Always be yourself. Unless you can be a Unicorn. Then always be a Unicorn

Seitsämäs lomautusviikko nytkähti aamulla käyntiin lähettämällä työttömyysrahahakemus. Klik ja klik ja olin liiton sivulla. Ja kas, het etusivulla oli että klikkaa tuo ja paina lähetä ja saatat saada parin päivän päästä pennosia tilillesi. No mikä jottei. Olinkin juuri uhkaavasti rahallisesti köyhtymässä. Henkinen köyhyys iski jo esipuberteetissa ja vaikka yksi täti tuossa koitti vuosi sitten antaa mulle sielunhoitoa, oli loppupäälmä silloinkin, että en ole ihan normaali. Nyt tuli kyl fiilis, että olisin tuon jo tänne kirjoittanut, mutta asioiden toistaminen sopii kyllä mulle, koska aika huononlaisesti meinaa nykyään muistaa mitään.

Mun reippailut ei tänään loppunut kuitenkaan tuohon aamuiseen liiton sivuilla käymiseen. Ajattelin olla taas epäilyttävän reipas ja pestä pyykkiä. Kaikki kerralla koneeseen ja neljänkympin pikaohjelma. Sitten sen päälle vielä imurointi, jonka lomassa huomasin semmoisen miinuksen, että kun asunnon neliöt kasvaa, myös imuroitavaa lattiaa on enemmän. Ekan viikon tässä akvaaariossa asuessani olin vähän huolissani, että miten näyteikkunassa tässä elääkään, mutta viimeistään nyt haistatin naapureille pitkät ja päätin taas kerran viettää aikaani niin kuin minun on tarkoitettu. Ja ai joo, mä pesin vessankin. Reipasta, liian reipasta, suorastaan epäilyttävän reipasta.

Loppupäivän agenda lieneekin sitten hinkata omaa tuoksua pitkin kämppää ja pitää Sentenced repeat modella. Lauantaina pukkaa taas keikkaa ja tällä kertaa mä pyhästi lupaan käsi kitaran päällä herätä omasta pitäjästä.