I find your lack of faith disturbing

Huomaan pohtivani, taas kerran, että kuulunkohan mäkin siihen joukkoon jolla ei oo kotona matot ihan suorassa. Oon tossa suunnitellut tuota Tampereen reissua ja kylläpä on runosuoni pulputtanut. Huikkasin yhdellä foorumilla, missä tapaan käydä, että olen mestoilla tammikuun lopussa ja nyt kun yön yli nukkuneena luin kirjoitelmani niin alko taas pelottamaa. Saattaa olla aika rankka ja raskas reissu tulossa. Vaimoke tuossa aamutuimaan jo ehti siunata, että on ihan helvetin hyvä, että mä lähden Manseen Seremoniamestarin luo, eikä että Seremoniamestari tulisi tänne. Sit varmaan oltas aika lähellä sitä hetkeä, että häät menee oikeesti peruttu tilaan.

Huomasin olevani myös ihmeidentekijä. Tai noh, ihmeiden ja ihmeiden. Itelle se on kyllä tietynasteinen mittalin arvoinen saavutus, että herään lauantaina noin seiskan aikaan, nousen reippain mielin ylös sängystä ja kuskaan vaimokkeen töihin. Ja ei krapulaa. Nyt en enkä ole ollut ihan maineeni arvoinen. Mutta onko nettiminäni siloteltu vai liioiteltu totuus todellisuudesta. Näppäimistön, tatuointien ja yhden tähden taakse on helppo piiloutua. Jokaisesta keksin pakopaikan tilanteen mukaan.

Aikoinani pakenin todellisuutta kirjoittamalla runoja ja lyriikoita, sekä soittamalla kitaraa ja rumpuja. Ne oli ne kanavat, mihin sai kaadettua kaiken paskan ja alkoholi oli se hauskanpitokiisseli. Aikojen saatossa kirjoittaminen ja musiikki siirtyi sivummalle ja tilalle tuli valokuvaus ja photoshoppaaminen bissen pysyessä mukana samasta syystä kuin aikaisemmin. Viime vuonna kuppi kääntyi ehkä sitten eritavalla. Lienö sitten MS diagnoosilla osuutta, mutta viinasta tuli se pakokanava ja kuvat ja musiikki oli sitten se, mitä alkoholi oli ennen ollut. Olen tätä ajatusta tässä kierrättänyt ja mielestäni päässyt askeleen pari myös eteenpäin. Diagnoosini vuosipäivänä tajusin, että muu ei oikeanstaan ole muuttunut kuin se, että joudun ottamaan joka päivä lääkkeet. Ja vielä kun vaimoke rakastaa mua kaikesta huolimatta, niin eihän tämä elämä niin kovin paskaa olekaan. Nyt on dietti päällä ja varmasti on piristänyt mieltä pieni alkoholiton pätkä tähän. Helppottaa varmaan myös painonpudotusta olla ottamatta. Saldona tällä hetkellä -6,5kg kolmessa viikossa.

Viime keväänä kävin myös sielunhoitajalla. Lopetin sen ehkä aavistuksen liian aikaisin kesken. Hoitaja kyllä tuumasi viimeisessä istunnossamme, että mä en oo ihan normaali. Noh, se ei ollut mulle mikään uutinen ja otin sen melkein jopa kohteliaisuutena.