Mene ja tiedä mikä muodonmuutos ja ajattelumallien tahtomaton uudelleenlataaminen mulla on menossa. Mulla on kuulkaa hiuksia päässä. Melkein 10 vuotta tuossa tuli höylättyä päätä joka toinen päivä kaljun ylläpitämiseksi. Samalla tuli aina leikattua räkäjarrutkin, mutta jopa itselle yllätyksenä on tullut, että ny on karvaa nenän alla. Semmonen Dali olis täs työnalla, mut Herkule Poirotiksi taitaa jäädä. Ja ei, tämä ei ole mitään Movemberia. Yllätyksekseni huomasin myös jopa vähän odottavani tulevia häitä. Ekan eron jälkeen olin todella vakuuttunut, että mun avioelämä olisi ollut siinä ja jatkossa olisi saanut heilua menemään kuten itse tykkää. Mun ei pitänyt enää koskaan, ikinä, milloinkaan mennä naimisiin. Noh, ei täs oo moni muukaan asia aina mennyt elämäni aikana ihan putkeen.
Mutta tosiaan, häät. Edelleen uhraan joka päivä ajatuksen tai pari ensi vuoden kekkereille. Toki alkaa oleen aika helvetin hankalaa välttyä aiheelta, kun tuo vaimoke aiheen tiimoilta pitää päivittäin ääntä. Mun mielivaltaiset kommentoinnit ja eriskummalliset ajatusmallitkin ovat nyt säästöliekillä, koska olen ollut oikeasti kiinnostunut. Ollaan rakentavassa hengessä käyty keskustua siitä, millaiset häät vaimo saa, olihan ne tässä yksipäivä taas hänen sanojensa munkaan hänen häät. Tais olla toinen tai kolmasko kerta jo kun mulle tuollaista tuumasi. Tällä viikolla torstaina mennään käymään yhdessä pitopalvelussa. Antoivat hyvän tarjouksen jo mailitse ja nyt mennään vielä kävymään katsomassa, miten hyvin homma synkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti