Vaikka kuinka koitan pinnistellä, niin ummettaa. Ajatus ei kulje. Ihan kuin joku olisi liimannut tulpan mun Jallun marinoimiin ajatusvirtoihin. Helsingistä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta sääliäkseni lukijoitani ja pitämällä edes jonkinmoista mainetta itsestäni, jätän osan tarinoista kertomatta. Mutta häämessuilla tuli käytyä. Päästiin mestoille aika pian ovien aukeamisen jälkeen. Jengiä oli jo suht hyvin paikalla ja kokoajan sitä tuli lisää. Se, että oliko konsepti uusi ja erilainen, niin paha sanoa. Tokikaan tuolla ei ollut semmoisia messuille tyypillisiä karsinoita, ja ehkä ne noin tiivissä tilassa olisi ehkä toimineetkaan. Olutpisteellä toki tuli viihdyttyä useamman huikan verran ja siellä silmiini pistikin yksi yksinäinen masentuneen oloinen nuorimies. Tilanne näytti just siltä, että morsian oli käynyt tiputtamassa sulhon nojatuoliin ilman rahaa lukemaan AutoBildiä. Raukka, ei ees kaljaa tarjottu. Olisi pitäny melkeen säälistä tarjota kaverille tuoppi. Mutta bisse oli hyvää, ja jopa niin hyvää, että Führer halusi oman. Skumpat tuli tottakai maisteltua ja otinpa sitten elämäni ensimmäisen Martininkin. Joten, kuten arvata saattaa, ei tämä maalaistollo juurikaan selvän puolella Helsingissä ehtinyt olemaan. Mutta jäi tuolta jotain käteenkin. Bongasin miesten nahkakenkien edustajan ja sitten koruvuokraamon kohdalla ihasteltiin StarWars New Hopessa Prinsessa Lein kaulassa olevaan korua, jonka saisi vuokrattua. Meni vakavaan harkintaan.
Matka meillä jatkuikin sitten jo neljän aikaan eteenpäin. Olisi ehkä pitänyt käydä välillä syömässä ja palata takaisin mestoille, mutta Kurvissa syödyn safkan jälkeen sporailimme itsemme takaisin Pasilaan ja valmistautumaan illan valokuvauksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti