Kävelytin itse itseni Führerin valvonnassa paikalliselle keskussairaalalle tänään. Olin saanut kontrollikäyntiajan hoitajalle. Tolla hoitaja mielikuvalla on aina ihan leikitellä etukäteen. Miten tiukkaan pieneen toppiin ja lyheen hamoseen pukeutunut todella isotissinen hoitaja ottaa vastaan. Hoitajalla on tottakai lasit silmillä ja hiukset nutturalla. Huoneessa sitten hoitaja laittaa kumihanskat käteen ja pyytää pyllistään samalla kuin hieroo likastetta sormiin. Ja sit mä yleensä herään ja huomaan et aika kaukana on taas todellisuus. Tullissa tuo vois ollakin ihan todellista sillä erotuksella, että isotissinen hoitaja on vaihtunut hieltä haisevaan karvaiseen tullimieheen. Führer tuossa kävellessä mietti, että onko se ikinä ollu mulle semmonen hoitaja joka käskee riisumaan. Tämäkin keskustelu lähti siitä, kun mulla on pari kertaa ollu noita tilanteita, että pitänyt ottaa alusvaatteille vastaanotolla ja mä kun en kalsareita käytä. Se tuppaa olemaan kiusallista kaikille ja ei vähiten sille lääkärille tai hoitajalle. Noh, käynnillä selvisi, että täällä on neurologi pula ja vuoden päästä pääsen tais hoitajalle kontrolliin. Reseptin saa uusia puhelimella.
Seuraava etappini mulla oli tänään kävästä taas StudioNatsin työpaikkalla kiskasees kahvit ja hakemassa lähetys. Keskustelun taso ei missään vaiheessa yltänyt älyllisesti kovinkaan korkealla, mikä ei silleen oo mikään yllätys. Mietittiin muunmuassa että miten munan saa seisomaan ja joku heitti kyl hyvä tarkennuksen, että nyt puhutaan kananmunasta. Mutta kun käy valokuvaamossa tapaamassa valokuvaajia niin ei sitä kuvaamisesta puhumiselta voi välttyä. Mutta puhuttiin me myös sosiaalisesta mediasta, itsensä polveen tai jopa molempaan polveen ampumisesta, blogeista ja ylipäätänsä siitä, miten just Facebookkia ei pitäisi ottaa niin tosissaan. Facebook julistettiin myös eräänlaiseksi ajatuksien kaatopaikaksi. Mä mietin siinä sitten omaa ulosantia kyseissä paikassa ja miksi ei myös tääläl blogissa ja tuumasin, että siitä kun ottaa puolet pois, niin aletaan olla lähellä totuutta millanen mä oikeesti olen. StudioNatsi esitti kyllä välittömästi eriävän mielipiteen ja tuumasi, että siihen pitää lisätä puolet lisää, niin aletaan olla lähellä totuutta. Face + tää blogi ja kunnon sekoitus niin sitten ehkä alkaa olemaan jonkinmoinen raami valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti