Turun messut, jotka on myös uudella konseptilla vaimon väittämän mukaan, jää nyt tosiaan välistä. Helmikuun Hesan messut tuossa jo kovasti lähestyy ja sinne vaimoke sainkin puhuttua sen verran maukkaat työvuorot, että nokka kohti helsinkiä voidaan kääntää jo torstaina iltapäivällä. Tekee perkeleen hyvää päästä täältä perähipiältä ihmisten ilmoille. Ei mua nuo messut siellä niin kiinnosta, mut frendit. Okei, toki avoimin mielin messut tsekkaamaan, koska ne niin mainostavat sulhasten huomioon ottamista. Oluenmaistelu ei tietty voi koskaan olla huono idea, mutta kyl mua vähän jännittää, että mitä siitä saadaan aikaiseksi kun turhatuneet sulhot alkaa vetään kiisseliä.
Tuli tuossa katsottua teeveestä myös Satuhäät. Sekosin laskuissa omien WTF momenttien kanssa. Facelassa sain yllättäen viestiä, että satuhäät vois olla meidän juttu. Jep jep, het ku helvetti jäätyy tai suomi voittaa futkisen MM kisat. Mä teille reality teeveet näytän. Samainen kaveri oli ostanu kans kivat uudet kajarit. Kusipää mikä kusipää.
Tein viimeisen työpäiväni kunniaksi tänään Houdinit ja läksin puolilta päivin kotia lukemaan Hynystä. Enpä oo taas hetkeen hekotellut noin makiasti. Pistää kyllä miettimään, että mitkä noistakin tarinoista on totta ja mitkä tarua. Hynynen pisti janottamaan kylläkin ja mietien tässä jo hakevani hääboolikätköstä yhden Sheriffin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti reippailla se alkosta ja jotta se olisi yhtään sporttista, niin kävellen. Hynysestä siirryin Markiisi De Sadeen Sodoman 120 päivää eepokseen. Alkoi kyl pelottamaan, että jos Hynynen janottaa, niin mitä Sodoma saa aikaiseksi. Mun mieli on kyl kuulemma jo niin likanen, että sitä ei putsaa vihreät vanilija teet ja tuskin se kovin helposti enempää voi turmeltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti