Highway to Hell

Tuli töissä snadisti myöhässä iltapäivän kahvitauolle palaverin takia. Konttorin Kipalla oli synttärit ja tarjolla olikin kakkua, jota oltiin juuri kiikuttamassa pois. Kakku päätyi rääpittäväksi mulle ja hyvällä halulla sen tähän meikäläisen +100kg jätemyllyyn upposikin. Ääntä kohden ja muutama minuutti myöhemmin lautanen oli tyhjä ja viikset täynnä kermavaahtoa. Tästä päästiinkin sitten työkavereiden kanssa aasinsillalla häätarjoiluihin ja koemaisteluihin. Hokaisin, että sehän onkin kiva tehtävä kun pitopalvelua valitaan, että pääsee koemaistelemaan sapuskoja. Siinä oli pari vapaa-ehtoista mukaantulijaa het lähettyvillä. Pitää ehkä kattella oikeesti noi kakun ja safkan toimittajat kuntoon hyvissä ajoin et on aikaa vetää ittensä vielä neuvolapainoihin. Muuten tuo hullu akka kuitenkin juoksuttaa mua pitkin ABB:n mäkeä.

Kun sitä töissä käytiin, taas kerran, hääkeskusteluja niin yksi, vielä avioitumaton duunikaveri, totesi et sit jos sen aika tulee et naimisiin pitää, niin rynnäköllä pikasesti maistraattiin ja sillä selvä. Ymmärrän kyllä helvetin hyvin, että sitä tapahtuu. Keskustelu kääntyi myös anoppeihin ja appiukkoihin. Sit mä sen älysin. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tulevalla appiukolla on maita Helvetissä. How cool is that? Sain heti vision, et sitten joskus kun eläkepäivät koittaa, ni me mennään vaimokkeen kaa itäsuomen perukoille Helvettiin viettämään vanhuutta. Kelatkaa miten siistiä olisi asua Helvetintie 666:dessa? Siinä vois samalla valmistautua tulevaan. Musta vähän tuntuu et jos on olemassa ison satukirjan mainitsemat kaksi vaihtoehtoa niin tuskin mun polku vie taivaanportille.

Triviana tähän loppuun voisin kertoa pätkän mun tosielämästä.
Nousin tässä yhtenä iltana käydäkseni jääkaapilla. Akka kysyi et oonko pierassu. En muistanut, että oliko niin päässyt käymään. Hetkeä myöhemmin mun jääkaappiretkeily sai jatkoa ja akka toisti kysymyksen. Tällä kertaa tiesin että en ollut suljinta laulattanut, joten mitä tekee vaimoke? Se pukkaa nenän sohvaan ja tuumaa, et perkele, sohva haisee. Pieru on pinttynyt. Et sitä se kuulemma teettä ku mä alasti istun täs kaivan palleja. Housuja kuulemma olisi suotava käyttää. Ei taida lähteä pieru enää sohvasta. Nytkin mä oon yksin kotona, istun alasti sohvalla ja kirjotan tätä. Kohta mä laitan koneen veke ja pistän Juoppohullun päiväkirjan pyörimään töllöön ja imen lisää vaikutteita. Taidanpa myös pierasta.