Aina mun pitää

Miten usein saankaan juuri nukkumaan mennessä kuningasidean, en niinkään usein pesää, blogipostaukselle ja joka jumalankerta siitä on aamulla vain muistuttamassa märkä läntti lakanoissa. About näin se meni nytkin. Illalla hahmottelin F1 autonlailla lähevää starttia mutta ainoa asia mitä muistan, niin viinasta mä kelasin kirjoittavani, kuinkas muutenkaan.

Kalenteri kertoi, että tuli tuossa tissuteltua Pääsiäisestä Vappuun. Pääsiäisenä istuin paljussa SeremoniaMestarin kanssa, joten se kyllä osaltaan selittää syitä. Vappuna sitten SeremoniaMestari edusti epäsuorasti, mutta en mä kredittejä Manseen anna siitä, että sain homman takasin raiteille. Mutta vapun jälkeen blogistia pelotti, bändin laulajaamme vitutti ja vaimo lähti Helsinkiin.Vaimon Hesan matkan jälkeen mua jo kyllä nauratti ja laulajallemme kiitos sinnikkäästä yrittämisestä.

Kommelluksista ja katastrofin aineksista huolimatta, ainoita aineksia mitä on tullut sekotettua, on toinen toistaan paremmat safkat, mitä tulee vuoron perään täällä kotona tehtyä. En mä myönnä että vaimoa koittaisin lihottaa eikä se myönnä tekevänsä samaa mulle. Mutta jos tilanne jatkuu tälläisenä, niin vaimon perseelle voi pian ampua videotykillä leffaa. Ajattelin aloittaa Alieneilla. Facehugger kuin facehugger. Videotykin tuen omaa vatsaa vasten.

Kesä lähestyy ja mä välillä jopa kaipaan työmaalle. 6kk lomautusta ja sen päälle 1kk lomia alkaa oleen jo liian pitkä aika meikäläiselle vaan olla. Maksa esittää ainakin vastalauseita vastaaville lomille jatkossa.