Palmasissa sataa lunta

Tuo Vaasan Casanova, preerioiden Clint Eastwood, pääsi kuin pääsikin onnistuneesti Tampereelle. Majapaikka on Nekalassa jos tarkkoja ollaan. Koitin sivusilmällä kattella SannaRaipea kävelessäni mestoille, mutta en nähnyt. Epäilen kuitenkin, että vähintää joka toisessa autossa mietittiin joko Ilvestä tai Tapparaa. Täällä on kantaväestö myös jotenkin omituista. Koitin kohteliaasti kävellä oikeaa reunaa, mutta kovasti perkele koittivat tulla päin. "Ei väistetä" kisan voitin kuitenkin minä. Munhan päälle ei kävellä! Kävely matkalla bongasin myös Sinivuokkojen pääkallopaikan. Osaanpa sitten aamulla sieltä herätessäni joko luikkia häntä koipein välissä rautatieasemalle äkkilähtö silmissä häpeämään litteyksille tai nöyrästi palata Seremoniamestarin Norsunluutorniin.

Tampereella keli on kuin morsian. Yhtä kaunis, kylmä ja tuulinen. Kävelessäni kohti Nekalaa hikoilin kuin läski rullaportaissa. Tai noh, selkä oli märkä kun reidet olivat hypotermian esiasteella. Vaimoke kyseli aamusta, että miksi en laittanut pitkiä kalsareita alle. Seremoniamestarihan olisi luultavasti nauranut ittensä ensin tärviölle ja sitten laittanut mut rakentamaan iglua takapihalle.

Junassa tulessani koitin kadota Hynysen maailmaan. Vähän lähdön jälkeen kylläkin, joku sivukatujen tallaaja alkasi käymään suht kiivassanaista keskustelua puhelimessa. Ei ole kuulemma ottanut. Ei ollut juotavaa eilen. Vieno kusen lemu kylläkin täytti koko vaunun ja sillä kohtaa mietin ekaa kertaa, että oliko tää ny hyvä diili. Tuli ihan Kummelin Lentäjä video mieleen. Oli tainnu jollakin lentää pelikaani turpiiniin het Siwasta haettujen lasten aamupalahampurilaiste jälkeen. Kippis vain. Seinäjoen jälkeen kuuntelin ikääntyvien vaihdevuosista kärsivien naisten kälätystä tupakoinnista. Joku oli lukenut kannabiksesta iltapäivälehdissä. Siellä sitten kimpassa taivasteltiin kuinka huumeet ovat nyt rantautumassa suomeen ja lapsista tehdään addikteja. Että kohta sitä saa joinitit ostaa R-kioskilta. Löin siinä vaiheessa Spotifyn soimaan, koska seuraavaksihan oltais varmaan menty porttiteorian kautta siihen, että naapurin Lasse meinasi käydä avioon lampaansa kanssa.

Mutta nyt mä oon Tampereella, tuolla mustanmakkaran luvataussa maassa, jossa myös kanaa laitetaan lautaselle suomenennätys tahtiin. Mietin tuliaisiakin, ja päätin, että haenpas Alkosta Jallun, juon siitä puolet ja vien vaimokkeelle. Het kyllä kelasin, että noinkohan jäisi puolta pulloa juomatta ja tyhjän pullon vieminen voisi kuulostaa vittuiluta. Ja toisekseen mä otin Jallut mukaan jo kotoa lähtiessäni. Seuraava tuliainen mitä mietin, oli Seremoniamestarin kalsarit. Seremonimestari kylläkin kulkee kommandona, kuten minäkin, joten ajatusta piti työstää. Mä varastan ton housut ja vien ne vaimokkeell. Ehkä pitää kyllä käyttää ne ensin säteilyturvakeskusken kautta ja varmistaa, ettei vaimoke saa ihottumaa pahempaa niistä.

Ehdin tuossa jo käydä kahvilla vanhan frendin ja bändikaverini kanssa. Ei olla nähty moneen vuoteen ja juttua luisti kuin rasvattu dildo vitnamailaisen huoran penaalissa. Oli ihan helvetin nasta nähdä Rouvaantunutta soittokamua kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ah sitä vanhojen muistelua <3 Nyt on konjakin loput juotu. Seremoniamestari valmistelee huomisen Chili con carnea ja jotain vietnamilaista soppaa. Naiskauneutta on myös saapumassa kameran eteen. Pitääpä siis korkata Jallu, että osaa naurattaa naista. Pillua tällä Tampereelle tuskin kukaan saa. Loput tästä reissusta pitäneekin tarkistaa sitten joskus yhdeltä suomalaisen perwofoorumin kuvagalleriasta ja omista facebookin status- sekä checkinpäivityksistä.