18.8.2014

Elämää Eheytysleirin jälkeen. Onko sitä?

Aivoitoimintani on jopa normaalia maanantaita olemattomampaa. Vietin, jopa omalla mittapuullani, todella kostean viikonlopun. Oli kivaa, melkein jo liian kivaa. Seremoniamestarin facefiidistä jo bongasin, että hänen maksa oli oma-aloitteisesti jo soittanut hätänumeroon. Vihellys kuuluu meilkein tänne asti Mansesta. Oma yö meni yllättävän hyvin nukkuessa. Liskodicso aloitti jytän vasta aamuyöstä, joten en valita.

Lauantaina vietimme siis mun polttareita. Tiesin ajankohdan etukäteen. Oletin pääseväni kaahaamaan mikroautoilla, mutta se suunnitelma oli mennyt puihin, mutta nou hätä. Tankotanssin kautta seuraavaan pitäjään ja värikulasotimaan. Tankotanssi on muuten pirun vaativaa homma. Saa olla kyllä kroppa kunnossa. Tämmönen +100kg ukko oli tunnin jäljiltä ihan puhki. Tuo tankotanssi varmaankin seltittää osan mun tähän hetkisistä lihassäryistä. Värikuulasotakin oli mulle uusi kokemus. Nyt on muutama aika mehevä mustelma muistuttamassa aiheesta. Sotimisen jälkeen mentiin sitten kaupan kautta mun mökille juomaan, saunomaan ja sekoilemaan.

Bestmän oli saanut kasaan mun ja hänen lisäksi neljän miehen ja yhden naisen ryhmä rämistelemään kanssani. Jengi viihtyi oikeasti ja mä olin ihan vitun fiiliksistä noista tyypeistä. Kukaan ei kuollut ja vaikka eilen aamulla nurmikenttä muuttuikin painimolskiksi, niin uusia vihamiehiä ei kukaan saanut. Päinvastoin. Jengi etsi toisiaan jo mökillä kännykköjen kautta facebookista Jätän törkeät ja likaiset yksityiskohdat kuitenkin kertomatta täällä blogissani. En lainaa enkä siteeraa muuten kuin että "What happened in Lakaluomas Eheytysleiri, stays in Lakaluomas Eheytysleiri." Mä rakastan teitä kaikkia mukana olleita ja sanon sen tässäkin ettei se vain jää känniseksi lauseeksi keskellä pimeää metsää.

Koska itselläni ei ole ainuttakaan kuvaa tai videota viikonlopulta, tyydyn postaamaan ruudun arkistoista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti