Alkaa oleen käsillä se aika, että pitää vakavasti jo kelata noita konsteja millä tän toisen kierroksen avioitumisen voisi vielä estää. Duunissa kahvikeskustelu kääntyi taas kerran häämöttäviin häihin ja siinä sitten ideoimme tapoja millä välttää tämä vääjäämättömästi lähestyvä elämän käänne. Esteidentutkinta on tehtävä ennen avoitumista, joten siltä pohjalta lähdettiin. Siinä sitten keksin, että maistraattihan ei pelkästään tutki sukulaisuuksia, vaan myös onko jompi kumpi hakijoista jo naimisissa. Siinä sitten heitin miespuoliselle kolleegalleni, että perkele, nyt Kepa äkkiä naimisiin mun kaa. Rekisteröity parisuhde on luultavasti riittävä este ettei maistaatista heru lupaa.
Noh, jäi häät hääyö ja upea lusikka Kepan kera haaveeksi. Otin juuri äsken asiakseni täytellä estetutkimukset netissä ja onnistuneen hakemuksen lähettämisen jälkeen otin vielä puhelimen kouraan ja varasin paikallisesta siviiliavioliittokioskista ajan. Perkele, kalenterissa on päivä jo tollekin. Maistraatin täti vielä tuossa soitteli perään ja kyseli että onko omat todistajat ja että vaimo ilmeisesti ottaa mun sukunimen. Ny olis tietty ollu källin paikka ja tuumata, että tottakai se ottaa, mutta hillitsin kerrankin haluni ja tuumasin että ei sentään. Pidän sen talutushihnassa perinteisemmin konstein.
Luin juuri pitkän litanian blogejasi, kylläpä osaat kirjottaa, Juha Vuorista ei viitsikkään enää lukea, on niin tylsiä sen jutut nykyään.
VastaaPoistaKiitos kommentista, kiva kuulla että uppoaa.
PoistaMutta ei musta ihan taida olla vielä Vuoriseksi Vuorisen paikalle. Vaatii lisää Jallua, katkeroitumista, avioliittoa, Vuorista ja ehkä vielä ripaus Hynystäkin
Lisää vaan Jallua, sen takia Vuorinenkaan ei osaa enää kirjottaa, kun on lopettanut juomisen. Jos Fyyreristä on vähänkään tullut Makkosiin, kirjotettavaa riittää avioitumisen jälkeenkin.Jos tuleva siippasi on tullut tätiinsä, seuraavat 50 vuotta oot kiikissä. Mieheni nimittelee minua valtiattareksi,
Poista