23.10.2013

T minus 310 days and counting

Puhelimeni kännykkä heitti kalenterihäläriä aamupäivällä. Ruutu vilkutti viestiä, että häämekkkojen sovitus. Akkalauma, sisältäen tulevan morsiammen ja kaksi kaasoa, olivat buukanneet riepujenvaihtohelvetin het aamutuimaan. Oli kyl sangen cool, että kaksi kaasoa neljästä pääsivät mestoille. Mun pälli kärähtää jo pelkän ruokkakaupassakäynnin aikana. Pelonsekaisin tuntein mieleeni hiipi juuri viimekesäinen käyntini Itiksessä. Mä haluun t-paidan mis lukee et I survived Itis. Mutta tottatosiaan, olen jo nähnyt kuvia et millasta kolttua on luvassa. Me ei olla silleen vanhanaikaisia.

Hääriepukeskustelu tulee varmaan jatkumaan myös tänään illalla, kun suuntaamme kahville yhden kaason luo. Se, mikä hommasta teki ja tekee vähän edelleen absurdia on se, että kaaso on mun teiniaikainen ex, eka avopuoliso jos tarkkoja ollaan. Ehkä mä en ihan silleen nähnyt tota tulevaksi, kun exäni kera tuossa kymmenen vuoden paussin jälkeen nähtiin ja vaimmokeenkin hälle esittelin. Noh, ment to be tai jotain.

Kun omat häät tuossa vuodenalussa tulivat taas silleen snadisti ajankohtaiseksi, niin jäin harmittelemaan, etten kerran ottanut yhtä kolttua DA:ssa suosikeihin. Vaateparsi oli sen verran cool jopa mun makuun, että kiinnitin siihen huomiota. Toki siinä vaiheessa kun se eteeni tuli, ei uudet häät todellakaan olleet mun -to do listalla. Hätäseen olin edelliset avioeropaperit saanut allekirjoitettua ja kiikutettua oikeuteen. Niin, munhan ei pitänyt enää koskaan mennä naimisiin. Tiedän sanoneeni tuon sekä nykyiselle, että usealle kaverille ja kolleegalle. Niin se elämä heittelee.

Olen olan yli katsellut kyllä noita hääpukuja jo useamman tuhatta. Voi herranjumala sentää miten karseita vaatteita netti voikaan olla pullollaan. Semmonen kermakakku-unelma kun kävelisi hääpäivänä mestoille, niin jos ei Jallu huikka auttais, niin kyl siinä olisi joko avioliiton alku koetuksella tai sais morsio kattella sulhasen perävalojen perään ja miettiä et mihin se ny lähti? Ja jumalauta tosiaan noita pukujen alaosia. Saa ottaa hääyöksi trimmerin, puukon ja sakset följyyn jos mielii päästä mestoille. Samalla saa toivoa sormet ristissä, ettei päädy vain yhdestä puskasta toiseen. Noh, ainakin on trimmeri mukana ja nyt en tarkoita mitään tukkatrimmeriä vaan semmosta varjossa kasvanutta puutarhavekotinta. Huntujen funktiokin on mulle aina ollut suuri mysteeri. Toistaalta jos morsio tykkää vetää tikkurilan maalikerraston naamariin, niin huntu saattaa olla semmonen kiva pehmentäjä siinä välissä. Auttaakohan siihen semmonen tiukka napakka takaraivolyönti ja toive siitä, että se naamari ottaisi ja lähtisi lentoon.

Juuri saamani informaation mukaan, puku on nyt valittu. Enää puuttuu, meikki, kengät, hanskat, tukka, korut ja mitä kaikkea tilpehööriä sitä nainen nyt ylipäänsä mukanaan kantaa? Ai joo, laukkua unohtamatta. Ja oli se laukku sitten miten iso tai pieni tahansa, pitää se mitä todennäköisimmin sisällään sen verran paljon tavaraa, että sillä voittaisi helposti Survivor kilpailun

Aikalaskuri tuumasi, että mulla on vielä 310 päivää aikaa miettiä et oliko tää sittenkään hyvä diili.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti