Lihamestari

Viime viikolla kirjoittelin, että kolmas lomautus viikkoa alkoi. Noh, nyt viikkoa myöhemmin huomasin laskeneeni ihan päin vittua. Tänään siis alkoi viides lomautusviikko. Huh, aika rientää. Pari kertaa on tässä ehtinyt vähän sentään hengähtää, mutta muutoin on kyllä puuhaa ja reissattavaa riittänyt. Hetkellisesti se tuossa näytti, että nyt tulee vähän löysää, mutta sitten pukkasi muuttoa ja ainakin yksi keikka. Keikka vaatii neljän tai viiden cover biisin opettelun ja kun tuli valittua asetta haastavampi orkesteri, ei jokainen riffi ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Nyt tässä myös jännitän tietoa siitä, saadaanko hommat sumplittua sille tasolle, että päästäisiin lämppäämään yhtä suomalaista hevibändiä tänne kotikonnuille.

Tän viikkon muuttoa varten olen valmistautunut silleen, et jotain pientä silppua kuskasin vintille ja pyysin työkaveria tuomaan pari pahvilaatikkoa ja rullan teippiä. Että uuden kämpän avain tänne vaan, mä oon valmis. Vaimoke puolestaan on vienyt muuttamisen ihan uudelle levelille. Se on kuulemma suunnitellut layoutin ja kaikki verhoja myöden kuntoon. Esitin siinä sitten kysymystä, että mites tuota mun sisustusvimmaa voitaisiin purkaa ja ehdotuksia saa kuullemma esittää ja ne otataan harkintaan. Samassa keskustelu kääntyikin siihen, että ensi viikolla, hänen vapaapäivänä, pitää auto startata kohti Tamperetta (jee) ja siellä Ikeaa (shit). Ikea on kyllä semmoinen huonekalujen sulatusuuni, että ei pahemmasta tietoa. Mä pärjäsin yli 36 elämääni ilman Ikeaa, kunnes mut viime vuonna sinne vietiin. Kuuluista lihapullat on vielä syömättä mutta lihanuija piti ostaa. Mua naurattaa tää vieläkin:

Mut ei tää riitä kyllä kompensoimaan sitä tuskaa ja ahdistusta mitä tuo reissu aiheutti.

Hääsuunnittelutkin tässä ovat olleen huilitilassa. Tai noh, toi postisetä vähän askarreltavaa ulkomailta. Mä luultavasti saan skipata leikkaa taita liimaa sulkeiset. Tuo tuleva muutto hidasti kyllä tuon Vaimokkeenkin hääpuuhasteluja. Tuo vallan hihkuu jo uudesta kämpästä. Ehkä mä pärjään.