat, että sitten alka tulla tissiä ja pillua ovista ja ikkunoista. Enemmän mä oon tissejä nähny ton valokuvausharrastuksen parissa, kuin kitaraa soittamalla, mutta ei tuokaan määrä ole ähkyyn asti yltänyt

Juttelin tuossa myös häiden Seremoniamestarin kanssa. Vaimokkeen kera kaavailtiin kutsua kaasot ja bestmän kera mestarin istumaan jossain vaiheessa kevättä iltaa. Seremoniamestari lupasikin hypätä skootterin selkään ja ajaa meille. Matkaa noin 250 km. Mitäpä tuokaan ei mun puolesta tekisi <3 Mestari huikkasi myös puoliskolleen juttelevana juuri mun kaa. Vastaus oli: "Ei tartte kertoo enempää" Tuo musta kyl kiteyttää aika oleellisesti kaiken. Musta vähän tuntuu, et se on aika monen naisen unelma että mää ja Mestari ei hirveen usein oltais samassa paikassa samaan aikaan.

Bäää

Teinköhän virheen, kun kieltäydyin lähtemästä joulupukiksi noin kahdenkymmenen (tuhman)hoitajan pikkujouluihin huomenna? Tuli tosiaan aika yllättävä puhelu tuossa, että sananmuunnos pukille olisi tilausta. Hetken asiaan kelattuani päädyin kuitenkin kieltäytymään, vaikka mua koitettiin Jallulla mestoille houkutellakin. Valintoja on tehtävä ja näin tällä kertaa. Heitin ton saman kyssärin facelaan ja suurin osa jengistä on sitä mieltä, että virhe tuli tehtyä. Oon tottunut tekemään virheitä, näkeehän sen jo musta päälle päinkin. On tuo ranskalainen auto, ex, vaimoke jne...

Bongasin täältä bloggerista jo nyt nuo tilastot. Sieltä sitten klikkailin äimistellen sitä, kuinka paljon tätä blogia on katsottu ja mistä sivuilta tänne on tultu. Pienoisen WTF momentin tarjosi se, että sivulleni on tultu lemmikkipalstan kautta. Tokihan siitä het klikkailemaan itseäni lähteen äärelle ja tottatosiaan, siellä tää oli linkattuna. Kiitos ja kumarrus linkkaajalle :) Vielä ku sais joskus kommentinkin.

Seuraan itsekin muutamaa hääblogia. En silleen oo mitään ideoita vielä saanut omiin häihin, mutta on kiva lukea miten muilla hommat etenee ja samoja asioita tulee vastaan mitä vaimokkeen kera jubaillaan. Mun jorinat ei ehkä oo ihan yhtä analysoivia ja hääteemaisia kun nuo mitkä mulla on seurannassa. Vaimokkeellakin on hääpäiväkirja yhdellä foorumilla, mutta sitä en oo lukenut enkä silleen tarkkaan ottaen tiedä että missäpäin nettiä se edes on.

Mun uus tukka näyttää kuulemma lampaalta. Vaimoke käy myös ihan kuumana True Bloodin Eric Northmaniin. Pitääkö huolestua?

Minä ja vaimoke. Kuva by StudioNatsi

Hauki on lepakko, joka nuolee karvamattoa kesät talvet

Mun muisti tekee tepposia. Ei meinaa millään jäädä mitään päähän, ellei sitten toista asiaa tyyliin "hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala" Ja siitä huolimatta saatan muistaa että lintuhan se on. On tainnut muutamat hyvät läpätkin jäädä tänne postaamatta ihan tuolla kun ei vain muista et mistä lähdinkään kirjoittamaan ja mitä se kuningasidea illalla olikaan. Viime sunnuntaina unohdin jopa, että kuopukseni on kotiarestissa.

Oon kironnut menopeliäni ja harkinnut sen vaihtoa. Oon kolmesti sortunut ranskalaiseen autoon ja nyt herran tähden saa olla viimeinen. Sitä pitäs jo oppia kerrasta parista mikä toimii ja mikä ei. Kuten tää tuleva avioliittokin. Nyt lupaan ja vannon, että kolmatta kertaa en tuu tekemään enää sitä virhettä. Mun nykynen auto on kuin tuo vaimoke. Muutama pikkuvika ja pari semmosta ärsyttämpää isompaa kulumaa, mutta kun ei vielä vaihtaakaan viitsisi. Korjaamalla ja rahalla saisi vielä pelastettua. Pitääpä muistaa siis antaa, ellen jo ole antanut, pankki- ja visakortin PIN luku vaimokkeelle. Ja vaarahan siinä vaihtamisessakin on. Yksi vika muuttuu vain toiseksi ja vaikka auton uutenakin ostaisi, niin kyllähän niidenkin takuu aina joskus loppuu. Toistaalta onko se sylinterin vika jos mäntä on kulunut? Voitelu kyl pelaa vielä. Vai miten se ny meni...

Mutta huonosta muististani vielä lisää. Käytiin viime viikolla sopimassa siitä pitopalvelusta. Jo palaverin ensi sekunneista lähtien oli tunne, että nämä tädit saavat tulla hoitamaan keissin. Oli todella valloittavat persoonat ja myös todella kilpailukykyinen hinta. Hyvin lenteli nyt jo ideat edes takaisin. Bileiden pöperöpuoli siis hanskassa. Mun pukuasiakin nytkähti eteenpäin. Akka oli kattelut, vaatekaupassa kun on töissä, mulle kolttua oman kioskinsa katon alta. Kävi sitä katsomassa, mutta laitoin bumerangina takaisin. Se ei vain puhutellut mua yhtään. Oman faijan kaa oli puhe, et mennään lähempänä bileitä kattomaan sitten mustaa pukua jostain paikallisesta miestenvaatekaupasta. Jos ny ostais oikeen kunnon puvun, jota vois käyttää jos ja kun mullekin tuloo noita juhlakuvauksia muille ja jos tulee jotain työpaikan edustusjuttuja. Pitää ottaa vakavasti projektiksi päästä takas neuvolan painoluokkaan.

Aasinsillalla sain kans uuden idiksen. Oma faija kun on hankkimassa uutta teevetä, joka on osoittautumassa melkoiseksi projektiksi (siitä ei tämän enempää), jäin taas kelaamaan teeveen sisältöä. Jostain netin pimeimissä onkaloissa surffatessani, päädyin parodiavideoon. Siinä oli siitä tehty clippi, missä julkkikset suunnittelee tavisten häitä. Ristus, mä HALUAN nähdä onhjelman missä Jouni Hynynen ja Juha Vuorinen tekee häät. Saattais olla aika priceless.

Duuniviikko puolessa. Lauantaina luvassa firman avecpikkujoulut. Onneks on sen verran näyttävä tuo vaimoke, ettei tarvi hävetä. Se ehkä häpee mua. Pitänee perjantaina ottaa sitten vaikka Glögiä iltasella ja miettiä puvustusta firman kemuihin. Akkakin soppelisti iltavuorossa ni ei pääse häiritsemään mun vaatteiden testailua.

"Jos kaksi PVC asuista naista haluaa vielä sut baari-illan jälkeen kämpille, se todennäköisesti on liian hyvää ollakseen totta"

Vuokrataan morsian

Bongasin tuossa menneellä viikolla vaimokkeen facestatuksen:
"Ideavarkaissa kirjastossa ja nyt onkin kilokaupalla luettavaa aiheesta häät.."
Koitin huikata perään, että mulle Hynystä ja Vuorista, mutta oli kuulemma liian myöhäistä. Olikohan tahallinen vai tahaton temppu jättää mun lukemiset kirjaston hyllyyn ;P

Kotona vastassa olikin sitte pöydällinen kirjallisuutta. Hääleikkikirja sai mut heti miettimään stuntmiehen hankkimista juhliin. Toistaalta morsiammenryöstö saattais olla paikallaan, ainakin jos sen voisi toteuttaa jopa ennen häitä. Vois huikata perään, että "Ei tarvi palauttaa" Tossa hetki sitten mietin, että jos myis ton. Eilen puolestani mietin, että saiskohan tuota sitten vuokrattua? Ja nyt kaikki kukkahattutädit voivatkin pitää mielipiteen sitten itsellään. Ei, en ole aikeissa harjoittaa ihmiskauppaa.

Kirjojen joukossa oli myös "Aikuiset ystäväni" kirja. Hetken sitä ihmettelin ja kävi ilmi että se on kaason kirjan. Vaimoke oli kurvannut kaasolla käymään kirjaston jälkeen ja oli saanut kirjan kotia täytettäväksi. Munkin sinne piti kuulemma raapustaa omat vastaukseni. Siellä oli kysymys, että mikä on suhde kirjan omistajaan. On edelleen jotenkin absurdia, että mun teiniaikainen EX on vaimokkeeni kaaso.

Lisää virtaa sähkökärpäslätkään

Kihloissa ja kännissä on kiva olla. Sen jälkeen alkaakin sitten vaikeudet. Verrattiin tossa just kans avioliittoa ja sähköpaimeneen kusemista. Sähköpaimeen kuseminen ei taida kyl kuitenkaan olla ihan niin paha keissi kuin avioliitto. Ja mähän pohjustan tietoni kokemuksen syvään rintaääneen ;P

Töis jengi on kyl kans hyvin messissä hääjutuista. Lähimmät duunikaverit kyl tietää ja nytkin häät nousi puheeksi, kun teevee suolti häämarssia. Het kysyttiin et joko marssi on päätetty ja onko se se, mikä kaikilla muillakin soi. Joo, on päätetty, mutta ei tuu soimaan kyl mikään normi marssi. Teemaan sopiva renkutus on jo kyl keksitty. Sitä me vängättiin vaimokkeen kera, et missä välissä se soitetaan. Pistän repeatille!

Huomenna lupasin kans käydä kattomas pitopalvelupalaverin jälkeen vaimokkeen bongaamaa pukua mulle. Kuvan perusteella se ei mua puhutellut, mut voihan se IRL ollakin ihan kiva. Ite tos jo kyl omalle äijälle sanoin et pitäs sen kaa lähtee pukukaupoille. Toistaalta en yhtään ihmettelis, jos mulle kävis näin:

Värillä ei oo väliä kuhan se on musta tai valkonen tai keltanen, mut ei burgundy

Ei voi mitään, pakko heittää rivi pari, vaikka True Blodinkin tuossa pyörisi. Mutta tuli taas semmosta vastaan et huh huh

Häät ja teemat ja varsinkin värimaailma. "Meidän häissä on väreinä burgundy, kulta, ja vanilija" Da Fuk? Mikä vittu on burgundy? Voiko sen maustaa tolla vanilijalla? Ja mikä värinen on vanilija? Noh, vanilijasta ja sen väristä voisin joku kerta vaikka jubailla ton meidän tulevan seremoniamestarin kera. Siitä saattaakin tulla mielenkiintoinen keskustelu. Mulla ei tosiaan ole tuon taivaallista aavistusta väristä burgundi. Pistääkin siis miettimään, että noinkohan noiden häiden sulhasellakaan on aavistusta tuollaisesta. Sen mitä tunnen muita miehiä, niin pistää kyllä taas kerran miettimään, että noinkohan sulhaselta on mielipidettä edes kysytty. Ja sit mä vasta huolestunut olenkin, jos tuo väri on sulhasen ideoima. Oon huolissani sekä sulhasesta että morsiammesta. Ei haiskahada välttämättä pitkältä liitolta. Noinkohan on sulhanen tehtyt oikean valinnan?

Metamorfoosi

Mä oon perhonen. Ensin semmonen ruma karvanen toukka, joka mennä lyllertää ettiäppäin. Sitten vetää itsensä hetkeks pakettiin syntyäkseen uudelleen kauniimpana kuin koskaan. Mä tunnen ku oon ihan just valmis nousemaan lentoon. Liitelen vartin tuolla alkavassa talvessa ja jäädytän perskarvani ja pallini. Tää on taas sitä vuodenaikaa kans kun mietin että pitäskö tänä tulevana talvena käytää pitkiäkalsareita. Tai edes lyhyitä.

Mene ja tiedä mikä muodonmuutos ja ajattelumallien tahtomaton uudelleenlataaminen mulla on menossa. Mulla on kuulkaa hiuksia päässä. Melkein 10 vuotta tuossa tuli höylättyä päätä joka toinen päivä kaljun ylläpitämiseksi. Samalla tuli aina leikattua räkäjarrutkin, mutta jopa itselle yllätyksenä on tullut, että ny on karvaa nenän alla. Semmonen Dali olis täs työnalla, mut Herkule Poirotiksi taitaa jäädä. Ja ei, tämä ei ole mitään Movemberia. Yllätyksekseni huomasin myös jopa vähän odottavani tulevia häitä. Ekan eron jälkeen olin todella vakuuttunut, että mun avioelämä olisi ollut siinä ja jatkossa olisi saanut heilua menemään kuten itse tykkää. Mun ei pitänyt enää koskaan, ikinä, milloinkaan mennä naimisiin. Noh, ei täs oo moni muukaan asia aina mennyt elämäni aikana ihan putkeen.

Mutta tosiaan, häät. Edelleen uhraan joka päivä ajatuksen tai pari ensi vuoden kekkereille. Toki alkaa oleen aika helvetin hankalaa välttyä aiheelta, kun tuo vaimoke aiheen tiimoilta pitää päivittäin ääntä. Mun mielivaltaiset kommentoinnit ja eriskummalliset ajatusmallitkin ovat nyt säästöliekillä, koska olen ollut oikeasti kiinnostunut. Ollaan rakentavassa hengessä käyty keskustua siitä, millaiset häät vaimo saa, olihan ne tässä yksipäivä taas hänen sanojensa munkaan hänen häät. Tais olla toinen tai kolmasko kerta jo kun mulle tuollaista tuumasi. Tällä viikolla torstaina mennään käymään yhdessä pitopalvelussa. Antoivat hyvän tarjouksen jo mailitse ja nyt mennään vielä kävymään katsomassa, miten hyvin homma synkkaa.

Hitler kuulee meidän häistä

Pitäs välillä ymmärtää olla hiljaa

Vaimoke: Juhliin olis kiva saada joku kaari
Minä: Kukkakaari?
Vaimoke: Joo, just se

My Sith

Vaimoke: Mä tuun istumaan sun naamalle ja pierasen. Sit sä et ees nää sitä ku täällä on jo pimeetä.

Hetken hiljaisuus...

Minä: Mitähän susta sais jo myis sut?
Vaimoke: Ei sun kannata. Saisit kuitenkin reklamaation.

Voi totta vieköön, että mä rakastan tota mun tulevaa vaimoa <3. Hetken siinä jo tosiaan mietin myyntiä tai edes vaihtomahdollisuutta, mutta sitten se oli niin kultainen kuin muistutti, että reklamaatiohan siitä sitten kuitenkin varmaan seurasi. Siihen mä en ehkä olis valmis. Ton kaa tuskin kukaan suostuis semmosen diiliin, että ei vaihto- eikä palautusoikeutta. Säätyinpä vaivalta ja mielipahalta. Mutta kylläpä mun elämä oliskin tylsää ja sisällyksetöntä ilman tuota paskiaista. Olis jääny monet WTF momentit kokematta. Tammista lainatakseni "High risk. High reward" on pitänyt kutinsa.

