Mun maksa soitti just terapeutille.

Huh huh, huh huh huh. Mistähän suunnasta tätä voisi edes koittaa purkaa. Pieneen aikaan mahtuu niin paljon, niin paljon. Niin paljon että kaiken haluaisi ihan toistaa.

Maistraatti starttasi meidän hääviikonloppumme perjantaina klo 15.30. Seremonia oli pieni, mutta läsnä meitä oli minun ja Führerin SotaMarsalkan lisäksi pari kaasoa, bestman, isäni, molemmat appivanhempani sekä morsiammen sisko. Tai nuo ainakin. Enpä toistaalta ihmettele jos jonkun unohdin. Ja jotta absurdius jatkuisi, niin nyt myös väestörekisterin kirjoissa tuo kaasonakin toiminut teiniaikainen exäni on todistajana tälle liitolle. Maistraatin jälkeen ei kuitenkaan paineltu heti jallukaapille, vaan ilta jatkui juhlapaikan koristelulla ja oikeastaan omat osuutemme saimmekin tehtyä aika ripeällä aikataululla. Ilta meni sitten kotosalla lasteni, vaimon siskon sekä seremoniamestarin kera saunoen ja vähän mallasjuomia maistelle. Hääyö oli varmaankin lähes yhtä priceless kuin elämäni muutenkin. Mä nukuin sohvasängyn reunalla. SotaMarsalkka vieressä ja hänen vieressä siskonsa ja änki tuo Seremoniamestarikin atleettivartalonsa samaiselle noin 140 cm leveälle pedille. Ahdasta oli ku sardiinilla sillipurkissa.

Suht huterasti nukutun yön jälkeen juhlapäivän askareihin käynti kävi kuitenkin helposti. Parta lyöntiin, tukka taakse ja himaan pukemaan. Siitä sitten potrettia valokuvaamaan juhlapaikan läheisyyteen. Oltiin jopa aikataulusta edellä. Kuvat hoiti Blindfiren Jussi. Kovaa settiä. Jussi hoiti myös photobootin ja dokumentoinnin. Morsianta kaunisti koruvuokraamosta vuokrattu Prinsessa Leiallakin New Hopen lopussa oleva Lapponian Planetaariset laaksot. Sopi kuin tulppa kysyjän perseeseen. Illan musiikista vinyylimuodossa vastasi Original Neveready. Taukoa vinyylipyöritykseen tuli vain siksi aikaa kun Setä Tamu ja Kuningas Pähkinä veti settinsä. Poikia voi seurata myös osoitteen www.palmupuistikko.fi kautta. Jätkät veti kyl niin mahti keikan <3 Ruokapuolesta vastasi Lounaskahvila Tähti. Tulossa on vielä kuvia mahtavista teemaan sopivista tarjoiluista jossain välissä. Alkoholittomat juomat otettiin mahtavan palvelun säestämänä omalta kotikulmata. Kauppias hoiti homman. Ilta jatkui aina sinne klo 02.00 asti, jolloin me jatkoimme matkaa hotellille kylpemään ja saunomaan, osan juhlavieraiden kadotessa Vaasan yöhön.

Vaimokekin siis lopulta päätyi vaihtamaan sukunimensä, mutta tämä sen takia, koska hukkasi lompakkonsa ajokortin ja passin kera omissa polttareissaan. Että ihan sama se nyt sitten on että millä sukunimellä ne uudet paperit hakee. Tässä vielä odotellaan loputkin kuvat Jussilta, mutta sen verran avaan esirippua, että postaan photobootista kuvan SotaMarsalkasta ja itsestäni. Myös haaveemme päästä Syksyllä Palmasiin toteutuu. Varsimme eilen matkat ja lähdemme reissuun marras/joulukuun taitteessa.

Seremoniamestari lähestyi mua vielä kotiuduttuaan seuraavalla viestillä:

Tiedätkö Hannu mitä: MEIDÄN TÄYTYY LOPETTAA NÄKEMÄSTÄ ENÄÄ TÄLLÄ TAVALLA!!!!!!!!!!!!!!!! Mun maksani varas jo ajan terapeutilta, eikä se kestä enää sun näkemistäs.

Jallua jäi vielä kolme litraa ja mä oon ens viikonloppuna taas Mansessa, Seremoniamestarin hoodeilla siis.

Alla vielä bonuskuva:

"Koska huomenlahjakuvat eivät ole naisten yksinoikeus"

Kuva: Blindfire