Ny on meininki ihan helvetin reipasta

Onko liiallinen reippaus epäilyttävää? Vähän sama, kuin että mies joka ei koskaan osta kukkia, ostaakin niitä yhtäkkiä. Sitä yhtäkkiä huomaa epäilevänsä itsekin jo itseään, kun on mukava, reipas, oma-aloitteinen ja aikaansaava. Tai sit mulla on motiivina saada vain pillua. Mut toistaalta, pillun saamiseen riittää et laskee housut. Yksi syy liialliseen reippauteen on tietysti se, että on tullut tehtyä jotain, mikä ei kestä päivävaloa. Mun kohdalla ei kyl oo siitä kyse. Kaikki mitä mä teen, kestää päivänvalon ja lähes kaikelle mitä teen, on mulla myös Führerin siunaus. Lähes kaikelle. Ei ehkä sille GoProlle :P

Tämän kirjoitelman motiivina on niinkin yksinkertainen asia kuin ajantappo. Odottavan aika on pitkä, pitkä kuten longcat is very very very long. Odottelen edelleen, että saisin tuon alakerran bunkkerin avaimet hanskaa, niin voisi alkaa reippailemaan. Sen verran jo starttasin, että pakkasin kaikki makkarin päivänvaloa kestämättömät kamat suljettuun ja sinetöityyn jätesäkkiin ja poistelin ruuvit seinistä. Mä en kyl leiki sit kenenkään kanssa jos niitä avaimia ei tänään kuulu.

Hääasiaakin vielä sen verran, että nyt oli mun vuoro päästää sammakko. 15 litraa Jaloviinaa muuttui mun hääviinoiksi. Hups. Huomaisin kyllä välittömästi korjata, että meidän hääbooliahan siitä tulee.

Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä

Kaikki viralliset keskustelut ja puhelut aiheuttaa mulle nykään aika pahasti päänvaivaa. Stressaan niitä etukäteen ja käyn keskustelua päänsisällä. Avauksen keksiminen on kuitenkin se kaikista pahin tuska. Se on kun menisi ja lähestyisi tuntematonta naisihmistä panot mielessä. Tyhmääkin tyhmemmän alunjälkeen sitä aina huomaa olenvansa vain todella nolo miesraunio. Mutta, jos hyvä tuuri käy ja saa tuon avauksen sumplittua korvien välissä riittävän toimivaksi, niin sitten siinä tuppaa käymään niin, että tilanne menee ohi ennenkuin se edes alkaa. Että joko sen naisen kävi pokaamassa joku toinen tai sitten se vaan katosi. Tai sitten se firman toimitusjohtaja oli just lähtenyt lounaalle kun meinasit mennä todella hyvien ja painavien argumenttien kanssa pyytämään palkankorotusta. Sitten ku se tilanne kuivuukin kasaan ilman, että se edes tapahtuu, stressi kaikkoaa. Samalla katoaa ne hyvät alotusreplat jotka olit keksinyt ja jos/kun tilanne pitäisikin ottaa jossain vaiheessa uudestaan, on aloitettava taas alusta. Mä välillä juoksen niin oravanpyörässä.

Multa on tässä nyt kyselty, että miten saan lomautettuna aikani kulumaan. Tänään on taas pitkästä aikaa päivä, ettei ole kalenterissa mitään. Avainta uuteen asuntoon ei olla vielä saatu, mutta kuin varkain tuli het alkuviikosta puuhaa. Kävin exän siskonmiehen luona maanantaina, kun se jäi lomalle ja startattiin meidän seuraavan pariminuuttisen musavideon kuvaukset. Tiistai ja eilinen menikin sitte kuvatessa. Nostettiin tossa taas rimaa, niin tätä videoo ei noin vain päivässä kuvata ja seuraavassa editoida. Mutta startattu on. Oman bändin laulusolistin kera tehtiin viime viikolla myös uusi parin minuutin video meidän demon aloitusraidalle. Se tässä alla:

Ny mä voisin jatkaa tätä alasti sohvalla makoilua ja samalla stalkata, että koska ne saa tuon meille tulevan alakerran kämpän tyhjäksi ja avaimen meille, et pääsee reippailemaan kamoja uuteen kotiin.

Lihamestari

Viime viikolla kirjoittelin, että kolmas lomautus viikkoa alkoi. Noh, nyt viikkoa myöhemmin huomasin laskeneeni ihan päin vittua. Tänään siis alkoi viides lomautusviikko. Huh, aika rientää. Pari kertaa on tässä ehtinyt vähän sentään hengähtää, mutta muutoin on kyllä puuhaa ja reissattavaa riittänyt. Hetkellisesti se tuossa näytti, että nyt tulee vähän löysää, mutta sitten pukkasi muuttoa ja ainakin yksi keikka. Keikka vaatii neljän tai viiden cover biisin opettelun ja kun tuli valittua asetta haastavampi orkesteri, ei jokainen riffi ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Nyt tässä myös jännitän tietoa siitä, saadaanko hommat sumplittua sille tasolle, että päästäisiin lämppäämään yhtä suomalaista hevibändiä tänne kotikonnuille.

Tän viikkon muuttoa varten olen valmistautunut silleen, et jotain pientä silppua kuskasin vintille ja pyysin työkaveria tuomaan pari pahvilaatikkoa ja rullan teippiä. Että uuden kämpän avain tänne vaan, mä oon valmis. Vaimoke puolestaan on vienyt muuttamisen ihan uudelle levelille. Se on kuulemma suunnitellut layoutin ja kaikki verhoja myöden kuntoon. Esitin siinä sitten kysymystä, että mites tuota mun sisustusvimmaa voitaisiin purkaa ja ehdotuksia saa kuullemma esittää ja ne otataan harkintaan. Samassa keskustelu kääntyikin siihen, että ensi viikolla, hänen vapaapäivänä, pitää auto startata kohti Tamperetta (jee) ja siellä Ikeaa (shit). Ikea on kyllä semmoinen huonekalujen sulatusuuni, että ei pahemmasta tietoa. Mä pärjäsin yli 36 elämääni ilman Ikeaa, kunnes mut viime vuonna sinne vietiin. Kuuluista lihapullat on vielä syömättä mutta lihanuija piti ostaa. Mua naurattaa tää vieläkin:

Mut ei tää riitä kyllä kompensoimaan sitä tuskaa ja ahdistusta mitä tuo reissu aiheutti.

Hääsuunnittelutkin tässä ovat olleen huilitilassa. Tai noh, toi postisetä vähän askarreltavaa ulkomailta. Mä luultavasti saan skipata leikkaa taita liimaa sulkeiset. Tuo tuleva muutto hidasti kyllä tuon Vaimokkeenkin hääpuuhasteluja. Tuo vallan hihkuu jo uudesta kämpästä. Ehkä mä pärjään.

These aren't the hetedroids you're looking for

Tuli tässä juuri sivustakuunneltua eduskunnan avioliittolain keskustelua. Lähdin tuossa summaamaan vastustajien kantoja ja koska he käyttävät porttiteoriaa, ajattelin itse lähteä siltä pohjalta myös miettimään asiaan. Noh, ensinnäkin avioliittot eri maalaisten kanssa on lopetettava heti. Suomalaisen ei tule missään olosuhteissa avioitua ruotsalaisen kanssa. Siitä ei hyvä seuraa.  Kelatkaa nyt millaiset seuraukset voi koitua Suomi-Ruotsi lätkämatsien jälkeen kun Suomipoika on vienyt Hurria kuin litran mittaa. Myöskään pitkätukkainen mies, ei saa avioitua naisen kanssa. PikkuLiisathan on siinä tapauksessa ihan pihalla, kun pitkätukkainen (kyllä, kaikki pitkätukat on ihan neitejä, terveisin entinen pitkätukka) mies onkin täti vaikka sillä on munat. Onko se semmonen munatäti sitten? Suora johdannossa namusedästä. Muna ja namu, what is the difference? Samat kirjaimet ja kaikki. Myöskin avioliitot eri ihonväristen ihmisten kanssa on kiellettävä välittömästi. Myös meikin käyttö naisilta pois, koska ne aiheuttaa kauneusvääristyksiä. Myös photoshop on kiellettävä. Sepä se vasta vääristynyttä todellisuutta luokin.

Ehkä mä en nyt tämän enempää lähde perustelemaan ja ottamaan kantaa. Totean vain, että toivon todella, että tämä kansalaisaloitteesta alkunsa saanut lakiesitys menee läpi. Ja jos ei nyt, niin ainakin mun elinaikana.

Vastakarvaan

Rakas päiväkirja. On kolmannen lomautusviikkoni ensimmäinen maanantai. Kotiuduttiin eilen Helsingistä ja olo on lähes semmoinen, että olisi jäänyt rekan alle. Torstaina lähdettiin klo 15 ja kotona oltiin eilen noin klo 20.30. Reissu oli siisti ja nyt kärsitään reissun jälkeistä masennusta.

Vaikka kuinka koitan pinnistellä, niin ummettaa. Ajatus ei kulje. Ihan kuin joku olisi liimannut tulpan mun Jallun marinoimiin ajatusvirtoihin. Helsingistä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta sääliäkseni lukijoitani ja pitämällä edes jonkinmoista mainetta itsestäni, jätän osan tarinoista kertomatta. Mutta häämessuilla tuli käytyä. Päästiin mestoille aika pian ovien aukeamisen jälkeen. Jengiä oli jo suht hyvin paikalla ja kokoajan sitä tuli lisää. Se, että oliko konsepti uusi ja erilainen, niin paha sanoa. Tokikaan tuolla ei ollut semmoisia messuille tyypillisiä karsinoita, ja ehkä ne noin tiivissä tilassa olisi ehkä toimineetkaan. Olutpisteellä toki tuli viihdyttyä useamman huikan verran ja siellä silmiini pistikin yksi yksinäinen masentuneen oloinen nuorimies. Tilanne näytti just siltä, että morsian oli käynyt tiputtamassa sulhon nojatuoliin ilman rahaa lukemaan AutoBildiä. Raukka, ei ees kaljaa tarjottu. Olisi pitäny melkeen säälistä tarjota kaverille tuoppi. Mutta bisse oli hyvää, ja jopa niin hyvää, että Führer halusi oman. Skumpat tuli tottakai maisteltua ja otinpa sitten elämäni ensimmäisen Martininkin. Joten, kuten arvata saattaa, ei tämä maalaistollo juurikaan selvän puolella Helsingissä ehtinyt olemaan. Mutta jäi tuolta jotain käteenkin. Bongasin miesten nahkakenkien edustajan ja sitten koruvuokraamon kohdalla ihasteltiin StarWars New Hopessa Prinsessa Lein kaulassa olevaan korua, jonka saisi vuokrattua. Meni vakavaan harkintaan.

Matka meillä jatkuikin sitten jo neljän aikaan eteenpäin. Olisi ehkä pitänyt käydä välillä syömässä ja palata takaisin mestoille, mutta Kurvissa syödyn safkan jälkeen sporailimme itsemme takaisin Pasilaan ja valmistautumaan illan valokuvauksiin.

Checkmate

Kävelytin itse itseni Führerin valvonnassa paikalliselle keskussairaalalle tänään. Olin saanut kontrollikäyntiajan hoitajalle. Tolla hoitaja mielikuvalla on aina ihan leikitellä etukäteen. Miten tiukkaan pieneen toppiin ja lyheen hamoseen pukeutunut todella isotissinen hoitaja ottaa vastaan. Hoitajalla on tottakai lasit silmillä ja hiukset nutturalla. Huoneessa sitten hoitaja laittaa kumihanskat käteen ja pyytää pyllistään samalla kuin hieroo likastetta sormiin. Ja sit mä yleensä herään ja huomaan et aika kaukana on taas todellisuus. Tullissa tuo vois ollakin ihan todellista sillä erotuksella, että isotissinen hoitaja on vaihtunut hieltä haisevaan karvaiseen tullimieheen. Führer tuossa kävellessä mietti, että onko se ikinä ollu mulle semmonen hoitaja joka käskee riisumaan. Tämäkin keskustelu lähti siitä, kun mulla on pari kertaa ollu noita tilanteita, että pitänyt ottaa alusvaatteille vastaanotolla ja mä kun en kalsareita käytä. Se tuppaa olemaan kiusallista kaikille ja ei vähiten sille lääkärille tai hoitajalle. Noh, käynnillä selvisi, että täällä on neurologi pula ja vuoden päästä pääsen tais hoitajalle kontrolliin. Reseptin saa uusia puhelimella.

Seuraava etappini mulla oli tänään kävästä taas StudioNatsin työpaikkalla kiskasees kahvit ja hakemassa lähetys. Keskustelun taso ei missään vaiheessa yltänyt älyllisesti kovinkaan korkealla, mikä ei silleen oo mikään yllätys. Mietittiin muunmuassa että miten munan saa seisomaan ja joku heitti kyl hyvä tarkennuksen, että nyt puhutaan kananmunasta. Mutta kun käy valokuvaamossa tapaamassa valokuvaajia niin ei sitä kuvaamisesta puhumiselta voi välttyä. Mutta puhuttiin me myös sosiaalisesta mediasta, itsensä polveen tai jopa molempaan polveen ampumisesta, blogeista ja ylipäätänsä siitä, miten just Facebookkia ei pitäisi ottaa niin tosissaan. Facebook julistettiin myös eräänlaiseksi ajatuksien kaatopaikaksi. Mä mietin siinä sitten omaa ulosantia kyseissä paikassa ja miksi ei myös tääläl blogissa ja tuumasin, että siitä kun ottaa puolet pois, niin aletaan olla lähellä totuutta millanen mä oikeesti olen. StudioNatsi esitti kyllä välittömästi eriävän mielipiteen ja tuumasi, että siihen pitää lisätä puolet lisää, niin aletaan olla lähellä totuutta. Face + tää blogi ja kunnon sekoitus niin sitten ehkä alkaa olemaan jonkinmoinen raami valmis.

LatexTrooper

En tiedä mitä pitää tehdä, mutta jotain rotia on saatava meininkiin. Mulla ei olis aamusin mitään pakkoa repiä mun gladiaattorin vartaloa pois peiton alta ennen auringon säteiden ensipilkahdusta, mutta taas mä heräsin WakeUpLightin hellään syleilyyn ja jokun vittumaisen räppärin renkutukseen radion napsahtaessa päälle kasilta. Ja mitä tekee lomautettu muuta kuin raahaa ittensä kiltisti vessaan, puntarille (100,9) ja kahvin keittoon. Läppäri tulille ja elatusmaksut hyväksyntään.

Vaimoke, jonka uudelleennimeämistä Fuhreriksi olen pohtinut, otti ja soitti meidän vuokraemännälle, kun kämppä vaatis pientä laittoa. Vuokraemäntähän sitten pläjäytti, että toivomamme alakerran isompi kämppä on vapautumassa kuun vaihteessa ja että vieläkö se meitä kiinnostaa. Käytiin vielä vilkaisemassa kämppä ja kyl se nyt siltä pahasti näyttää, että häiden lisäksi pitää tänä vuonna myös muuttaa. Muuttomatka ei onneksi ole pitkä kun nyt kolmannen kerroksen kattohuoneistosta pitää roudata kamat suoraan alas maan tasalla olevaan kämppää. Pientä angista muutto kyllä jo pukkasi, kun kaupungissa käydessämme Fuhrer halusi mennä jo Indiskaan pällistelemään tekosyyllä "häät" mutta siellähän se ääneen sanoi, että ihana päästä sisustamaan uutta kotia. Siinä mielessä tää muutto tulee hyvään saumaan kun oo lomautettuna, niin saan tappaa aikaani sitten loppukuusta pakkailemalla ja kantamalla kamoja alakertaan.

Studiollakin tuli käytyä fotoomassa. Käytiin ottamassa kuvat joulupukin tuomasta vaatekerrastosta. Kuvan asuste: Latex by Tiina Rikala

Life is beautiful

Kattelin eilen Vaimokkeen olan yli, kun se hyöri ja pyöri netissä. Jotain vihkisormuksia se siinä katteli ja mä meinasin sokaistua kaikesta blingblingistä. On timattia, safiiria, kultaa, valkokultaa ja luoja ties mitä ämppätty ja hyvä että kaikki siihen samaan rinkulaan. Mä tein nanosekunnissa päätelmä perustuen mun tutkimuksiin ja havaintoihin, että tollasia karmeita blingblingejä haluaa keski-ikäiset jo rupsahtamaan alkaneet morsiammet. On alkanu näkymään vähän ryppyä siellä ja toista täällä. Allit paukku ja heltta heiluu. Stokkan kempparista on koitettu niistää nokkaan jo lähes jokainen BB voide. Spermahan se voisi tehdä ulkoiseisti (ja miksi ei sisäisestikin) hyvää keski-iän kriisiä potevalle naisihmiselle, mutta kuka hullu tollaista uskaltaa edes lähteä ehdottelemaan? Ollaan olevinaan niin muotitietoisia ja uranaisia, että omaa muovisuutta ei nähdä pelilistä. Rumat ne koruilla koreiloo.

UGH! Olen taas puhunut!

Valtian uudet vaatteet

Kävin juuri kävellen frendin luona kahvilla. Matkaa tuli noin neljä kilometriä suunta ja mitä sitä voi ihminen tehdä muuta, kuin kuunnella musiikkia ja miettiä kaikenlaista. Elämän tarkoitusta ei enää tarvi kylläkään käsitellä, koska sehän on tämä blogi. Sen sijaan huomasin taas pohtivani itseäni ja omaa keskinkertaisuuttani. Mulla on vieläkin paljon luurankoja kaapissa ja ehkä kertomattomiakin salaisuuksia. On kysymättömiä ja vastaamattomia kysymyksiä sekä puhumattomia lauseita ja käymättömiä keskusteluja. Moni aihe varmaan vaatisi paluuta menneisyyteen ja toisten ihmisten arpien uudelleen avaamisen, joten siihen musta ei ole.

Nyt lomautettuna tuli myös ajatuksiini se, mikä mä haluan olla isona. Mä oon päätynyt nykyiseen tilaani enemmän ja vähemmän sattumusten kautta. Tapahtuuko asiat kuitenkin syystä? Pienenä haaveilin, että isona musta tulee poliisi tai lentäjä. Noh, ne molemmat vaihtoehdot on jo poissuljettuja. Hevin raikuessa nappikuulokkeista sain kuitenkin vision musta elämäntapakouluttajana ja selviytymisoppaana. Ja kukapa muukaan olis mulle parempi ensimmäinen asiakas kuin Vaimoke. Mä lupaan tehdä tän sille ihan harjoittelu mielessä ilman sen kummepaa veloitusta. Ensitöiksemme me lähdetään rikkomaan Venäläisen Tatjana Kozhevnikovan ennätystä *CLICK* Tässä myös video alla:

Tuosta saattaa olla iloa myös hääyönä sulhaselle. Seremoniamestarille kylläkin semmoisia ikäviä uutisia, että hääyönä ei tuuraajia kaivata. Pisti miettimään että jos mä sammun, niin aamulla sen lisäksi että kysyn "Miten paljon mä oikein join?" pitääkö mun myös kysyä et "Mistäs tuo dildo tulla tupsahti?"

Opetussuunnitelmaan voisi ottaa myös asioita, kuten miten selvitä mökkiviikonlopusta miesporukalla ja miten otan huomioon miehen tunteet. Opetussuunnitelma lienee paikallaan pitää alkuun aika suppeana, ettei käy opettajalle ja oppilaalle homma ylivoimaisen vaikeaksi ja haastavaksi. Tässä vaiheessa kylläkin jo herää kysymys, etä  miten haastavaa voi olla miehen logiikan opettaminen naisen logiikalle? Yrittänyttä ei laiteta. Suomesta ei luulisi ihan heti vaimokkeet loppuvan. Joten kaikki sulhot hoi, pistäkää morsiammenne pariksi päiväksi tänne mulle, niin katotaan millainen paketti ja koulutusohjelma saadaan tehtyä. Jos ei muuten, niin morsiammet luultavasti arvostavat omia sulhojaan huomattavan paljon enemmän palatessaan kuin lähtiessä.

Tuomio - Syyllinen

Uusi viikkoa ja lomautus statuksella mennään. On oikeestaan eka päivä hetkeen, että ei oo silleen mitään ihmeellistä kalenterissa ellei illan bänditreenejä lasketa. Bändistä pääsenkin aasinsillalla siihen, että tuli työstettyä tolle omalle rakkaalle bändillemme Psalms for the Dead Sunille musavideoo. Pikkuhiljaa alaa tuo videoeditointikin helpottua.

Hääsuunnittelurintamallakin tapahtuu. Oon tossa vaimokkeen olan yli katsellut, kun se löi fotaria tulille ja alkoi työstämään materiaalia itse kutsuja varten. Wordiinkin kerättiin jo tekstejä, että mitä sinne pitäsi sitten kirjoitella. Piti laittaa nuo kaikki kaksi aivosolua (meinasin kirjoittaa aviosolua) liikkeelle, että sai silleen kivasti, nätisti, söpösti, pinkisti ja yksisarvisesti puettua ajatusta paperille. Myös musiikkipuolesta käytiin keskustelua ja bridezillaani stressaa kovasti se, ettei pyytämämme bändi ole vielä antunut hintaa eikä vahvistanut pääseekö ne mestoille vai ei. Musiikista vielä sen verran, en muista että oonko tästä jo mahdollisesti kirjoittanutkin, niin paikalle tulee DJ. Vinyylimeininkiä luvassa ja ite kelasin ottavani Akin ja Turon The Hepamamas levyn ja pistää Jori 16-v pyörimään. Sit mä niin otan videoo ku vaimoke tanssii sen tahdissa. Mä niin pärjään <3 :D