En kihloihin mennessä halunnut itselleni sormusta, mutta kävin sitten ottamassa kuvan tuosta kiusankappaleesta. Meidän tiimin yhteistyöllä tuo kuva on otettu ja nyt se kulkee mukana päivästä toiseen. Tatuointi: Twilight Ink by Hekuli

Hö, otsikko unohtu.

Kirpputorit, nuo helvetin esikartanot. Täynnä loppuun asti kulutettua ylihinnoiteltua skeidaa. Tai ei aina. Vaimoke oli tänään tehnyt varsinaisen löydön, kun eteen oli tulla tupsahtanut StarWars kypärä naurettavaan hintaan. Eihän tuo tietty tiptop ollut, mutta kun uusi maksaa pikaisen googletuksen perusteella karvan alta satasen ja ton sai alle kympillä, niin sanoisin, että nappi löytö. Saatiin siis lisää koristetta ja rekvisiittaa häihin ja niiden StarWars teemaan liittyen.

Mutta kirpputorit. Olehan toki itsekin muutaman kerran tehnyt ihan kivoja vinyylilöytöjä, mutta pistää kyllä miettimään, että meinaako ihmiset koittaa pahastikin päästä rikastumaan vanhalla tavaralla. Kirpputorien idea on laittaa vielä suht käytetettävissä oleva tavara kiertämään järkihinnoilla. Kuka saatana maksaa vanhasta skeista lähes uutta vastaavan hinnan? Täälläkin perähipiällä on muutama kirppis ja yhdessä niistä kyllä, ainakin viime kerran käynnistä jotain mustaneena, pyörii samat Oraksen hanat vuodesta toiseen. Vaimoke noissa vielä pyörii, mutta on jo kauan sitten hiffannut mennä niihin yksin. Enpä muista että olisin tällä vuosikymmenellä monestikaan käynyt enää penkomassa ja niistäkin muutamasta hassussa käyntikerrasta on vastannut Vaimoke kun on lähestulkoon pakottanut mukaan korvasta vetämällä.

Joitain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. Noh, ny on ainakin vanha StarWars kypärä, sininen lasermiekka. Sit mä lainaan bestmäniltä kaksikymppiä ja ostan uuden Jallupullon.

Säihkyturpa

Rakas blogini, siitä on jo ehtinyt muutama tovi mennä, kun viimeksi riimejä sinulle loihdin. Mut mun piti käydä vähän valohoitolassa, yöelämässä katsomassa bändejä ja sitten toipua tuosta kaikesta. Niin ja etsiä inspiraatiota.

Sain yhden uuden hyvän syyn mennä naimisiin. Vaimoke se taisi olla, joka jostain bongasi, että oma hääpäivä on palkallinen vapaapäivä. Kyselin vielä meidän kioskin HR:ltä että noinkohan on ja olihan se. Omaksi hääpäivä tulee virallisesti tosiaan olemaan arkipäivä ja virka-aika. Toki maistraatin sedän tai tädin saisi varmaan tulemaan mestoille viikonloppunakin, mutta me tuossa kelattiin, että ehkä helpoin tapa hoitaa se tolleen. Ainakin se on halvin noin. Sit vaan ottaa kaasot ja bestmän mukaan todistajiksi ja hoitaa muodollisuus pois. Käydä ehkä syömässä sit porukalla ja jättää juhliminen lauantaille. Mut pitäs vissiin useemminkin mennä naimisiin arkena ni sais palkallisia vapaapäiviä. Ei noita vapareita liikaa oo. Mut noinkohan se palkkakaan siltä yhdeltä päivältä pystyy korvaamaan sen tuskan mitä se tuo sitten tullessaan ;P

Vaimoke hengaa jossain netin hääfoorumilla. Se mulle eilen hehkutti et ny se oli saanut morsian statuksen ja luettavaa kuulemma ripakopallinen lisää. Ne jutut mitä se on sieltä tähän asti ääneen lueskellu on välillä ollut kyllä suoraan Painajainen Elmstreetillä leffoista. Jotkut morsiammet sitä vain kadottavat todellisuuden näemmä kokonaan kun hääkirkonkellot alkavat soimaan. Ei vittu, en ehkä kestäis päivääkään ees seurustelua jokun hullun akan kera joka on aloittanut hääsuunnittelunsa ennen ku ees seurustelee kenenkään kaa. Ja sitten kun saa jonkun ukon viimein vieteltyä, niin alkaa kärttämään kihloja. Ennemmin mä nirhaisin ranteeni tylsällä viivottimella, kuin alistuisin tuollaiseen. Jos toisella on kuviot selvät jo ennen ku seurustelusuhde on edes alkanut, niin kelaampa vaan, kuin Riku ja Tunna konsanaa, et miten paljon siinä on miehellä enää sanottavana mistään sen suhteen aikana. Ja miettikään. Suomessa elää tollasia sulhasia ja morsiammia. Joka päivä! Ja niiden annetaan myös lisääntyä. En ihmettelis jos joku kerta kääntyisin jostain risteyksestä väärään suuntaan ja eksyisin amerikkaan. Toisaalta amerikan morsiammet näyttäis ainakin tositeeveeen perusteella olevan vielä enemmän sekasin.

Mä voisin isona alkaa hääsuunnittelijaksi. Myydä samalla kaikkea, mihin voi etu- tai takaliitteksi pistää hää(t). Aloittaisin aamuni parilla diapamilla ja meditoisin itseni HinduLehmäksi.

Täällä vartion MINÄ!

Tänne sitä on meikäläinen tiputettu karuun pohjolaan, maailman reunalle, pohjanmaan litteyksille. Täällä sitä on kasvettu, menty kihloihin kolmesti, avioon jo kerran sekä siitä erottu. Ainakin toinen aviokierros on tulossa ja kai sitä sitten kuuluisi viimeistään elää onnellisena elämän loppuun asti. Lapsiakin on tehty oma kiintiö jo täyteen, mutta benjihyppy on vielä hyppäämättä. Ja sit mä oon hääbloggari. Joo, mä jaksan tota taivastella varmaan hamaan tappiin asti. Onpahan kerrottavaa ehkä joku päivä lastenlapsille. Toki kyl kelasin, et olisko sittenkin pitänyt alkaa sisustus-, muoti- tai ruokabloggariksi. Olisin voinut kertoa ja kuvin havannollistaa teille tätä mun työpistettä. On ihquu kirkasvalolamppua ja tärkeääkin tärkemäpi ilmoitustaulu

Avioista ja eroista kun on puhe, niin keskustelua sukunimestäkin on ollut. Ite oon sitä mieltä, et pääsee paljon helpommalla ku molemmat pitää oman sukunimensä. Ei tarvi vaihtaa ajokorttia, passia eikä plussakorttia ja ohan se homma myös huomattavan paljon helpompaa sit kun erotaan. Eihän sitä kukaan tietty mene naimisiin että saisi erota, mutta hei, kertoimet nykyään on mitä on. Tilastollisesti ja blaa blaa blaa. Itse laitan kyl ny massit likoon sen puolesta, että arkussa lähdetään tästä liitosta. Semmonen "kolmas kerta toden sanoo" meininki. Kolmatta kertaa kihloissa ja periaatteessa kolmannet häät luvassa, jos lasketaan se ysiluokan hääsimulaatio, josta tuolla aikaisemmin jo kirjoittelinkin. Ja on muuten tällä kertaa ihan eka kerta ku otettiin kihlakuvakin. StudioNatsi hääräsi kameran takana melkoi muikean ruudun. Klikkaile itsesi Heidin blogiin tuosta => *click click, kliketi klik klik*

EDIT: "Näin tienaavat muotibloggarit" Jaahas, vieläkö ehtii vaihtaa hääblogin muotiblogiksi?