Turussa tuli taas kerran myös todettua elämän epäreiluus. Tasan ei käy nallekarkit. Kävimme TYKSissä katsomassa kaveriamme, joka myös häidemme kutsulistalla on, mutta epäilys kieltämättä hiipi mieleen, että noinkohan ystävästä on osallistumaan juhliimme. Mä oikeasti pelkään pahinta :( Syöpä on vittumainen vastustaja. Hyvät ihmiset, rakkaat blogini lukijat. Nauttikaa elämästä ja tehkää siitä oman näköisenne. Koskaan, ei koskaan voi tietää, mitä se huominen tuo tulleessaan. Onko se sitten MS tauti, syöpä, piano pilvenpiirtäjän katolta tai jotain ihan muuta. Rakastakaa toisianne.
Mutta jotta tämä ei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin osa hääkutsuista on jo tosiaan jaettu. Paikalliset kutsut ajattelimme vielä itse ja pitäsi kai tuo Führer nakittaa kirjoittelemaan osoitteita noihin postitettaviin.
Shown on jatkuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti