KATSO KOHUKUVAT

Poistin jo kauan sitten iltapäivälehtien linkit kirjanmerkeistäni. Ei noilta uutisilta toisaalta pysty välttymään näin FB aikana mitenkään ja rehellisyyden nimissä on myönettävä, että kyllähän noita tulee luettua aika tappaakseni vaikka eivät pikaklikkauksen takana enää olekaan. Mutta kyllä mä oon pian sen verran pyöritellyt omia silmiä, että sillä energialla lämmittäisi sähkölämmitteistä omakotitaloa yhden talvikauden. Kuka jumalauta tonttu noita juttuja repii ja ennenkaikkea mistä lottokoneesta ne repii noita otsikoita? Ei oo kyllä Aulis Gerlander ollu valvomassa. Nauroin pentuna sanonnalle, että "kyllä ennen kaikki oli paremmin" ja nyt tuohon on kyllä todella helppo samaistua. Fakta taitaa olla, että musta on tullut vanha O_o

Mutta aiheeseen häät. Ny mullakin on kolttu kemuihin. Perus musta puku, valkoinen kauluspaita ja liivi. Ehkä mä pärjään, koska nuo housut oli jopa niin mukavat jalkaan, että niitä voisi harkita ihan kotihousuiksi. Samalla shoppausreissulla tuli ostettua myös vihreä paita, vihreä kravatti ja montaa eriväriä sisältävä liina tuota Italian hääkuvauskeikkaa silmällä pitäen. Iik, vähän jo jänskättää case Häät Italiassa.

Führerkin oli eilen käynyt kampaajalla. Mä jopa bongasin tapahtuneen heti kotiin tultuani. Kiharat ei silleen oo mun juttu (et onneks ei ollu permanentattu), mutta tuommoinen osittainen kalju nationalistilook saa mun viisarin kyl värähtämään. Tuo oli todella hot näky muinoin ku vedettiin se kokonaan millisängelle. Ehkä vielä joku päivä.

Omat häät lähestyy kovaa vauhtia. Kuukausi on vielä vierailla aikaa ilmoittaa tulemisestaan tai tulemattomuudestaan ja pikku hiljaa noita onkin jo tuossa tipahdellut.

Hei, me lennetään.

Tuijotan ja mulkoinen Stonen lippikseni lipan alta kalenteria. Stonea en kuitenkaan juhannuksena nähnyt Nummirokissa ja ihme kyllä, alkoholilla ei ole sen asian kanssa tekemistä vaan sillä, että vietin Jussia mökille lasten kera. Isi sai olla yleä kun nuorempi versio minusta kyseli perjantaina aamusta että "Koska saa kattoa Star Warssia?" Mutta enihoo, vielä 10 aamua ja sitten parin päivä pikaloma. Tai no loma ja loma, mutta Italia kutsuu. Italiassa saa sitten tämän vuoden ensimmäiset konkreettiset hääkokomukset kun frendi menee Como järven rannalla naimisiin ja mä oon mestoilla katsomassa tapahtumaa kameran etsimen kautta. Führer tulee laatupäälliköksi varmistamaan kuvien laadun.

Vielä en hengitystä pidätä tuon Italian kanssa. Mulla ei oo matkalaukkua edes vielä ostettuna.Jos koittais selvitä nyt juhannuksesta ensin. Torstaina olis sitten oman juhlapuvun hankintaa tiedossa. Oma äijä lupas sen investoida. Värillä ei oo väliä, kuhan se on musta. Ukko tuumas kyl et mulle ei varmaankaan kannata ostaa mitään tonnin laatupukua ku kuiteskin lihoon sen pieneksi. Ihana äijä. Mitä sitä sensuroimaan että oma poika on lihava syöttöporsas. Mitenköhän usein sekin miettii, et miten mä oonkaan Führerin onnistunut iskemään. Mut hei, ny mä hokasin, että ei ole ollut ihmispelkomaanantaita hetkeen. Se luultavasti korjaantuu viimeistään Italian jälkeen. Lentoo torstaina, paluu hesaan lauantaina. Hesassa sitten vielä yhdet bileet ja yksi yö ja sit sunnuntaina kotia. Jos ei tuon jälkeen pelota, niin koska sitten? Maanantaipeloista puheenolleen, niin kaveri kärsii krapulassa autopelkoa. Kyl tuonkin tarkemmin ajateltuna voi ostaa. Luultavasti saa rahoille paremmin vastinetta kuin VR:n lipulle.

Häitä, pukuja, lentämistä, bileitä ja ehkä pari huikkaa Jallua. Niistä on PikkuHannun pari seuraavaa viikkoa tehty kun ottaa vielä yhtälöön mukaan yhden Jallulle person saksalaisen joka viime tietojen mukaan muuttaa hoodeille kesäksi ja tulee mun kaa lauantaina saunomaan. Mut jos söis pari päivää salaattia.

Kepeitä multia

Läski istuu taas alasti sohvalla. Kylläpä yli satakiloa saunapestyä ja vauvaöljyllä rasvattua suomalaista lihaa onkin vain hieno näky. Saan vielä kaiken muun hyvän lisäksi viettää iltaa yksin, kun vaimoke lähti Nääsvilleen jeesailemaan siskoaan muutossa. Tai kyl täällä kotona nuo kaksi karvapersettä kiristää mun hermoa. Noista tuo junnari vetää päätöntä raviaan huoneen päästä päähän. Tuntee varmaan olonso esteratsuksi, kun pitää sohvat ja pöydät yli hyppiä. Näyttää ihan siltä että pian sattuu kissaa leukaan.

Kanavarallia tuossa vetäessäni tuuttasi teevee draamaa. Nyt on menossa nuo kuukauden kestävät isojen miesten teatteroinnit. Isot miehet vetää vertoja Hollywood tähdille ja draamailee kuin mitkäkin prinsessat. Uhkasin jo, että en tule ainoakaan potkua kyseisiä kisoja katsomaan, mutta eihän tolta voinut välttyä. Brazzit (kuuluisia vahauksia ei ikävä kyllä näkynyt) pelasivat Huumehörhöjä vastaan ja kuinka ollakaan oli het draamaa tarjolla, kun neiti oli tontissa jalkaansa pidellen. Mun Führerikin on HC:pi ku kukaan noista <3

Satunaisia ilmoittautumisia juhliimmekin on tipahdellut. Myös Führerin sormus tuossa valmistui. Valimon korupaja teki sen ja komeaa jälkea tuli. Siitä lisää Morsiammen blogissa *click* Mutta sai juhlamme jo yhden suru-uutisenkin. Postailin aikaisemmin, että kävimme Turussa katsomassa syöpää vastaan taistelevaa kaveriamme. Syöpä vei voiton. Lepää rauhassa Marika. Sinua jäädään kaipaamaan <3

Kuka päästi koirat pihalle?

Alkaa oleen käsillä se aika, että pitää vakavasti jo kelata noita konsteja millä tän toisen kierroksen avioitumisen voisi vielä estää. Duunissa kahvikeskustelu kääntyi taas kerran häämöttäviin häihin ja siinä sitten ideoimme tapoja millä välttää tämä vääjäämättömästi lähestyvä elämän käänne. Esteidentutkinta on tehtävä ennen avoitumista, joten siltä pohjalta lähdettiin. Siinä sitten keksin, että maistraattihan ei pelkästään tutki sukulaisuuksia, vaan myös onko jompi kumpi hakijoista jo naimisissa. Siinä sitten heitin miespuoliselle kolleegalleni, että perkele, nyt Kepa äkkiä naimisiin mun kaa. Rekisteröity parisuhde on luultavasti riittävä este ettei maistaatista heru lupaa.

Noh, jäi häät hääyö ja upea lusikka Kepan kera haaveeksi. Otin juuri äsken asiakseni täytellä estetutkimukset netissä ja onnistuneen hakemuksen lähettämisen jälkeen otin vielä puhelimen kouraan ja varasin paikallisesta siviiliavioliittokioskista ajan. Perkele, kalenterissa on päivä jo tollekin. Maistraatin täti vielä tuossa soitteli perään ja kyseli että onko omat todistajat ja että vaimo ilmeisesti ottaa mun sukunimen. Ny olis tietty ollu källin paikka ja tuumata, että tottakai se ottaa, mutta hillitsin kerrankin haluni ja tuumasin että ei sentään. Pidän sen talutushihnassa perinteisemmin konstein.

Alaston kokki VOL IV.

Naamalassa kiertaa positiivisuushaaste ja niinhän siinä kävi, etten minäkään siltä voinuty välttyä. Mutta miten ihmeessä kukaan voi edes kuvitella että mun elämä olisi mitenkään positiivista? Kävin tuossa laulajamme kera tuopposella ja liekö Freudilainen vai ihan totuus, kun tuli häät puheeksi niin sanoin ettei juuri mitään ole enää tehtävissä.

Mutta positiivisuuteen. Führer oli heti positiivisuuspostaukseni jälkeen singahtanut katsomaan, että joko copy pastesin kaiken tänne. Noh, en ollut mutta nyt sen teen.

1. Positiivisuus on persestä, perse on lähellä uumaa ja, noh, kyl te tiiätte
2. Positiivisuus on edelleen perseestä, mutta perse voi tietyllä tavalla verhottuna näyttää myös tisseiltä.
3. Perseily on <3

Haastan itse itseni ampumaan itseäni luotijunalla polveen.
Peace and love <3