Mennään Vaskiluotoon vähän vehtaa, mut ei ikinä naimisiin

Nyt kun tuo meidän ensimmäinen kihlapäivä tässä lähestyy ja kun vielä kaiken päälle törmäsin yhteen kosintavideoon (CLICK), niin kelasin kirjoittaa rivin pari omasta kosinnastani.

Ensimmäisen avioeroni astuttua voimaan, ajatus uudesta avioliitosta tuntui todella kaukaiselta idealta. Avoliitto tuntui monella tavalla olevan enemmänkin kuin riittä vaihto minulle viettää loppuelämä. Naimisin meno keikkine hössötyksineen ja bridezilloineen ei ollut kovinkaan houkutteleva vaihtoehto käytää osaa elämästään. Mutta, ikinä ei saisi sanoa ei ikinä. Vaikka tuo yhteiselo tuon rakkaan paskiaiseni kanssa ei todellakaan ole mitään ruusujen terälehdillä tanssimista, oikeastaa se on välillä niiden piikkivarsien päällä tasajalkaa pomppimista, niin jokin tuossa vetää mua puoleensa. Tokihan tuo aina satunaisesti vihjaili, että häät olisivat kivat ja nyt karkauspäivänä en olisi lainkaan ollut yllättynyt, jos tuo olisi mua kosassut. Mutta tosiaan, pienet vihjailut saivat idean lähtemään kypsymään päässäni. Ja kun siinä sivussa meidän rakas StudioNatsimme (Nykyään nimeltään Antti) myös kovasti odotteli ja kyseli kosintani perään, en päässyt ajatusta karkuun.

Aika kului ja alustavia ideointeja tein kuukausien saatossa. Kokoajan oli kuitenkin ajatus, että tässä ei ole mikään kiire. Aikaa on jos jotain erehdyn tekemään, niin se pitää sitten tosiaankin olla suunniteltu juttu ja jotain erikoista. Sitten tuli syksy 2012 ja oikea puoli kehostani alkoi puutumaan varpaista alkaen edeten pohkeista reiteen ja kylkeä pitikin kainaloon. Noh, kyllähän se säikäytti ja ehkä tuon vaimokkeen enemmän kun mut. Puutumista kun oli jatkunut monta päivää, niin vaimokkeen painostuksesta lähdin työterveyslääkäriin. Sieltä pääsin pikavauhilla lähetteellä neurologille ja ennen kuin huomasinkaan, makasin magneettikuvissa. Asiat etenenivät nopeaa vauhtia ja hyvin nopsaan neuro kertoi epäilyksestään MS tautiin. Vielä kun mun oireet pahenivat näköongelmilla, otettiin meikästä parissa eri yhteydessä noin 20 putkea verta, uudet magneetit sekä selkäydinnestenäyte, sitä huomasi huomaavansa ettei elämä olekaan enää niin itsestään selvää.

Lopullinen päätös kosia, tuli ensimmäisten MS oireiden jälkeen, jolloin diagnoosi ei ollut varma, mutta mahdolllisuus siitä oli kyllä heitetty ilmaan. Saamani tuki kotona oli vain jotain niin käsittämättömän hienoa. Se avasi silmäni, että mikään asia ei voi olla peruutamaton. Vaikka siis olin päättänyt vakaasti, että ei koskaan enää ikinä milloinkaan naimisiin, huomasin tuon ajatuksen joutavan romukoppaan. StudioNatsi kera myös aiheesta taisi tulla jauhettua ja sitten kun päätin toimia, pitikin toimia suht nopealla aikataululla. Oon ite jonkinmoinen päivämäärärunkkari ja kun Inkojen kalenteri läheni loppuaan ja siitä mediakin toitotti, päätin, että se on se päivä. Siinä jäisi vielä takaportti paeta kaikkea kun se maailma tosiaan ottaisi ja loppuisi. Noh, täällä mä oon edelleen vuosi jälkeen kirjoittamassa aiheesta.

Idea videosta tuli oikastaan aika äkkiä. Se, kuka mua sen tekemisessä jeesaisi ja missä sen esittäisin, olikin ihan toinen juttu. Videon sisältö oli oikeastan aika helppo ottaa. Itse sain yksi joulu kuvakirjan rakkaalta, niin meidän omat kuvat videon sisältönä oli varsin oiva ja käyttökelpoinen idea. Musiikkikin oli helppovalinta, koska Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun Syksyllä Palmasiin on se meidän niinkutsuttu biisi. Vielä kun satunun tuntemaan pojat henkilökohtaisesti, pyysin lupaa käyttää biisiä ja julkaista se youtubessa. Tokihan pojat antoi luvan ja toivottivat tsemmpiä. Videon editoija löytyi myös kaveripiiristä. Blindfire Jussi (Click) on noita mun valokuvasfrendejä ja me majaillaan samalla studiolla. Jussi oli ideassa mukana ja niin mä alkasin penkomaan kuvia ja videomateriaalia mitä käyttää. Sormuksenkin oli päättänyt hankkia etukäteen ja siltäkin reissulta otettiin parit fotot. StudioNatsi oli tosiaan mukana. Halusin erilaisen sormuksen ja kun tiesin vaimokkeen mieltymyksen pääkalloihin, annoin sen ideaksi Valimon korun taiteilijalle. Sormus jätettiin auki, koska en tiennyt tuon sormen ympärystä. Sitä voi tosiaan itse kiristää tarpeen mukaan. Sormus siirtyy sitten hääpäivän jälkeen kuulemma mun sormeen. Video lopulta editoitiin läjään viikko ennen kosinta päivää.

Aika oli tosiaan selvä, mutta paikan ja tavan kanssa jouduinkin pohtimaan. Yksi kaveri on töissä keilahallissa, jossa on videoscreenit ja mietinkin, saisiko videon pyörimään siellä. Oli teknisesti sen verran vaikasti toteutettavissa, että siitä ideasta piti luopua. Mietin myös muitakin julkisia tiloja ja vaihtoehtoja, mutta haastavaa oli. Lopulta mut pelasti se, kun Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu julkaisi Hei Scully videon

Poikien videon ensi-ilta oli myös juuri tuona samaisena päivänä 21.12.2012 kun tarkoitukseni oli kosia. Sovittiin, että vaimoke enkä minäkään katso videota vasta kun illalla yhdessä. Videossa on muuten meidän pakkopaita ja mun tekemä sidonta ;) Myös StudioNatsi liittyi seuraamme ja oli mun tyttäretkin silloin meillä. Noh, oltiin kaikki sitten meillä ja laitoin Scullyn ensin pyörimään teeveestä. Videon loputtua sanoin kaikille, että ei mennä vielä mihinkään, että mulla on toinenkin video. Pukkasin oman videoni pyörimään hermostuneesti samalla taskussa olevaa sormusta hipelöiden. Hetihän tuo bongasi biisin ja nuo kuvat ja luulikin, että tuo oli "kosto" siitä kun sain sen kuvakirja jouluna. Silloin piti muuten mun tirauttaa pari kyyneltä, kun oli todella liikuttava joululahja. Taisi tuo vaimoke myös tirauttaa kyyneleen pari kun video siinä pyöri. Mutta salaisuus pysyi loppuun asti. Se ei missän vaiheessa videota arvannut mistä on kyse, kuin vasta ihan videon lopussa. Polvistuin lattialle vaimokkeen eteen pääkallosormuksen kanssa ja ainoa sama mitä tuo osasi suustaan päästää, oli Paskiainen. Otin sen myöntävänä vastauksena.

Oon tämän videon tuolla alkupostauksissa jo esitellytkin, mutta tässä vielä uudestaan.

Huh, tulipa postaukselle mittaa, mutta eipä tässä nyt pariin päivään ole tullut mitään kirjoitettuakaan. Joulua tässä jo odottelee ja aika on mennyt myös videoeditointia opetellessa ja meidän bändin keikkaa varten treenatessa. Meillä oli keikke nyt perjantaina 13 ja nyt on niska niin jumissa, että pään kääntäminen sattuu. Jos melodinen ja melankolinen raskaampi musiikki puhuttelee, niin klikkaile itsellesi korvaärsykkeitä tuosta => CLICK CLICK Ja tästä pääsee "Palmujen" facesivulle